Aina väliin tulee itsetiliteltyä ja niin nytkin. Mistäs sitä kirjoittelis ellei ittestään? Myönnän että alan olemaan laiska ja esimerkiksi bloggaamaan yhä harvemmin. Tietynlainen masennushan siellä taustalla kummittelee kun huomaa että on jollain lailla vanhanaikainen näiden juttujensa kanssa. Tiedostaa olevansa jonkinsortin dinosaurus. Sitä miettii myös onko eläissään saanut mitään oikein aikaan vaan jäikö sitä vaan jonkinlaiseksi kummajaiseksi jonka parhaat päivät on nähty.


Ei sillä, kun minä aloin aikanaan kiinnostumaan näistä rajatiede -jutuista ne oli silloin vähän huonossa hapessa. Jäänteitä sieltä 70-luvulta pyramideineen ja bermudan kolmioineen. Sitä samaahan se oli. uskon kuitenkin että aikanaan päätoimittamallani Hermeetikko -lehdellä oli siihen genreen piristävä vaikutus edes jossakin määrin, vaikka vanhakantaisen ja pölyttyneen rajatieteen silloin alkoikin korvata NewAge joka ponnisti ihan eri lähtökohdista. Hermeetikko pääsi vaan ilmiön osalta ratsastamaan siivellä.

Siitähän sitten alkoi eriytyminen kohti tämän maan muinaishistoriaa joka on sellainen lohko johon minut mielletään. Silloin se koko juttu oli silkka tyhjiö. Wirallisesti ei tainnut siitä aiheesta olla kuin Matti Huurteen 9000 vuotta suomen esihistoriaa joka sekin oli kirjoitettu jo vuonna 1977. Museovirasto oli jonkinlainen salailulaitos ja itse en edes tiennyt että yliopistoissa opetetaan muinaistutkimusta - sieltähän ei tullut mitään kansalle.

Ei sen kansantieto oikeastaan sen parempaa ollut. Se oli enemmän kalevalaisuuden "henkistä perintöä" eli suhteellisen asbraktia metafyysistä tulkintaa jonka takaa haistoi teosofilaisuuden hengen. On kuin olisi vältelty sanomasta mitään konkreettista ja tietämys silloin oli jotenkin lapsellistakin. Netissä joku valokuva jostain kivikasasta todisti kiistatta suomen muinaisesta suuruudesta selittämättä asiaa kuitenkaan sen tarkemmin millä tavalla kivihauta todistaa minkään puolesta. Mutta ei niille sarkastinen auta olla, jostain sen piti alkaa ja ensiotteet oli sellaisia hapuilevia ja asioita opeteltiin lennossa. Enkä kyllä tainnut itsekään sen tasokkaampi vielä silloin olla.

itsetilitys
Itsetilitys on vaativa taitolaji...

Nythän ollaan jo kun ihan eri planeetalla. Nämä metallinpaljastintyypit ei ole mikään pikkuryhmä ja he ovat tehneet arkeologian eteen enemmän kuin ammattitutkijat viidessäkymmenessä vuodessa. On syntynyt kokonaisia keskusteluryhmiä, nettisivustoja ja voi sanoa että muinaisharrastajia on tuhatmäärin mitä se silloin oli, kun tunsin ekan kerran kiinnostusta. Koko genre suorastaan poreilee.

On nuo wirallisetkin tutkijat heränneet. On näitä kalmistopiiri -sivuja ja ennen kaikkea netistä löytää muinaistutkimuksen graduja ja väitöksiä ja artikkeleita jotka on tehty johonkin tiedelehteen. Puutteensa niissä toki vielä on. Ne on pääosin opiskelijatöitä, tuollaisia yliopistotöitä, jotka on kirjoittanut joku 20-vuotias opiskelija. Ei niitä tätä taustaa vasten kannata vielä ehdottomana Jumalansanana ottaa. Eikä maallikoitakaan voi vielä vakavasti ottaa, ne on ylimalkaisia, edelleen vain muinaiskohteita esitteleviä ja sellainen antropologinen taso niistä uupuu kokonaan. Kiinnostus on, osaaminen puuttuu. Opiskelijoille ja hurmahengille on kuitenkin osoitettava ymmärrystä; he ovat vielä nuoria kaikin puolin, pitkästä aikaa ensimmäistä sukupolvea joka on ottanut tämän alan asiakseen vaikka vielä eivät olekaan kypsiä sanomaan mitään riittävän järkevää. Sekin päivä kuitenkin vielä tulee - toivottavasti. Muutenhan edellinen sukupolvi joka innostui tämän maan menneisyydestä, sitä pitää hakea 1920 -luvulta eli sadan vuoden takaa.

Ei minusta tämän alan gurua koskaan tullut vaikka sitä salaa toivoin. Sinikivestä ei tullut sitä päämajaa johon kaikki kasautuisi. Ei siltikään vaikka mielestäni olen tuonut aikas lailla uuttakin päivänvaloon, jopa suurissa mitoissa, vaan jotenkin jossain kohtaa jäin ohitetuksi. Yhden asian sentään olen saanut ansaittua. Muodissa olevasta vihapuheesta en tiedä mitään. Sitä luulisi yhdenlaisena nettijulkkiksena saavan niskaansa kaikenlaista paskaa, varsinkin kun osaa olla eri mieltä ja tarvittaessa uida vastavirtaan lähes kaikkien kanssa. Joku joka noista mun jutuista suivaantuu, tietenkin ekana tutkii kuka tää Jukkis oikein luulee olevansa. Sit kun ilmenee et se on tehny lukuisia kirjoja muinaishistoriastamme ja tehnyt vähän omakustanne-elokuviakin, sitä saa jopa pahimmilta besserwissereiltä ja vihapuhujilta kunnioitusta. On ikään kun ansainnut sanomisensa vapauden. Se kiistatta helpottaa elämää. Urani alkuvuosina kun saivartelijat oli koko ajan niskassa, kaikennlaiset kusipäät stalkkasivat ja minua häädettiin pihalle kaikilta saiteilta saivartelemalla ja jarruttamalla joka lausetta, ne kaikki on jääneet taakse. Nyt saa puhua vapaasti mistä tahansa. Saa olla venäjämielinen ja haukkua persuja ja tehdä mitä vaan. Tuskin sellaset jutut kovin monelta muulta onnistuisi kun saisi jo koko sakin kimppuunsa.

Ehkei minusta koskaan tullut gurua senkään takia että jos oikeasti ollaan sitä mieltä että suomen muinaishistoria on tavaton väärennös ammattitutkijoiden taholta niin se pitäisi myös toteennäyttää. Ei riitä että vittuilee siihen suuntaan "pimittämisestä" vaan virhe pitäisi myös kyetä rekunstroimaan. Siihen pitää keskittyä, olla systemaattinen, omata hyvä pohjatieto jne eli asioita joihin tavallinen maallikko ei ryhdy. Sen vuoksi ne siellä norsunluutornissa onkin haavoittumattomia. Eikä asiaa auta että varsin monella on vaan taktinen suhde menneeseen ja siihen vaan heitellään omia toiveita ja fantasioita. Valitettavasti monet saitit menee hulluimpien juttujen ehdoilla. Nämä Lemuriat ja atlantikset ei oikein istu tähän juttuun, sehän vaan pönkittää wirallista linjaa jos sen vastuksena on silkka häröily. Se todistaa niille ettei niiden kriitikot ole vakavamielistä porukkaa. Tämän ääneen sanominen ei ole koskaan tuonut minulle kavereita niistä jotka haluaa liittää newagen ja muinaishistorian toisiinsa. Tämä on paha puute joka riivaa koko tätä sukupolvea.

En minä vielä kynttilääni sammuta. Tarkoitus on syksyllä ruveta tekeen ihan tosissani muinaissuomalaisten kadonneen kuningaskunnan päivitettyä ja uusittua laitosta. Se on vellonut jo vuosikausia päänupissa pakkomielteenä. Eräänlaisena henkisenä testamenttina tälle kansalle. Aloittaminen on ollut vähän halutonta kun en oikein ikinä ole osannut vaan toistaa itseäni vaan tarjota aina jotain uuttakin.

Intoa varmaan irtoaisi ihan toisissa mitoissa jos perustais oman olohuonekustantamon. Valitettavasti en tiedä yrittämisestä mitään, taitoista en tuon taivaallista enkä myymisestä kirjavälitykseen sitäkään vähää. Aina sitä törmää kustantajiin jotka tekee visuaalisetkin kirjat sutuksi, niistä ei kuule mitään eikä ne pistä tikkua ristiin ja on muutenkin kykenemättömiä tunnistamaan hittikirjailijaa bulkkikirjailijasta. Se on ollut oman elämäni risti jota on joutunut kantamaan.

Tässä on ollut rassaamassa tuo sotakirja joka onnekseen on edennyt jo vuoden 1944 puolelle ja samalla sitä jo viilailenkin kun naputtelen loppua kohden. Siitä pääsen juhannuksena jo eroon. Toivon että jos ja kun jouluna nähtäisiin tuo muinaiskunkku -uusinta se aikaansaisi vähän kohua ja pulinaa ja kenties innostuksenkin ilmapiiriä. Sen näkee sitten. Vaikka saisi hiljaisuudenkin ei se minua haittaa. Sen verran itseäni itsetutkiskelleena voin sanoa että minussa on hyvin vähän narsistin vikaa ja vaikka aikanaan gurun viittaa soviteltiinkin, tietoisesti irtisanouduin siitä. Ei minussa sitä karismaa ole jota se vaatisi enkä aina niin omaa ääntänikään rakasta.

Olikos tässä kirjoituksessa joku punainen lanka? Ei vissiin. Sielujeni sopukoita vain availin

Jukkis
Gravatar
Tie Ra
Vanhaviisas noitanainen sanoi: Heroiini on parempi kuin amfetamiini, koska amfetamiini vie sielun, mutta heroiini vie kokonaan.
Gravatar
Arite
Sopiva kirjoitus taas tähän väliin, kun olen ajatellut, että vieläkö sun kirjoja voi jostain ostaa? Suoraan itse kirjailijalta?
Tulevan kirjan muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta ennakkotilaan jo nyt.
Sitä olen miettinyt, että mikä olisi paras ajankohta sille kirjalle, koska uutta ja maailman mullistavaa tietoa tulee vuonna 2022.
Niin mulle kerrottiin, sellainen tieto päähäni annettiin, ennen kuin olin edes aloittanut Ainon temppelin avaamista, että se on auki 2022, ja siltä se nyt näyttää, että niin tulee tapahtumaan. Mutta paljon työtä se vaatii. Ja ne miljoonat kivet, jotka on pakko kaikki huomioida, koska vastaan voi tulla mitä vaan. Teen parhaani ja paikasta mahdollisimman kauniin.
Ehkä ennen sitä olisi paras ajankohta julkaista tuleva kirjasi?
Vai vasta sen jälkeen?
Ehkä mielenkiintoisempaa ennen sitä.

Gravatar
Leena
Minun mielestäni olet tehnyt loistavaa työtä ja kirjojasi on ilo lukea, tai pikemminkin jokin muu sana kuvaa tuota tunnetta paremmin kuin pelkkä ilo. Olen nuorena lukenut paljon kirjoja ja aina eniten on iskeneet salatieteeseen liittyvät ja uusia ennenkuulumattomia teorioita esittäneet kirjat, Dan Braun viimeksi. Sitten luin Hämäläisten kadonneen kuningaskunnan ja olin myyty. Uskomatonta - teoriat, joista oli aiemmin kuultu yksittäisiä keskustelun pätkiä tai jotain huru-höpinöiksi leimattuja juttuja, olivat kääntyneet kokonaiseksi kirjaksi ja teoriaksi Suomen muinaisuudesta, joka oli mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Kun se koskee Suomea ja perustelet teoriasi hyvin, herätät kiinnostuksen niihin asioihin kenessä tahansa. Tapasi kertoa on hyvä ja mukaansa tempaava, kirjoitan hyvin ja kieliopillisesti oikein ja kritiikkisi museovirastoa ja yliopistotutkimustakin kohtaan on oikein herkullista luettavaa, joka saa hykertemään itsekseen. Olen monesta asiasta samaa mieltä. Kiitos!
Piilota kommentointilomake