Eilen järisi maa Rovaniemellä ja uskokaa tai älkää, mutta ennustin sen tuntia kahta ennen täältä eteläsuomesta käsin. Lienee syytä kertoa koko juttu koska sillä on yleissivistävä vaikutus. Opetan teille vähän ennustajankykyjäni miten maanjäristykset tiedetään jos niitä jyrisee toisella puolen maapalloa tai ihan tässä lähistöllä.


Talvi tulee. Sille ei voi mitään. Oli aika vuoden viimeisille sunnuntajeluille. Niitä on kyllä tullut tehtyä vuosien mittaan. Erityisesti rakastan metsän halki kulkevia sorateitä jossa ei ole juurikaan asutusta. Uskoisin että pirkanmaan alueella tuskin on montaakaan tienpätkää jota ei olisi ainakin kerran tullut sahattua.

Kello oli vähän vaille neljä oli ja oli päivän punainen hetki. Kyllä te tiedätte mikä on punainen hetki? Se on se iltaruskon alku kun auringonsäteet tulee viistosti ilmakehän läpi ja värjää maiseman punervaksi. Elokuu on parasta aikaa tälle hetkelle. Silloin männynrungot suorastaan leimuaa tulipalopunaisina. Aamuisin sitten kun alkaa sarastaa, on se päivän keltainen hetki. Talvella kun päivähämärä muuttuu sysipimeäksi, kokee sitten päivän sinisen hetken.

Satoikin siinä ja toppasin ottamaan kuvan sateenkaaresta. Onnekkaasti. En minä yleensä kuvia ota matkan varrelta kun ei niillä mitään tee, vaikka näkisikin jotain mielenkiintoista ja kuvaamisen arvoista. Kotona kun niitä tsiigaa, ne on sittenkin vaisuja eikä niille keksi mitään käyttöyhteyttä. Toisekseen kamera kännyssä ei aina toista sitä näkymää jonka livenä kokee. Lapissakin kuvasin mahtipontisia vaaroja, suoranaisia kuusiseinämiä, ja tottakai lumihuippuisia vuoria mutta valokuvassa ne ei näytä niin miltään. Nyt otin siis sateenkaaresta kuvan päivän punaisena hetkenä.

Tuntia myöhemmin, olisiko kello ollut siinä puoli viiden ja viiden maissa, punaisuus hohti taivaalla. Silloin piti topata ottamaan maisemakuva koska valkoiset pilvet oli tulipunaisia. Ne oli kauniin punaiset suorastaan mutten sitten ottanut. Se kohta johon auton olisi voinut pysäyttää turvallisesti, siinä kohtaa oli joku näreikkö estämässä näkymäyhteyden pilviin. Ottamatta tuo jäi ja nyt kaduttaa koska se olisi ollut tähän kuvituskuvaksi ihan must.

maanjaristys
Ainoa kuva jonka otin samaan aikaan kun Indonesiassa järisi maa ja rovaniemellä vasta valmistauduttiin järinään. Vaikka otin kuvan ihan sateenkaaren takia, voi havaita miten kuvassa on punervaa sävyä. On päivän punainen hetki kun elektro-kehän ionit alkavat varautua sähköisesti ja viistosti paistava aurinko suodattaa valonsa sen läpi.

Sanoin muijalle niitä pilviä katsoessani että jossain päin maapalloa on nyt maanjäristys. En vaan tiennyt ettei ollutkaan ja että se alkaisi vasta tunnin päästä ja että taivas oli sen takia luonnottoman punainen koska se oli paikallista laatua. Rovaniemellä jyrisisi pikapuoleen.

Valtaosa meistä on sitä mieltä että maanjäristykset syntyy kun mannerlaatat hieroo toisiaan vasten. Pienemmät jyrinät voi aikaansaada ihan kalliolaattojenkin hieronnat. Tämä on vanhentunutta tietoa vaikka uutta tietoa ei missään korostetakaan. Maanjäristys on sähköinen ilmiö. Se syntyy aurinkomyrskyistä kun oikein revontulet riehuu pohjoisnavan suunnassa imee maapallo itseensä auringon sähkövoimaa. Se imeytyy tuonne jalkojen alle maapallon sisuksiin ja planeettamme sisus varautuu sähköisesti. Kun se alkaa olla liiankin varautunut, se alkaa purkautua. Normistihan tämä prosessi menee niin, että pohjoisnapa imee ja etelänapa sylkee mutta joskus varauksen on päästävä ulos mannerlaattojen välistä.

Se puskee plasmaa ulos. Plasma on kaiken aineen sähköistynyt versio. Käytännössä ne on hiukkasia jotka on sähköisesti varautuneet ja niitä ei ihmissilmä näe. Poislukien ellei ne muodosta pallosalaman kaltaisia ilmiöitä jollaisia nähdään aina maanjäristysten alla. Käytännössä nämä ionisoituneet hiukkaset menevät ilmakehän elektro-kehälle. Kun ilmakehän tämä taso oikein varautuu, se alkaa muuttua punervaksi. Vaatii vain kokemuksen silmää erottaa mikä on normaalia iltaruskoa ja mikä on sähköisesti varautunut elektro-kehä. Juuri tästä epätavallisesta punaisuudesta tietää että plasmaa virtaa jossakin ja pian jyrisee jossakin.

En minä tätä ole keksinyt. Maanjäristys sähköisenä ilmiönä on auttanut oivaltamaan että maanjäristyksiä voi myös ennustaa. Sellaista tehdään. Siinä ollaan jopa niin hyviä että osataan ennustaa missä tämä järistys tulee tapahtumaan ja milloin se suurinpiirtein tapahtuu. Kyetään laskemaan jopa se viive aurinkomyrskystä (latautuminen) maanjäristykseen (purkautuminen). Kun sitten jyrisee, tiedetään että seuraava jyrinä tapahtuu toisella puolen maapalloa tietyllä aikaviiveellä. Sillä hetkellä puoli viiden aikaan kun sanoin muijalle että jossain on maanjäristys niin Indonesiassa jyrisi 6 richterin järistys. Ja koska se suurinpiirtein on rovaniemestä katsoen vastakkaisella puolen maapalloa, on se looginen paikka "takapotkulle". On vain erittäin harvinaista että järistykset tapahtuvat samanaikaisesti. Sen tietämiseen ei riitä edes omat ennustajalahjani.

mutta järisee mitä järisee. Pääasia että vielä osaan tietää seismologian laitoksen tarkkuudella milloin jossain jytisee ja talot kaatuu. Pitäkää vaan minua guruna tämän asian tiimoilta

Jukkis


Piilota kommentointilomake