Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Tässä valmistautuu hissuksiin pitkästä aikaa pitämään luentoa sillä ens lauantaina pukkaa muinaisaiheista luentosarjaa tuolla Teiskon puolella. 26.2 2022 eli ens lauantaina Niemisennokantie 42 klo 13.00 alkaen on osoite jos kiinnostaa. ottakaa taskuun 25e sisäänpääsyyn. Onpahan nyt mainostettu mutta ilmeisesti tulee myös viestimiin, youtubeen vissiin. Mutta lätistään kaikkea muuta nyt.

Mikään ei puhuta niin mukavasti kuin sääasiat. Valtteri-myrskyjä sanotaan tulevan kerran vuosikymmenessä ja minähän sen tiedän. Yöllisessä lehdenjaossa tapaan olla etulinjassa. Kun näistä asioista avaudun, ei niistä draamaa puutu, joskin vanhemmiten osaa varoa juuttumasta autollaan kiinni. On tässä esoteriaakin. Luonto rakentaa kauniin lumivaipan ja jotta ymmärtämättömät ihmiset eivät sitä riko, se osaa sen aina valmistaa lauantai-iltana jotta se säilyy maanantaille.

Arki alkaa vuoden 2022 puolella ja Sinikivi odottaa etusivuaan. Rehellisesti sanoen, ei oikein ole ollut sellaista sanottavaa joka olisi kertomisen arvoinen. Mutta sen verran voidaan kurkata mun arkeeni miksi täällä eletään niin nuokkuvaa vaihetta ja inspiraatioita ei ole. Puhutaan pelaamisen passivoivasta vaikutuksesta. Telkkarikaupoillekaan en ole vielä päässyt joka kielii, ettei viimekädessä se oikein kiinnostakaan.

Tiedä sitten pitäisikö tehdä katsaus viime vuoteen vai syvemmältä menneestä. Rudolf Steiner -vainaa meinaan taisi joskus sanoa että ihmisen elämä muuttuu seitsemän vuoden välein. En tiedä miksi hän valitsi luvun seitsemän mutta omalla kohdallani se on pitänyt kutinsa ja elämä alkaa olla taas jonkinlaisessa tienhaarassa. Viime vuotta en muuten pitänyt sen kummoisempana kuin mitään muutakaan. Suuret hetket on ohi. On jo ihan boomeri.

Innostuin tuossa ihan tutkailemaan itse sanan Joulu etymologista alkuperää. Se onkin riittävän mielenkiintoinen että siitä voi tehdä tälläsen joulukirjoituksen. Se liittyy oikeastaan siihen, oliko joulu alkujaan germaanien juhla jota vietettiin 25.12 ja sittemmin kristikansa nivoutti sen itseensä. Nämä pakanateoriathan putkahtelee yleensä esiin joka joulun alla vaikka onkin viime vuosina hiljentyneet.

Eilen järisi maa Rovaniemellä ja uskokaa tai älkää, mutta ennustin sen tuntia kahta ennen täältä eteläsuomesta käsin. Lienee syytä kertoa koko juttu koska sillä on yleissivistävä vaikutus. Opetan teille vähän ennustajankykyjäni miten maanjäristykset tiedetään jos niitä jyrisee toisella puolen maapalloa tai ihan tässä lähistöllä.

Vielä kerran palataan tutkasodan ihmeisiin jotka ei ainakaan minua lakkaa kiehtomasta. Jo yksin sen vuoksi että se osoittaa tieteen rajattomuutta. Ette te tietenkään ole lukeneet vieläkään Valtakunnan kattoa joka on tiettävästi ainoa teos joka suomeksi kertoo näitä juttuja. Mutta ei toki kaupitella kirjaa vaan tehdään sen sisällöstä yksinkertaistettuja tiivistyksiä josko se avaisi teillekin näitä radioaalloilla käytyä sotaa.

Jos tekisin eläissäni vielä toisenkin sotakirjan edellisen jatkoksi niin ainakin aihepiiri olisi selviö. Se olisi arktiset merisaattueet eli ns PQ -saattueet Halifaxista Murmanskiin. Tästä näkee miten paljon "Saattue Murmanskiin" alkoi allekirjoittanutta inspiroida ja aloin selvittelemään asiaa. Onneksi en kirjoita, olkoonkin että ensimmäinen luku alkaa olla jo hahmollaan ja tarinan runko alkaa päässä muotoutua.

Kuten kuvasta näkyy, ei allekirjoittanut ole missään kohtaa osoittanut sympatiaa rokotekriitkoita kohtaan. Valaisen vähän laajemmin mistä siinä on kysymys ja teen tälläisen henkilökohtaisen tilityksen. Kukin saa olla siitä omaa mieltään samaten kuin siitä olenko oikeassa vai väärässä. Tämä on kirjoitus todellista `varjojen salaseuraa´vastaan joka osaa soluttaa, yllyttää ja lopuksi tuhota minkä tahansa instanssin johon se pääsee luikertamaan sisään.

Aina väliin tulee itsetiliteltyä ja niin nytkin. Mistäs sitä kirjoittelis ellei ittestään? Myönnän että alan olemaan laiska ja esimerkiksi bloggaamaan yhä harvemmin. Tietynlainen masennushan siellä taustalla kummittelee kun huomaa että on jollain lailla vanhanaikainen näiden juttujensa kanssa. Tiedostaa olevansa jonkinsortin dinosaurus. Sitä miettii myös onko eläissään saanut mitään oikein aikaan vaan jäikö sitä vaan jonkinlaiseksi kummajaiseksi jonka parhaat päivät on nähty.