Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Elämä muuttuu monellakin tavalla ja yksi mikä jää pois on nuo luennot. Minähän niitä olen tehnyt vuosikymmeniä ja yhä useammin olen vaan vastannut epäävästi, kun on kyselty. Nyt aattelin että lopetan sitten ne puuhat virallisesti ja teen tossa kuun vaihteessa vielä viimeisimmän. Aiheena on joku eliitti -juttu joten voin odottaa että yleisökunta oottelee jotain salaliittoteoriaa, joten ajattelin kerrankin panostaa ja vetää kybällä niin korkealentoista ettei tosikaan.

Yksi projekti tehtynnä ja toista aloittelemassa. Kyllä elämässä sisältöä pitää olla. Voin sanoa jo nyt että elokuvahommien lopettaminen oli sittenkin kova päätös sillä se jätti suruisan ja tyhjän fiiliksen. Onhan ne ihmisiä joiden kanssa on harrastanut vuositolkulla ja nyt niitä ei enää luonnossa tapaa. Jäljelle jää kirjoittaminen joka kiistatta sekin on viime vuodet maistunut puulta mutta mikä onkaan tuleva aihe - se on varsin eriskummallinen ja omaperäinen. Lukekaa jos haluatte tietää mikä.

Itse kuvauspäivä sen sijaan meni suht vaikeuksitta. Vanha nyrkkisääntö sanoo että mitä huonommin valmisteluvaihe menee, sen paremmin itse H-hetki. Tässä jutussa ei onneksemme ikäviä sävyjä ole. Aikataulut vähän laahasi ja tuttuun tapaani aloin jo alussa hoputella kunnes joltakulta meni hermo ja hienotunteisesti pidin sitten turpani kiinni ja vain salaa vilkuilin kelloa. Lopulta koko homma ylittyi vain tunnilla.

Kuvaukset takana. Alustan kertomalla proggiksesta tuottajan näkökulmasta. Tuottaja tarkoittaa sitä joka hommaa näyttelijät, kuvauspaikan, kuvauskaluston, rekvisiitan ja tietenkin myös evästä pöytään. Organisoi sanalla sanoen kaiken. Siis teoriassa. Oikeassa elämässä tuottajan kaikki aika menee ihmisten ongelmien vatvomiseen.

Lauantaina alan tekeen sketsejä joka samalla on jäähyväislaulu näille kamerahommille. Sitä miten hauskoja ne on, sitähän ei tiedä ennenkuin yleisö näkee. Kuten sanoin, tämä loppuu tähän ja tämäkin on vaan sellaista surutyötä kun näitä elokuvahommia harrasti niin ja niin monta vuotta ja sitä miettii palaako kirjailijaksi, mutta jotenkin sekin tuntuu auringonlaskuhommilta. Kuten arvasitte, nyt tulee boomeri-ikäisen itsetilitystä.

Viddu. pakko se on jotain blogata kun on päiväkausia tehny kaikkee muuta. Kun ei sit muuta niin kerron vaikka kesäkuisesta Ilomantsin reissusta. Aattelin kokeilla kerrankin ihan oikeaa matkailujuttua jotta tiedätte minne suunnistatte jos eksytte joskus sinne päin. Onpahan sentään saatu yks blogi maailmalle. Josko tästä olis jotain apua sellaselle joka sinne suuntaa?

Kammannut ja töllännyt Netflixiä yhä ahkerammin enkä minä osaa oikein syyttää siitä että on astunut halvan lajityypin Truecrimen maailmaan. Neflixin tosirikos dokkarit osoittavat kuitenkin jollain lailla lahjansa etsimällä niihin uuden näkökulman. Aikansa kohutapaukseen, eli Yorkshiren viiltäjään on etsitty oiva näkökulma siitä, että viiltäjä sai riehua siitä yksinkertaisesta syystä, että sen ajan poliiseilla ei ollut hajuakaan miten jutussa pitäisi edetä ja mehän tiedämme että kaveri jäi sittemmin kiinni ihan sattumalta. Oikeastaan se keskittyy enemmän sen ajan junttipoliisien ilmaan huitomisineen kuin vakavaan poliisityöhön.

Netflixiä on syystäkin arvosteltu että se on vajonnut TrueCrime -dokkarien tasolle, jota on kautta historian pidetty bulkkina ja populistisena lajityyppinä. Sellaiset kuuluu telkkarin puolelle. Eilen kuitenkin vahingossa etsin ja löysin minisarjan joka käsittelee kaikkien aikojen tuotteliainta sarjamurhaajaa Henry Lucasia, ja voin sanoa että ahmaisin sen samoin tein. Tahdon jopa kertoakin siitä, sillä saattaa olla että Henry oikeasti oli kaikkea muuta kuin sarjamurhaaja.

Tässä on kalenteri ollu buukattu ja kesäretkiä tehty. Viimeisin oli muijan siskon luona josta tehtiin matkoja Helsinkiin ja toisena päivänä Porvooseen. Älkää vaan odottako tältä kirjoitukselta mitään ideaa tai punaista lankaa, enemmän päiväkirja kohteisiin, jotka toisille on mitä arkisimpia. Kunhan naputtelen näitä omaksi ratokseni. Tai paljastaakseni miksei minusta mitään kuulu näin kesäkuumilla

Mehän tiedämme että töllätarjonta on käytännössä kokkaus- ja sisustusohjelmia joita höystetään elokuvilla, jotka tulee uusintointa sen kymmenen kertaa. Elämme televisioviihteen synkintä hetkeä. Syynä on tietenkin suoratoistopalvelut jota minäkin hehkutin alkutalvella ja nyt on aika tehdä katsaus niistä elokuvista ja sarjoista joita olen sieltä talven mittaan tsekannu ja jotka on jollain lailla maininnan arvoisia.