Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Olen ilokseni huomannut että kokonaan uudenlainen historiallinen tulkinta Talvisodan syistä alkaa hitaasti valtaamaan alaa meidänkin maaperällämme. En ole näitä teoksia vielä päässyt lukaisemaan ja kuulinkin niistä vasta vähän aika sitten mutta pidän kehitystä hyvänä. Se oikea syy on tämä kuulu "Erkon sota" ja jossakin kohtaa suomalaisten on vapautettava itsensä totuudella.

Näyttää siltä että lähiaikoina Ukrainassa leimahtaa. Sen myötä sotapropagandakin taas asettuu päämme päälle ja länsimainen mediakuluttaja saa varautua siihen, että lähiviikkoina aletaan syyllistämään Venäjää ja haukkumaan Putleria taas olan takaa. Tosin vielä on ollut kotimainenkin media hiljaa kun ei ole osannut päättää kantaansa kenen puolella tällä kertaa olisi. Toteen tähän vanhaan leikkiin vaan että Hohhoijjaa.

Tänään jupistaan sellaisesta teemasta kun koronaärtymyksestä. Hermot alkaa kiristyyn ja huomaan sen välissä itsessänikin. Mutta ei se rajoitteista johdu tai sitkustyneestä taudista vaan ihan vuodenajasta. Nyt on tämä talven loppupuoli joka on sellainen ikävä vuodenaika. Näihin aikoihin on muutenkin hermot kireellä.

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Koronasta. Sillä erolla ettei nyt ole mitään punaista lankaa vaan lähestynpä asiaa niin kun sen itte koen ja olen kokenut. Läpikäydään omat asenteeni, rokotteet ja mitä ajattelen siitä että rajatiedon piirit, jotka minulle ovat aina olleet rakkaat, menee ja pilaa maineensa menemällä Ano Turtiaisen vaalitapahtumaan kimpassa Odininsotureiden kanssa. Lisäksi paljastan olevani ihka aito sotahullu.

Otsikko kuulostaa taas siltä että tiedossa on jotain yliälykästä ja ylitsepääsemättömän vaikeaa. Niin onkin, ja aihepiiri sellainen, ettei se oikein itsellenikään avaudu. Kyse on kai siitä että pohjimmiltaan ihminen on sosiaalinen luonne, mutta hänen sosiaalisuutensa taipuu ja mukautuu tiettyihin sosiaalisiin rakenteisiin, ja se muuttaa koko ihmisyhteisön luonnetta. Nyt kun tämän on sanonut, voikin siirtyä takastelemaan somemediaa.

Ostin ja lukaisin tuossa Kari Kallosen uutuusteoksen "Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa" joten on pitkästä aikaa kirja-arvostelun paikka. Katselin sitä kylläkin Prisman hyllyssä viikkokausien ajan ja haluttomana maksaa täyttä hintaa, ksenofobisena luonteenlaatuna ostopäätökseen meni oma aikansa. Kadunko? En kadu. Onhan muukalaislegioonassa se oma hohteensa ja mukava päästä kurkistamaan verhojen toiselle puolen.

Katsaus tämän viikon politiikkaan joka vilisee kuten aina - orastavia skandaaleja ja rajua alamäkeä. Mutta katsastetaan silti aikamme poliittisia ilmiöitä. Mitähän tässä nyt sanoisi - antaa kuvien puhua puolestaan.

Olen tainnut useaankin otteeseen tarkastella Talvisotamme syytä ja sen varsin omintakeisia tulkintoja. Sama kansallisvetoinen väärintulkinta tapaa näkyä myös suomalaisten tulkinnassa mitä tulee Viron miehittämiseen Neuvostoliiton taholta. Kuva on muodostunut pitkälti tietämättömyydestä. Nyt tutkitaan missä suomalainen kansallisvetoinen tulkinta on mennyt metsään.

Tänään on joku keskitysleirin vapautuksen muistopäivä. Niinpä tämä on oiva tilaisuus vetää taas esiin omaperäisiä revisionistisia ajatuksiani. Minähän en ole oikein osannut hyväksyä tuota jälkipolvien lietsomaa tulkintaa `lopullisesta ratkaisusta´ vaikka sinänsä en kiistäkään keskitysleirien kauhuja. Häh? Miten voi samaan aikaan tunnustaa ja kyseenalaistaa keskitysleirit - minäpä selitän.

Tänään joristaan koronarokotteesta ja sen turvallisuudesta. Lopuksi pohditaan rokotekriittisiä sävyjä sen ympärillä, ja ketkä ja miksi epäluuloa levittävät. Teen itselleni karhunpalveluksen kun joudun tiivistämään asioita, sillä jokainen osio käsittäisi allaan kokonaisen asia-avaruuden mutta tällä mennään.