Hyvää ja koleaa vappua vaan kaikille. Kerron tässä taas vähän kuulumisia ja ennen kaikkea siitä yllätyksestä, että niemisten suvun kirjasta oli olemassa myös jatko-osa jonka sain eilen käsiini. Minähän olen ollut töissä lähes joka vappu ja nyt jotenkin ihmeellisesti vapaat kiersi tälle viikonlopulle, eikä sitten oikein osaa ollakaan. Kai jotain juhlantynkää pitäs kehitellä? Jos ei muuta niin väkisin. Kiertää vapputori?


Minullahan on ollut pitkään kriisi tämän bloggaamisen kanssa kun oikein mikään aihepiiri ei enää innosta eikä jaksa metsissäkään juosta kun ikä laiskistaa. Toivoin tuosta Ukrainan sodasta jotakin joka antais aiheentynkää mutta ei ne venäläiset saa mitään aikaan. Onneksi en ole ammattitoimittaja. Niiden pitäis nyt pitää tunnelmaa yllä jotta nato-innostus ei pääsisi laskemaan mutta laiskanpulskeasta sodasta ei pitkään tao jutun juurta.

Oli tosiaan yllätys että niemis-saagassa on olemassa toinenkin kirja. Kuten ensimmäinenkin, se on edesmenneen Tellervo Niemisen teos ja kertoo pitkälti hänen isästään eli omasta isosedästäni. Ilmeisesti sen verran intiimiä tavaraa että tehty yksinomaan omakustanteena eli painettukin itse ja jakelu varsin suppealle piirille. On pakko tunnustaa että monet meistähän tuntee vetoa sukuunsa ja sen kaukaisiin alkujäseniin mutta harvalla on silti noin lumoavaa perinnettä enkä ihmettele että niistä on kirjojakin tehty. Joka Nieminen on aina jonkinsortin anti-sankari ja lähinnä kolhii itsensä elämän läpi lapsikatrasta tehden ja viinaa kurkusta kurluttaen. Eikä tämänkään kirjan anti-sankari mitään poikkeusta tee. Vieno Valdemar ei katsonut asiakseen koskaan käydä päivääkään koulua, eikä tiettävästi osannut lukea saati kirjoittaa. Äitinsä pakotti nimensä raapustamaan mutta puumerkkiä se ikänsä käytti.

elaman virtaa
Elämän virtaa on toinen kirja Niemisistä joka on tehty.

Samaisesta syystä se jäi jumiin rengin ammattiin vaikka lehmänpaskan luonti ei juurikaan hivellyt. Oli herkkä pahastumaan ja säännönmukaisesti joutui isäntien kanssa riitoihin ja kortteerikin lähti siinä missä työpaikkakin. Perhe olikin mummolassa evakossa sen kymmenen kertaa ja masennukseen toimi taskulämmin viina parhaiten. Aika traagista kun ajattelee mutta tätähän se meidän suku on. Ei siellä kukaan yllätä lakimiehen tai lääkärin ammatilla eikä presidentti kiinnittele mitaleja rintapieliin.

Ei sillä että itse sen pidemmälle elämässä olisin päässyt. Nykyisin jo ikäkin painaa, ei innostu enää kaikenlaisista hullutuksistaan, tulee laiskaksi ja vähemmän sosiaaliseksi. Se missä ikä tasoittaa, on se tavallaan myös vahinko. Suostuin sentään Ultran kyläpäiville Kylämään heittään 33-aiheisen luennon helatorstaina 26.5 ja joku artikkelikin ilmestyy Ultraan. Aiheena Foo Fighters eli nämä salaperäiset valoilmiöt Saksan yötaivaalla jouluna 1944. Kyynisempi arvaa että se on ihan myyntijuttu ilmasotakirjalleni.

Haikea olo on silti että kymmenen vuotta hääräsin elokuvia tehden jotka ei sitten johtaneet mihinkään ja hitaasti aloin antamaan periksi. Viimeinen yritys olisi tosiaan väsätä vielä kerran sketsejä, pakata ne muistitikulle ja postittaa teeveekakkoseen. Saatekirjeeseen että tässä teille uuden sukupolven kummelit ja jos vaan rahassa löytyy, niin mehän tehdään vaikka koko tuotantokausi. En minä siihen itse usko että se noin onnistuisi mutta hyvä on pitää vähän unelmia yllä ja motivoida porukkaa. Paitsi että nyt ei sitten olekaan kuvauspaikkaa mutta kun ne on sketsejä, ne voi tehdä kunkin missä sattuu tekemään. En minä usko että se iso kynnys on etsiä jostakin tyhjä huone. Teen sen kun kerran päätin tehdä ja niitä tyhmiä vitsejä naputin koko talven. Okei, onhan se vähän myös sellaista surutyötä. Saada rakkaaksi muodostunut sakki vielä kerran kasalle.

Ei tämä silti loppu ole. Nyt kun luen mitä tähän jo kirjoitin, niin siinä on kirjaa, artikkelia ja elokuva-alaa niin jonkinlainen kulttuurityypihän minä olen, ja jos sellainen virtaa veressä, niin eihän sitä osaa lopettaa vaikkakin ei tiedä mitä seuraavaksi. Mutta vappua en silti osaa juhlia. Vaimo ehdottaa että lähdettäisiin kiertämään hautausmaita. Hautausmaita? Vappuna?

Minähän en ole tänä kevättalvena tehnyt muuta kun töllännyt Netflixiä laiskana sohvaperunana. Kuin ottaakseni kiinni menetetyt vuodet huonon teeveen parissa. Tsekannut kaikki zombie-elokuvat ja -sarjat, sitten jokaisen tieteiselokuvan. Viimeksi katsoin jonkun israelilaisen sarjan jossa koetettiin puolin ja toisin jallittaa Hamasia, ja nyt on menossa Narcos -sarjat. Ne on käsittääkseni tullut joskus telkkarinkin puolella. Historiaan pohjaava rikossarja Escoparista, Calin kartellista ja nyt olen jo alkanut katselemaan Narcos Mexico -sarjaakin. Okei, onhan tuo sohvalla makaaminen passivoivaa ja kaikki vapaahetkensä siinä viettäen tekee kaikista laatusarjoistakin samaa mössöä.

Olen tainnut luvata myös opastusreissuja kivikeskun alueelle megaliitteja katsomaan ja tämä projekti olisi tarkoitus suorittaa viikonloppuina toukokuun aikana ja vähän lipsuen kesäkuunkin puolelle. Jos vaan tietäisin onko Sinikiven itsensä porukasta, onko täällä enää porukkaa, lähtijäksi niin voitais kokeilla. Facessa on kyllä ryhmiä joita innostaa ja kun luvattu on niin tehdään. Muuten ei tämän kummempaa. Alan lukeen kirjaa jahka on hoidettu kukat hautakivien eteen. Sitten on Narcos -tunnit iltasella. Sellainen on minun vappuni.

Jukkis
Gravatar
Tarkkaavainen
Oli täällä eilen yli 2000 käyttäjää paikalla. Mitähän ne täällä lukee? Laatujuttuja vuosien varrelta?

Meillä on päinvastainen tilanne. Sun suvussa ei osattu kirjottaa, mutta itte kirjotat sujuvasti ja oot tunnettu kulttuurityyppi. Mun suvussa oltiin korkeassa asemassa pitkin rannikkoa Oulusta Kristiinankaupunkiin, mut ite oon alinta kastia toimeentulotuella ei riitä rahat edes ruokaan.

Gravatar
Glada Vappen
Voiko parempaa olla kuin porukka metsässä kiviä tutkaillen, mietiskellen, keskustellen.
Jos kyydillä tai käteisellä pääsis, kun enää en uskalla varata netissä Onnibussia,
koska kahdella edellisellä kerralla alkoi hirveä hammassärky ennen matkaa.
Onneksi on hammaskivi, hampaan muotoinen kivi, jonka voi laittaa suuhun ja kipu lähtee päivän aikana pois.
Tätä hammaskipua on ollut vain näillä kahdella kerralla, kun olen netissä ostanut matkan.
Kesä on kerran vuodessa, en voi koko kesää olla yksin metsässä, vaikka tärkeä työ on kesken.
Vapun kunniaksi unirytmi normaaliksi. Oli hieman vaikeaa, kun aamupäivään mennessä nukahti ja illalla heräsi.
Kahvit juotu, tupakit polteltu, ja töihin.

Piilota kommentointilomake