Mehän tiedämme että töllätarjonta on käytännössä kokkaus- ja sisustusohjelmia joita höystetään elokuvilla, jotka tulee uusintointa sen kymmenen kertaa. Elämme televisioviihteen synkintä hetkeä. Syynä on tietenkin suoratoistopalvelut jota minäkin hehkutin alkutalvella ja nyt on aika tehdä katsaus niistä elokuvista ja sarjoista joita olen sieltä talven mittaan tsekannu ja jotka on jollain lailla maininnan arvoisia.


Netflix on nykyisin kovan arvostelun alla. Se on vaihtamassa korkealaatuisuuden reality- ja tositeeveeseen. Myös se alin lajityyppi eli TrueCrime -jutut nostaa päätään. Sarjatkin tulee jakso kerrallaan eikä koko tuotantokautta. Kuuleman mukaan mainoksiakin olisi odotettavissa. Minä en tiedä näistä mitään, sillä Netflix tuntee jo makuni eikä näitä tarjoa mitään näistä. Minulla oli toki muutenkin onnea matkassa kun tulin tähän alustaan niinkin jälkijunassa - ei tarvitse enää venata parasta.

Minähän siis aloitin Zombie-osastolla. Niitä oli aikas paljonkin ja heti alkuun oli se korealainen jossa koulupojat ja -tytöt jäi jumiin jonnekin fysiikanluokkaan kun epidemia alkoi. Se oli jokseenkin katottava, kyllä. Siihen perään joku toinen korealainen joka sijoittui sinne feodaaliaikaan jossa joku kasvi teki zombeja. Kyllä senkin katteli. Mutta se jenkkiviihdepuoli eli Z-nation, siltä odotin paljon. Peräti seitsemän tuotantokauttakin. Mutta se paljastui sittemmin lähinnä mustaksi komediaksi, ja alkoi tyhmyydessään kyllästyttää ja jäi kesken. Mutta kyllä sieltä seasta erottui kirkkaana helmenä tää BlackSummer jota voi ehdoitta suositella. Sopivan tyly sarja jossa näemmä suuremman uhan muodostaa toiset ihmiset; se ryöstetään häikäilemättä kellä vaan ryöstettävää on. BlackSummerin ekan kauden viimeinen jakso "Stadium" on sellainen joka on tullut katsottua useaankin otteeseen. Siinä koko kaupunki on aseistautunut ja käy sotaa zombeja vastaan koko keskustan alueella. Harmillisesti osa kesti vain 20min, sitä olisi katsonut pidempäänkin.

El Hoyo
Taso oli tosi koukuttava elokuva mutta sen heikkous on varsin erikoinen. Sitä jää vatvomaan päiväkausiksi ja mitä enemmän sitä funtsii, sen enemmän juonen loogiset mahdottomuudet nousevat pintaan.

Zombeista hyppäsin sci-fiin ja se oli kai aikas luonnollisesti enemmän elokuvapuolta. Hyviä. viihdyttäviä ja pitkän päälle samaa massaa jonka unohtaa katottuaan. Dystopia vakiintui lajityypiksi. Tanskalainen Rain, sitä kattelin parikin tuotantokautta kunnes alkoi toistaan itteensä. Tai sanotaan näin ettei se kehity. Siellä kyllä oli sellainen varsin omaperäinen elokuva kuin Taso joka jossain määrin muistutti näitä Kuutio -elokuvia. Siinä oltiin kuilussa joka koostui loputtomasta määrästä kerroksia ja ruokataso laskeutui kerros kerrokselta. Ylimmät kerrokset mässäilivät, alemmat söivät tähteitä ja ihan alimpana olevat eivät enää mitään - poislukien sellikaverinsa. Kerran kuussa heräsi aina eri kerroksessa. Dystopinen ja sinänsä luokkajakoa symboloiva elokuva jäi päähän pyörimään; miten Kuilu toimii ja miten sieltä voi paeta - vai voiko? Sen käsikirjoittaja on nero. Pakko sanoa.

Kun Sci-fi oli katottu, oli hetki etsikkoaikaa. Siinä tuli parikin hyvää eeppistä elokuvaa keskilännestä, toisessa aiheena Klaani ja toisessa joku ympäri maata ajava sarjamurhaaja, mutta lopulta silkat rikoselokuvat voitti. Ehdoton ykkönen Highwaymen, sillä Kevin Costner jos kuka osaa tulkita 1950-1960 -luvun hahmoja. Tällä kertaa tosin oltiin kieltolaissa etsimässä Bonnie & Clydea. Hitsi se oli hyvä ja väkevä raina. Mutta sitten aloin katteleen näitä Narcos-sarjoja. Kysykää multa vaan kolumbian ja meksikon kartellien historiaa sillä sen sarja opetti. En niitä aikanaan töllöstä kattellu kun Nelonen esitti ne niin tolkuttoman myöhään - parhaathan tulee telkkarista aina vasta puoliltaöin, enkä toisekseen tiennyt, miten laadukas sarja se oli. Ihmeeksi tuotanto jäi kesken juuri ennen legendaarisen huumegangsterin El Chapon nousua ja tuhoa, joka olisi kruunannut sarjan, sillä Chapohan näistä on se tunnetuin.

Tästä kai sain sitten kipinän näihn historiallisiin draamoihin. Tuli sarja Unabomberista ja sen kiinnijäännistä ja sitten miten FBIn profilointiyksikkö sai alkunsa silloin 70-luvulla. Laadukkaita, hyvin tehtyjä ja tasokkaita. Mutta sitten tuli se päivä kun tarjolla oli enää pahnanpohjat. Olinko katsonut talven aikana Netflixin kaikki laatusarjat ja -elokuvat? Vissiin. Jäljellä enää tyhmiä virityksiä. Mistä me päästäänkin siihen että sama on tullut varmaan muillekin eteen. Otetaan jokin toinenkin kanava kun ei ne paljon maksa ja kohta niitä on sen kymmenen, eikä keksi mitään katottavaa.

Minä ratkaisin asian vaihtamalla genreä kokonaan. Nyt seuraan kuningatar Elisabetin elämästä kertovaa draamasarjaa Crown, ja sitä vähän vesittää että ehdin katsoa alle aiheesta dokkarin. Olisi ollut paljon parempi kun ei tiedä mitään niin käänteet olisi aina yllätys. Enhän minä tiennyt prinssi Philipistäkään mitään ennen kun se kuoli.

Nyt kun tätä kirjoittaa alkaa vasta itsekin tajuta että maininnan arvoiset tapaa olla historiaa, tai historiallisia draamoja. Tai sitten sci-fiä eli tulevaisuutta. Mulla on näemmä varsin erikoinen suhtautuminen asiohin. Näen sen vaan menneen tai tulevan kautta mutten koskaan nykyhetkeä tässä ja nyt. Tässähän oppii ittestäänkin. Mutta pahaa pelkään että pian tosiaan alkaa olla kammattu koko kanava ja on aika vaihtaa kanavaa tai panna töllö kiinni. Ei sen sulkeminenkaan paha asia olisi. Saattaa syksyllä olla paljon uutuuksia jotka taas kiinnostaa sillä pitkä talvihan tässä on kohta taas edessä.

Suoraan sanoen kehitys huolestuttaa siinä mielessä että ennen kaikki oli simppelimpää. Oli elokuvateatterit ja niissä näytettävä tuli töllöön parin vuoden viiveellä. Väliin toki kiilasi videovuokraamot jotka tarjoili myös B-elokuvaa. Kaikki näki kaiken. Nythän on menossa homma siihen että kukin näkee vaan oman lohkonsa tai mihin nyt on sopparin tehnytkin. Jokainen palvelin hoitaa vain omiaan ja nämä ns. yhteiset elokuvat alkavat kadota kartalta. Sellainen mosaiikkihan siitä kaikesta tulee josta aikain kanssa puuttuu yhteinen elämys.

Jukkis
Gravatar
juppe
Tää nyt vaan menee silleen, että kun on paljon mitä matkia, niin kaikki ei tee zombieleffoja.

Oikeestaan on aika kiinnostavaa katella, että mitä kaikkee on nykyään tekijänoikeusvapaana kun silleen näkee, että mikä ei kiinnosta. Tarzanhan oli aikonaan niin suosittu, että samanlaiseen kirjojen myyntiin ei oo päästy vieläkään, mutta se ei kiinnosta enää.

Tarinoita pitää vissiin laimentaa niin paljon, ettei jäljelle jää paljon mitään kun V for Vendetta on kehittyny oudoks ilmiöks, missä niitä naamareita menee kaupaks paljon, vaikka se on oikeestaan vaan huonosti naamioitu Montecriston keivi. Tiukka kostotarina sillä asenteella, että kostaminen voi olla väärin sitten kun kaikki viholliset on tapettu, mutta ei aikasemmin.

Piilota kommentointilomake