Lauantaina alan tekeen sketsejä joka samalla on jäähyväislaulu näille kamerahommille. Sitä miten hauskoja ne on, sitähän ei tiedä ennenkuin yleisö näkee. Kuten sanoin, tämä loppuu tähän ja tämäkin on vaan sellaista surutyötä kun näitä elokuvahommia harrasti niin ja niin monta vuotta ja sitä miettii palaako kirjailijaksi, mutta jotenkin sekin tuntuu auringonlaskuhommilta. Kuten arvasitte, nyt tulee boomeri-ikäisen itsetilitystä.


Ainakin tämäkin projekti alkaa vanhaan malliin. Minun pitäisi kai keskittyä ohjaajasuunnitteluun, ja kuvausjärjestykseen. Vaan minkäs teet kun yksi ei pääse aamulla, toisen poistuttava iltapäivästä ja ensin peruu tulemisensa yksi ja sitten toinenkin. Kolmas ilmoittaa ettei voi olla kun muutaman tunnin. Tee siinä sit kuvaussuunnitelma kun ei tiiä kuka on paikalla milloinkin ja kuka ylipäätään tulee. Tää mun homma menee taas siihen mihin se on mennyt kaikkina näinä vuosina: vatvoa ja ratkoa ihmisten ongelmia ohjaamisen sijasta. On tähän totuttu vuosien saatossa ja sen takia onkin ollut alusta asti ylimiehitys, varanäyttelijä -kontaktit ja tarpeen vaatiessa osaan ite kaikki roolit kun ne oon kirjoittanutkin. Mutta lopputuloksesta ei koskaan tule mitä suunnitteli. Sitähän tää on. Älkää te vaan ikinä koettako liutaa ihmisiä samalle kasalle, joille kaikki muut menot aina tärkeysjärjestyksessä ohittaa tän. Montako vuotta olen valitellut tästä samasta asiasta?

Oikeastaan en sitten koskaan edennyt mihinkään ns. puska-elokuvien tasosta. Pelin nimi on kehity tai kuole! Enkä minä koskaan kehittynyt. Pääosin siihen vaihtui maailmankuva. Kun deeveedeet vaihtui suoratoistoihin, se tappoi harraste-elokuvat. Aloin tekeen elokuvia 10v liian myöhään. Vaiheessa jossa vielä oli indie-tyyppejä jotka oli joko keski-ikäistymässä ja sen myötä lopettamassa tai sit hankkimassa rahnaa sille ihan oikealle elokuvalle, eli ryhtymässä ammattilaiksi. Minä jäin sit pyöriin tänne mutasarjaan, ajautuen umpikujaan.

Se että jatkoin niinkin pitkään juontaa siitä, että myös kirjailijarintama ajautui jotenkin umpikujaan. Jos jotakin kirja nykyisin on, se on ongelmajäte. Sitä suolletaan ja joita kukaan ei lue. Puhun just näistä jääkiekkoilijoiden elämänkerroista jollaisia kustantamot julkistaa. Taso putoaa. Enkä minä niitä omiani pysty ees messuilla enää myymään kun ei niitä messuja enää ole. Kirjat putos kaninkoloon. Niihin kai tarttis hommata se korttikonekin eli sijoittaa muutamaa messua varten jossa on ylihintaiset pöytäpaikat. Kun messuja on vaan muutama, maksa nyt sit niistäkin tonneja pöytäpaikasta jotta saat myytyä muutamalla satasella kirjoja. Sekin vaan mikäli oot investoinu korttikoneeseen.

burnout
Jukkis on lopultakin päätynyt umpikujaan.

Pahinta, siis aivan pahinta, että mut on lopulta profiloitu jonkinlaiseksi muinaistutkijaksi. Siihenkin genreen tuntuu olevan selvää väsymystä ilmassa. Kuten kaikki genret kiertää kehää, seuraavan kerran muinaissuomi -buumi innostus tulee 20v päästä kun uusi sukupolvi kasvaa. Muinaistelut on vähän tällästä setä-boomerin juttua joka on moneen kertaan kuultu ja nähty. Haistanhan minä sen.

Eli jos ynnää niin kirja-aiheeni tapaavat olla vähän eilistä, kirja-ala itsessään on kriisissä ja suomalaiset eivät enää kirjoja lue. En tiedä lukisivatko jos ne ees vähän kiinnostais. Tämä juna meni jo ja turha hamuta eiliseen. Yhtä vähän on syytä lämmittää tähteitä elokuvapuolella joka ei pysty saamaan kun 500 katsojaa youtubeen. En minä sielläkään lyönyt itseäni läpi ja kirjailijapuolella tähtihetkeni oli jo melkein kymmenen vuotta sitten. Kaikki mitä teen on aina vähän vanhanaikaista.

Mistä me pääsemme tähän Sinikiveen joka itseni myötä hakee uutta teemaa. Mikään poliittinen kansalaisaktivisti en ole ikinä osannut olla muutenkaan ja kaikkein vähiten nyt. Kriisejä, kohuja tulee ja menee ja ne osaa nykyisin sijoittaa osaksi ajanvirtaa joka ei ansaitse huomiota. Paras anti Sinikivessä on, että se lienee ainoa josta mua ei pysty savustaan ulos, sillä tunnetusti ollaan millä tahansa blogialustalla, saan niistä aina lemput. Onhan sekin.

Jäljellä on enää uusi aluevaltaus. katsoa huomiseen. Vielä kerran. Nousta tuhkasta. Mutta millä eväällä, se onkin se iso kysymys. Vai hyväksyäkö se ettei musta vaan enää ole mihkään ja setä saa selitellä mitä vaan. Kuunnella Pelle Miljoonaa; Kukaan ei diggaa sua kun sä oot down ja out! Kukaan ei diggaa sua!

Onpahan mulla fiilikset kun lauantaina pitäs mennä pitään hauska päivä joka toivottavasti välittyy myös kameran kautta. Tai mistä senkään tietää että avais portit. Lähetän sen sit teeveekakkoseen itsevarman saatekirjeen kanssa et tässä teille uudet Kummelit, jättimegahitti jota tehdään vaikka koko tuotantokausi tai toinenkin, jos vaan hinnoista sovitaan. Eihän mikään mahdotonta ole. Yrittänyttä ei katsokaas laiteta ja jos et usko ittees, niin ei sit usko kukaan muukaan.

Jukkis
Gravatar
Janis Petke
Onnea yritykseen! Kummelit ei voinu muuta kuin lyödä läpi. Persoonallisia tyyppejä ja vielä ammattimuusikoita, varsinkin Silvennoinen, joka oli kitarasankari jo 70-luvulla. Mutta täytyy olla hyvää tarjolla marginaalissakin. Ei kukaan kunnon musadiggarikaan etsi helmiä soittolistoilta vaan marginaalista. Sinikivessä olis potentiaalia vaikka mihin. Sitä oonki ihmetelly miks ei Sinikivi oo suositumpi. On kuitenkin hyvä ettei Sinikivi oo mikään Ylilauta. Sekin on hyvä, että täällä ei oo mitään mainoksia. Youtubessa on säälittävää, kun voi tulla minuutin sisään kolmet mainokset. Jukola myyntimies ei oo kanavaansa mainoksilla pilannu, arvostan. Jengi ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Ehkä kaikki ovat nyt Telegramin ihmeellisessä internetmaailmassa, mutta en tiedä millasta siellä on. Kahen vuoden sisään tulee maailmanlaajunen muinais-Suomi buumi!! Kaikki on oikeestaan ihan hyvin nyt, kun Jukkista ja Sinikiveä ei oo suosiolla pilattu.
Piilota kommentointilomake