Mediapooli ei ole helppo asia ymmärtää, mutta tärkeää koska se kontrolloi kaikkea tiedonvälitystä ja siitä mistä saamme puhua ja mistä emme. Se ulottaa kouransa arkiseen kansalaiskeskusteluun saakka, sensuroi sen ilmapiiriä ja sen myötä ilmaisunvapautta. Silti siitä ollaan hyvin hyvin hiljaa, ilmeisesti wanhassa kunnon herranpelossa. Joten tehdään nyt tutkivaa journalismia yleisen hyvän nimissä.
Ukrainan sota nostaa näitä instansseja esiin. Ensin on ymmärrettävä kansainvälisen ja kansallisen uutisoinnin eroavaisuus. EU-tasolla on avattu ovet ukrainalaisille uutistoimistoille ja nettisensuroitu kokonaan näkymättömiin venäläinen näkökulma. Ukraine PR Ntwork ei ole mikään pikkujuttu sillä se ei tyydy kontrolloimaan ukrainalaisten sisäistä tiedonvälitystä vaan myös kaikkien länsimaiden. Se on valtava PR-firma jonka apuvoimina toimiii lukemattomia uutistoimistoja ja tiedotusvälineitä ja yksin asiantuntijoiden kavalkadi on valtaisa. Työnsä se aloitti jo 2014 hetikohta maidanin jälkeen jossa sen tehtävä oli hyväksyttää maassa tehty vallankaappaus venäläisvastaisuuden oikeuttaessa kaiken. Silloin se kunnostautui valeuutisten tehtailijana ja varsin aktiivisena sellaisena. Valeuutisia satoi suomalaiseenkin mediaan keskimäärin 3-5 kohu-uutisen päivävauhtia ja tätä jatkui puolitoista vuotta yhteen soittoon. Lopputulemana Suomen kansa joka oli suht perusteellisesti aivopesty.
Nyt, armon vuonna 2022 Ukraine PR Network tuottaa suomalaislukijalle päivästä riippuen 30-80% kaikesta uutistarjonnasta. Sen voi laskea montako uutista päivässä tulee. Ne ovat uutisia, vale-uutisia, kertomuksia ja kaikkea tätä iloisesti sekaisin. Faktantarkistus osoittaa että niistä keskimäärin 60% on täyttä mielikuvitusta tai lapinlisällä höystettyä, siis jos faktantarkistajia olisi. Niitä ei uskalla kukaan kyseenalaistaa. Erityisesti iltalehtiä hyödynnetään tässä asiassa, ja jossain määrin myös YLEn uutissivuja. Vasta nyt pääsemme asiaan eli siihen, miksi ovet on avattu uudelle aivopesukierrokselle ja kuinka yksi slaavilaismaa voi noin hyvin kontrolloida mistä kaukaisessa suomessakin saa puhua ja mihin sävyyn. Tähän on olemassa kansallinen klikki nimeltään mediapooli.
Mediapooli oman kuvauksensa mukaan vastaa siitä että myös kriisiaikana tiedotus toimii ja on sinällään osa huoltovarmuutta. Sinänsä kunnioitettavaa. Sen sijaan se sensuroi omaa olemassaoloaan siitä että sen tehtävä on myös tarkkailla ja vaikuttaa esim hybridivaikuttamisen saralla. Eikä se mainitse sanaakaan että on olemassa päätoimittajien "sisältöryhmä" joka päättää uutisten asenteesta ja mihin sillä pyritään. On huolestuttavaa jos on olemassa noin vaikutusvaltainen kansallinen instituutio, joka salaa tarkoitusperänsä ja kieltää dominoivansa tiedonvälitystä. Sen historialliset juuret ulottuvat jo tuonne Kekkosen aikaan jolloin päätoimittajat kerran kuussa kokoontuivat sinne pohtimaan missä valossa mitäkin esitetään. Tämä tapa on edelleen voimissaan ja jäänyt presidenttien perinnöksi. Sitten se irtaantui siinä vuoden 2014-2015 aikana omaksi itsenäiseksi instanssikseen. Sen tehtäväksi jäi estää venäjämielistä trollaamista mediavapauden nimissä.
Jos sen tehtävä on vaikka luoda nato-myönteistä ilmapiiriä niin mitä silloin on nato-kriittinen kanta? Luokitellaanko se venäjämielisyydeksi? Jos luokitellaan, silloin sillä on poliittinen agenda; vain yhdet mielipiteet sallitaan ja loput siirretään trollikoriin. Silloinhan se ajaa selkeää poliittista ohjelmaa mediasuojelun nimissä?
Tämä jättää jälkeensä huolestuttavia kysymyksiä. Mitä yleensä on venäjävaikuttaminen ja miten se määritellään. Missä kulkee kybervaikuttamisen rajapinta? Minä kysyn näitä usein itseltäni sillä olen sitä ikäpolvea joka on elänyt YYA-suomessa. Silloin rauhanliikkeet rauhankasvatuksineen olivat iso asia, puolueettomuuden nimeen vannottiin ja otettiin etukäteen huomioon itäisen suurvallan tarpeet, eli ns. suomettuminen. Sukupolvi joka kasvatettiin siihen että huono rauhakin on aina parempi kuin hyvä sota. Onko natovastaisuus venäläisten ohjailemaa vai edellisen sukupolven agenda joka loukkaa puolueettomuuspolitiikkaan ja liennytyshenkeen uskovia. Mediapoolin tulkinnan mukaan yksin natovastaisuus on osoitus Kremlin poliittisten etujen ajamisesta. Kuitenkin on turha etsiä ja hakea yhtäkään venäjätrollia suomesta, joten mediapoolin selkeänä kohteena ovat puolueettomuuspolitiikan kannattajakunta. Se pyrkii totaalisesti hiljentämään sen väestönosan joka muodosti suuren enemmistön vielä muutama vuosi sitten. Sinänsä se itse edustaa silloin vähemmistöä joka kuitenkin kontrolloi 100% tiedonvälityksestä. Eikä taatusti läpinäkyvällä ja avoimella kampanjoinnilla.
Mediapooli edustaa valtiota. Mitä tapahtuu jos valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi. Ne jotka kannattavat esim rauhaa Ukrainaan, deletoidaan eri saiteilta, saavat paskamyrskyn niskaansa jne. Heiltä evätään ilmaisunvapaus tykkänään, suljetaan some-tilit ja saiteilla saavat kirjoituskieltoa. Aina löytyy näitä kansalaispoliiseja jotka tehtailevat ilmiantoja siitä että seassamme on venäläismielinen. Lopulta kaikki ymmärtävät että aihe on sellainen ettei kannata paljoa vastatuuleen kusta. Kuitenkaan näiden takaa ei löydy mitään venäjämielisyyttä vaan yksinomaan puolueettomuus- tai rauhanaatteen kannattajakuntaa vailla mitään laajempaa aspektia.
Käytän esimerkkinä Uuden Suomen blogialustaa josta allekirjoittanut sun pari muuta poistettiin Ukrainan sodan alussa. Jo yksin sodan casus bellin tarkasteleminen puolueettomasti, molempien maiden näkökulmasta ja objektiivisesti oli liiankin venäläismielistä. Ilmianto kun tuli välittömästi jos ryssästä puhui muuten kuin hampaita kiristellen. Nyt tsekkaan sen joka aamu onko siellä mielenkiintoista. Oikeastaan siitä on tullut tyystin hampaaton pappa-kerho joka jorisee mitäänsanomattomuuksia ja keskimäärin joka neljäs aamu saatan jotain klikata jos se olisi mielenkiintoinen. Vielä ennen sotaa siellä vilisi paljon mielenkiintoista ja monta kertaa päivässä. Tokihan siellä puhutaan Ukrainastakin sillä samalla tutulla sävyllä joka on kuultu tuhanteen kertaan eikä muuta sävyä sallittaisikaan. Näin vaikuttaa sensuuri ja ilmaisuvapauden kaventuminen jopa ruohonjuuritasolla. Jäljelle jää ihmisiä joiden ei anneta puhua, olkoonkin että kaikki eivät ole samaa mieltä kaikesta. Moniäänisyys katosi suomalaisesta kansalaiskeskustelusta ensimmäisenä kun mediapooli tarttui toimeen. Siihen ei nyt ole henkistä tahtotilaa.
On aika selvää että jos puhumme avoimesta ja kehittävästä kansalaiskeskustelusta, median objektiivisuudesta tai oikeiden asiantuntijoiden hyödyntämisestä näiden Pekka Toverien sijaan, edustaa mediapooli hyvin vaarallista yhteisöä. Itse asiassa niin vaarallista sillä sen rooli on tukahduttaa, manipuloida ja vääntää asiat vääränvärisiksi. Eli sen arkkivihollinen ei suinkaan ole Venäjältä tuleva vaikuttaminen, vaan sananvapaus itsessään. Sanan- ja ilmaisunvapautta vastaan se käy jykevää sotaansa, taktisena keinonaan valeuutisten levittäminen ja mediakuluttajan pelottelu ja syyllistäminen vääristä mielipiteistä.
Selvimmin ja räikeimmin mediapoolin ja valtiovallan rooli näkyy maassamme asuvan venäläisvähemmistön diskirminoinnissa. Sana tarkoittaa eräänlaista apartheid-politiikkaa, mutta olematta kuitenkaan varsinaista rasismia.
Selvästikään venäläisväestö eivät ole irakilaisia tai somaleita. Jos muita etnisiä vähemmistöjä sortaisi noin räikeästi, valtiovalta puuttuisi heti peliin rasisminvastaisuuden nimissä, rekrytoisi kaikki rasisminvastaiset kansalaisliikkeet ja valtakunnansyyttäjä alkaisi jakelemaan sakkotuomioita. Viesti tulisi selväksi kuten se on tullut kaiken rasismiin viittaavan kohdalla. Tasa-arvo ja koskettamuus kun ovat olleet pyhiä arvoja ja sen on perussuomalaisetkin saaneet vuosien varrella oppia. Nyt diskirmointi tulee ristiriitaisesti valtiojohtoisesti joka on ottanut asiakseen evätä kansalliselta vähemmistöltä monia omistusoikeuksiin, omaisuuden koskemattomuuteen tai maahantulo- tai maassaolo -oikeuteen liittyviä perusoikeuksia. Voice of Finland viimeksi näytti mitä diskirmointi on ja joka toisissa oloissa ja toisiin etnisiin vähemmistöihin liittyvänä toimenpiteenä olisi tiennyt koko ohjelman lakkauttamista. Mediapoolin rooli on tässä se, että me pulliaiset vain katselisimme apaattisina sivusta kun tiettyjä ihmisiä aletaan vainota. Tämä on aihepiiri johon tulen palaamaan vielä erikseen, sillä tämä on täysin perustuslain vastaista toimintaa valtiovallan taholta ja toisissa oloissa johtaisi hallituskriisiin ja ministerieroihin.
Myönnän että tämä kirjoitus rönsysi. Mutta kun kokonainen valtiovalta dominoi mediaa ja kansalaiskeskustelua, on tavallisen ihmisen kannalta asian hahmottaminen kuin sokea tunnustelisi norsua. Joku kuvaa häntää, joku kärsää ja kolmas ruhoa saamatta kukaan kokonaiskuvaa. Valitan siitä.
Jukkis