Ilmassa on jotain. Jotain syvää hulluutta joka on luonteeltaan määrittämätöntä. Puhun nyt näistä viimeviikkojen murha-uutisista joiden tekijäkaarti on kaukana tavanomaisesta. On kun itse tähdet olis loksahtaneet paikoiltaan omituisiin asentoihin ja saa ihmiset tekeen äärettömiä tekoja.
En minä yleensä murhajuttuja seuraa mutta tuon lehdenjakajan murha herätti mielenkiinnon. Toivoin ja odotin nopeaa kiinniottoa mutta ei se nyt siltä näytä. Näyttää jopa siltä että se ei selviä pitkään aikaan sikäli kun selviää koskaan. Eihän se ihan jokapäiväistä ole että joku tassuttelee yömpimeällä joku murhakalu mukanaan ja päättää nitistää ensimmäisen vastaantulijan.
Luulin että media pitää painetta yllä mutta sitten lehdistö keksi jotain kiinnostavampaa. Tuli tää Mika Moring, naistenhakkaaja josta kasvoi seksuaalinen saalistaja ja lopulta väkivaltainen sarjaraiskaaja joka on kunnostautunut väkivallalla ja sadismilla. Lopulta kehityskaarensa loppupäässä jo sarjamurhaaja. Hämmästyttävää että kundia ei ole pysäytetty aiemmin ja jos jotain on, on päässyt päänsilityksillä käräjäoikeuksista vastoin meidän kaikkien oikeustajua. Luultavasti pääsee nytkin ja lienee tapposyytteiden jälkeen taas vapaa alle kymmenen vuoden päästä - palaten kaduille saalistamaan. Täytyy sanoa että tuollaisia rikoksentekijöitä ei tästä maasta usein tapaa.
Vanhemmiten sitä muuten alkaa arvostamaan amerikkalaistyylisiä tuomioita ja tiettyjen rikostekijöiden kohdalla sitä toivois samaa tännekin. Sellainen 175 vuotta olis tietyille kundeille ihan passelia. Enkä pistäis pahaksi vaikka väliin kotimainen käräjäoikeutemme tuomitsisi jonkun viheliäisen tyypin suoraan sähkötuoliin ilmaa pilaamasta.
Mediakiinnostus Moringia kohtaan sammui kun tuli tää lääkäri. Itseteossa kun kippasi vaimonsa ruumista takakonttin. Ilmeisesti oikeaoppisesti siihen kuuluun mattokääröön rullattuna. Erikoinen kaveri sekin. Tutkinut rikollismieltä ja siitä erityisesti murhafantasioita. Ehkä alkujaan ollut itsekin niiden riivaama ja päätynyt sitä kautta tutkimaan aihepiiriä - tutkien todellisuudessa itteensä. Miettiny kaiket päivät toisten tappamista muuten ystävällisten kasvojensa takaa. Sukujuhlissa miettiny että jos ottais hiilihangon ja hakkais tätinsä hengiltä? Jonottaessaan miettiny hakkaisko jonossa olevan naisen puukolla elävältä? Tankatessaan autoa miettiny toista kaveria bensamittarilla että valelisko sen bensalla ja sytyttäs palamaan? Autossa istuessaan miettiny ajaisko auton mereen ja hukuttais kaikki? Lopulta sitten mieli muuttanu ne teoiksi. Jonkinlainen kliininen sarjamurhaajan alku sekin joka on saanu tapella pidäkkeidensä kanssa. Ei ihan jokapäiväistä.
Sitten, yllättävästi estradille astuu peräti 91-vuotias joka tappaa vaimonsa. Kerrankin löytyy joku joka tulee saamaan kirjaimellisesti elinkautisen, hyvä jos elää oikeudenkäynnin ajan. Tosin luulen että taitaa päätyä johonkin hoitolaitokseen, ilmeisemmin syyntakeeton dementikko?
Nyt sitten viimeisenä ikämiesluokan erakko joka koettaa polttaa kirkollisen ihmisiä.
Mitä tästä sanoisi? Ei yksikään näistä ole normtyyppi, se 20-30vuotias mies jolla päihde- ja mielenterveystaustaa. Perinteisesti murhia tekee ne väkivaltarikolliset jotka aloittaa uransa pahoinpitelyin jotka asteittain muuttuu törkeiksi pahoinpitelyiksi ja tapon yrityksiksi. Kunnes sitten uransa loppupäässä tehdään jo murhiakin. Tekijät tuntuu olevan jopa ikäsarjassa nestori-osastoa.
Ehkä tämä on jotain koronanjälkeistä olotilaa ja muutenkin poikkeusaikojen mielentilaa. Kun jää yksin vatvomaan asioitaan, päässä napsahtaa lopulta. Tulee aggressiviseksi ja alkaa seurata pakkomielteitä. Jonkinlainen karanteeniajan loppuseuraus? Tai ehkä maailmantapahtumat yleisemminkin kuten Ukrainan sotauutiset yhdistettynä kaamosaikaan ja pimeyteen, talvipakkasen luomaan eristykseen. Tuleeko näitä vielä lisää? Tuleeko ensi viikolla jo uusi murhaaja jota ei sellaiseksi kuvittelisi sosiaalisen statuksensa tai ikänsä puolesta? Eikä henkirikoksessa ole muutenkaan mitään järkeä?
Jätän tämän vaan tähän. Ette tekään voi kieltää etteikö viime kuukausien murhauutiset ole olleet jotenkin poikkeuksellisia tekijärakenteen kuin motiiviensa puolesta. Ilmassa on nyt sitä jotain joka purkautuu ekana näitten tiettyjen tyyppien kautta.
Jukkis