Hiljaista on ollut tällä palstalla mutten ole ollut suinkaan laiskana. Olen naputtanut kirjan, itse asiassa kaksikin. Se on vaatinut oman keskittymisensä ja nyt on takki tyhjänä. Nyt puhutaan millainen työ oli selvittää näitä Jäämeren saattuetaisteluita.
Aloittaessani en luullut sen olevan kummoinenkaan juttu. Sen takia läpikävin toisen maailmansodan merisotaa noin yleisemminkin ja vähän Atlantin upotussotaa. Kun eihän noita jäämeren saattueita ollut kuin ne PQ-saattueet joita ei ollut kuin kahdeksantoista ja valtaosa niistäkin meni taistelutta. Se oli oma rintamansa joka vaikutti vuoden 1942 aikana joten ei siitä paljoa tarinaa revi. Tai niin luulin.
Vasta sitten kun aloin tosissaan syventymään, alkoi valkenemaan millainen urakka se olikaan. Oikeastaan se oli tason tietopommi että nyt ymmärrän miksi suomenkielistä esitystä ei aiheesta olekaan kukaan muu koskaan tehnyt. Mitä googlasin amazonista alan lähdekirjoja, ei aiheeseen ole juurikaan kukaan viitsinyt tarttua koska se on liian laaja. Muutama kirja toki löytyy, ei sillä. Jätin tilaamatta. Internet ei tajonnut paljonkaan parempaa. Wikipediasta puhtaat perustiedot joka oikeastaan oli vain päivämäärien hakemista. U-boat.net tarjosi sitten puhdasta tilastoa, Warsailors.com samoin mutta väliin myös otteita muisteloista. Oikeastaan mitään lähteitä ei edes ole, paitsi jos haluaa tehdä läpitylsän teoksen jossa listataan upotettuja laivoja. kuka sellaista lukee? Erityisen paljon vaivaa näin säätietojen etsimiseen. Ne antavat väriä muuten niin tasaiseen matkantekoon. Myrskyt jäämerellä eivät meinaan ole leikin asia minkä opin itsekin. Aallot kaatoivat kokonaisia rahtilaivoja.
Ylipäänsä upotusodasta on vaikea löytää mitään suomenkielistä teosta. Jossain määrin laivastosotaa on suomennettu viimeksi 1950-luvulla, ja 80-luvulla on ilmaantunut muutama merisotaromaani ja siinä se melkein sitten on. Toki pitää maininta erikseen Alistair MacCleanin Saattue Murmanskiin joka oli ja on alan hittikirja. Romaani jossa kaikki on kuvitteellista mutta muuten suhteellisen rankka kirja. Harmi että myöhemmin hänestä tuli keskinkertainen agentti-kirjailija.
Alan tietokirjat suomeksi on listattavissa yhden käden sormilla. Osaltaan syy on itse Kriegsmarinessa joka romahti jo toukokuussa 1943 eikä sitä ole haluttu Saksassa muistella. Vastaavasti britteinsaarilla ei ole tunnettu mielenkiintoa rahtilaivojen miehistöjen kokemuksiin koska paljon myyvempääkin aihepiiriä löytyy. Elo sotalaivoilla oli yksitoikkoista, harmaata ja ankeaa. Joskus pääsi ampumaan tykillä ja joskus pudottamaan syvyyspommeja mutta siinä se sitten oli. Aihepiiri itsessään ei ole mitenkään seksikäs. Brittiläinen lukijakunta lukee mieluummin aavikkosodasta.
Raakateksti on nyt kumminkin valmis. Minä inhoan raakatekstin tekemistä. Sen sijaan kun sitä alkaa viilailemaan, täydentämään ja tarkistelemaan, se on paljon mukavampaa puuhaa. Sitten vaan kustantajaa etsimään. Pitää etsiä joku pienempi kustantaja joka ei ala nipottamaan ja vaatia joka lausetta lähdeviittaamaan. Nykyisin kun sotakirjoissa eletään tiukan akateemista vaihetta.
Keväällä pitäisi julkaista omakustanteena myös Me Niemiset josta olen kasvattanut asteittain ajanhengen kuvausta. Ylipäänsä jokainen vuosikymmen on erilainen ja se miten ihmiset on ajatelleet, mikä oli sen ilmapiiri ja mikä miljöön taso on niin arkista, ettei sitä kukaan koskaan kirjaa muistiin. Se on katoavaa historiaa tuo arjen historia. Kaipa minä sen julkaisen mutta siirtelen sitä, koska itse sen joutuu maksamaan ja miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi jonkun niemisten sukukronikka? en minäkään lukisi joidenkin lahtisten tai mäkilöiden sukukertomusta. Varsinkin kun on pelättävissä että niissä lukee joka toisessa lauseessa "sitten keitettiin kahvit". Tämähän oli nähtävissä jo meistä tehdyssä romaanissa "Rakkaudesta kaikki alkoi" joka oli sukututkimuksen pohjalta tehdyssä kirjassa jossa nimet oli oikein, mutta kaikki muu mielikuvituksen sepitettä. Ehkä se oli joku terapeuttinen tekele, mene ja tiedä, mutta ainahan näissä on vaarana että joku sukulainen suuttuu ja pistää välit poikki jos asiat kertoo liian suoraan.
Kaikki varmaan oottaa päivitettyä 33-kirjaa ja niin odotan minäkin. Mutta odotan myös uutta löydöstä, jotta kaikki ei olisi vanhan toistelua. Joku uusi johtolanka josta avautuu koko maailma. Aikanaan kun eka 33-mitta löytyi, homma aukesi samoin tein ja siinä sivussa myös nuo ley-linjat ja kaikki samassa rytäkässä. Nyt tarttis löytää vielä kerran löytämätön ja intohimo olisi päällänsä. Sitä odotellessa. Tokihan maaperässämme varmasti vielä on geometrisia salaisuuksia.
Jukkis