Sarjassamme historiallisia arvoituksia voidaan tänään pohtia mihin presidentti Kallio oikeasti kuoli Helsingin rautatieasemalla. Virallisesti sydänkohtaukseen mutta jokaiselle joka tapaukseen perehtyy, tulee ilmiselväksi että Mannerheim puukotti hänet hengiltä.
Presidentti Kallio oli jo ikämies ja harva tietää että hän pelkäsi henkensä edestä Mannerheimia. Eikä tuo ihme sillä Mannerheim oli impulsiivinen luonne joka saattoi saada raivokohtauksen tuosta vaan ja varsin usein olemattomista. Silloin hän saattoi tarttua ikäpresidentin frakinkauluksiin, ravistella tätä ja vedellä avokämmenellä vanhaa miestä niin että soi. Aikaa myöten pahoinpitelyt muuttuivat rajummiksi ja lyönnit tapahtuivat joko nyrkein tai tylpällä esineellä. Harvoin Kallio uskalsi huutaa apua oven takana odottavalle adjuntantilleen.
Ei tiedetä mistä se alkoi, mutta tapeltiin ilmeisesti naisesta. Mannerheim oli iskenyt silmänsä presidentti Kallion vaimoon Kaisaan. Mustasukkainen ja tempperamenttinen Marski hakkasi presidentin tiettävästi ensimmäisen kerran silkkaa kateuttaan. Hänen mielestään moisella käppänällä ei pitäisi olla noin hienoa vaimoa. Eikä se siihen jäänyt. Aikaa myöten Kallio alkoi pelätä itseään pidempää Mannerheimia ja pyrki välttelemään tätä. Mikäli velvoitteet tähän pakottivat, erityisesti hän pyrki välttämään jäämistä kahdenkesken Mannerheimin kanssa. Aina se ei onnistunut. Mielellään hän olisi nimittänyt Talvisodan ensipäivinä armeijan ylipäälliköksi kenraali Rudolf Waldenin ja tästä kuultuaan Mannerheim pyyhälsi pikaisesti presidentinlinnaan. Vaati kahdenkeskistä audienssia ja alkoi kääriä hihojaan Kallion kalvetessa kauhusta.
Harvinainen kuva Presidentinlinnan sisältä: Mannerheim on juuri saanut raivokohtauksen ja ryntää presidentti Kallion kimppuun joka yrittää käsillään torjua hyökkäystä.
Yhden pahoinpitelyn aikana, tammikuussa 1940, Kallio sai sydänkohtauksen ja Mannerheim oli pakotettu lopettamaan. Kuultuaan että hallitus oli tehnyt rauhan Neuvostoliiton kanssa vaikka hän oli juuri kasannut hyökkäysvoimaa Kollaajoelle, se temppu jos mikä sai kiukunpunan Mannerheimin poskille. Jälleen hän ryntäsi presidentinlinnaan mutta presidentti oli jo ehtinyt paeta takaovesta ja pelastui - sillä kertaa.
Kallion toinen käsihän halvaantui elokuussa 1940 kun hän vastaanotti Risto Rytin, kenraali Waldenin ja marsalkka Mannerheimin. Kun Ryti ja Walden poistuivat hetkeksi johonkin, sai Mannerheim tilaisuutensa ja jakeli vanhukselle nyrkkiä kunnes väänsi lopulta hänen kätensä sijoiltaan. Eikä se siitä enää parantunut.
Kallio joutui sittemmin tekemään elämänsä vaikeimman päätöksen. Paperi odotti allekirjoitustaan. Se ei suinkaan ollut rauhanehdot Stalinin kanssa, se oli jo allekirjoitettu vaan palaaminen rauhanaikaan. Siihen kuului että Mannerheimin pitäisi luovuttaa armeijan ylipäällikkyys takaisin politiikoille. Hän tiesi miten hänen sen jälkeen kävisi ja ei vain kestänyt enää. Hän allekirjoitti paperin ja samantein vaati eroa presidentinvirastaan ja toivoi ehtivänsä piiloon Nivalaan ennen kuin saisi pelkäämänsä vieraan. Nivalassa häntä suojelisi Mannerheimilta vanhat lapualaiset jotka katsoivat marskin pettäneen heidät mäntsälän kapinassa.
Viimeinen valokuva Kyösti Kalliosta. Viisi minuuttia myöhemmin hän olisi kuollut. Takana oleva Mannerheim piilottelee tikaria marsalkansauvan sisässä ja odottaa tilaisuuttaan.
Niinpä hän erosi ja otti henkivartijakseen eversti Aladar Paasosen ja kiire oli junaan. Paasonen suojelisi häntä juna-asemalla kauhealta Mannerheimilta josta ei tiennyt mitä sen päässä liikkui. Ei aavistanut että häntä odotettiin. Yllättäen Mannerheim ilmestyi hänen selkänsä taakse ja kulki siinä pahaenteisen mykkänä. Kallion niskahiukset kihelmöivät mutta hän uskoi että marskin oli pakko hillitä itseään väkijoukon vuoksi vaikka olikin kuulevinaan selkänsä takaa kiukkuista tuhinaa. Kun kansa sitten kääntyi kuuntelemaan kuoroa ja huomio oli keskittynyt sinne, näki Mannerheim tilaisuutensa. Hänen kädessään oli marsalkansauva josta hän kiersi korkkiosan auki, ja terävääkin terävämpi tikari putosi hänen käteensä. Harppasi pari askelta ja tuikkasi selkään kerran kaksi, kolmekin. Nopeita, lähes silmälle näkymättömiä iskuja ja ennen kuin kenenkään katse ehti kuorosta takaisin, oli tikari jo marsalkansauvan sisällä. Kallio horjui askeleen kaksi, ja viimein hän romahti everstin syliin ja olisi kohta kuollut kaikkien edessä. Myös Mannerheim tuli kannattelemaan presidenttiä. Kallio yritti viime sanoikseen sanoa; auttakaa! Minnuu tapetaan, mutta Mannerheim asetti kätensä hänen suuta vasten ja esti paljastamasta murhaajaa. Eversti huomasi kätensä olevan veressä ja katsoi hämmästyneensä marsalkkaa. Tämä vastasi katseeseen ja nosti sormensa huulilleen - suu kiinni !
Kaikkea ei pidä kansalle kertoa. Tästä kuten monesta muustakin asiasta liikuskelee vain siloteltu versio. Kansa ei ole vielä valmis totuuteen
Jukkis