Nyt tärähtää kun pitkään ja hartaasti odotettu Jukkis-huumori näkee viimeinkin päivänvalonsa. Kyllä tämä katsomisen arvoinen on, ja vaikkei olisikaan, keksin kyllä moniakin huonompia tapoja vietttää elämästään seuraavat puoli tuntia.
Tämä tosiaan tehtiin jo viime vuoden puolella ja syy että se nähdään vasta nyt on ilmiselvä. Se oli luvalla sanoen rujo, juostenkustu ja huononkömpelö tekele joka vaati musiikkia taustakseen. Piti odotella musikantin inspiraatiota ja vähän korjailuja niin johan rupes näyttään joltain. Itse asiassa varsin hyvältäkin vaikkakin muutama sketsi jäikin ulkopuolelle. Nolosti tunnustaen että itse sen kuvatessa mokasin. Mutta jos tehdään jatko-osa niin sitten niihin. Jos tehdään.
Jätin sittenkin taustaan vain viherkankaan vaikka siinä piti olla taustakuvana joku citymarketin piha. Juontuen siitä että kangas oli valmiiksi niin ryppyinen että rypyt olisi väkisin näkynyt. Olin vienyt sen viisi viikkoa aiemmin pestäväksi ja mankeloitavaksi ja kun kävin noutamassa päivää ennen kuvauksia, ilmeni ettei sille oltu tehty mitään. Valitin asiasta jollekulle puolituntemattomalle ja se kysy heti onko se pesula nekalassa? Oli kuulemma vienyt sinne haalareita pestäväks joille ei oltu tehty mitään kuuteen viikkoon.
Jonkinlaisena Jukkis-sketseinä näitä voinee pidää sillä joka juttu on omasta kynästäni lähtöisin. Pidemmittä puheitta toivon että huumorintajuni koskettaisi myös teidän huumorinajuja. Minähän olen varsin omintakeinen tyyppi enkä aina ajattele suuren enemmistön aaltopituudella. katsokaa itse ja päätelkää sillä etsiä ei tarvitse tämän kauempaa:
Valitettavasti tähän loppui allekirjoittaneen ns. elokuvapuoli pitkäksi pitkäksi aikaa. Aikansa kutakin, näin se vain on. Lienee kuitenkin varmaa että minusta varmasti kuullaan vielä jollakin taiteensaralla. Eihän tässä osaa ihan joutenkaan olla.
Jukkis