Vaisut 100 -vuotisjuhlat

Mun täytyy rehellisesti tunnustaa että Suomen 100 –vuotisjuhlista jäi kitalakeen pettymyksen maku. Tiedä  sitten johtuuko itsestäni etten saanut näin juhlavaan päivään mitään otetta, ja koko homma meni kuten aiemmatkin itsenäisyyspäivät ilman mitään spesiaalia tai tavanomaista juhlavampaa. Ne samat ilotulitukset,  linnanjuhlien kättelyt ja puolustusvoimain torvisoittokunnan konsertit.



Aatokset karkaa oikeastaan itse juhliin ja niiden viettoon. Tokihan on pakko myöntää että  itsenäisyyspäivän juhlinta on juhlana nuori, eikä sitä voi verratakaan vaikkapa vappuun jota on vietetty jo jostain 1800 –luvulta, jouluun jota on vietetty iänkaiken ja sen myötä sen traditiot ovat kehittyneet, sisäistyneet ja luoneet ympärille monenlaista rituaalia. Itsenäisyyspäivä on ehkä enemmänkin instituutioiden juhla, sarja diplomaatteja jotka  kättelevät, artistit jotka esiintyvät, ja armeija joka valtaa juhlavuudesta paksun siivun. Onnistuneet juhlapäivät  ovat taas niitä, jotka rakentuvat perhejuhlan ympärille mutta sitä  itsenäisyyspäivä ei ole vielä onnistunut kehittämään.

Itsenäisyyspäivä on ymmärrettävästi  rakentunut toisen maailmansodan ympärille ja ottaa samoja teemoja kuin kaatuneitten muistopäivä, puolustusvoimain lippujuhla tai veteraanipäivä, suomenlipunpäivä jne.  Nämä keväisemmät liputuspäivät vastaavasti ovat jääneet pelkiksi tyhjiöiksi ilman mitään sisältöä. Oikeastaan ainoa omintakeinen juhlameno on vasemmiston tai oikeiston järjestämä protestimarssi vaikka sekään ei ole historiallisesti mitään uutta. Nämä Hurstin asunnottomien itsenäisyysjuhlat pohjaavat jo tuonne 60-luvun marraskuunliikkeen ideoihin, ja niiden protestiluonne oli jo silloin ilmiselvä – nehän olivat eräänlaiset anti-linnanjuhlat muistuttamassa  sosiaalipolitiikasta. Sittemmin niistä on kasvanut soihtukulkueita, huligaanitempauksia ja sun muita jossa tuodaan näkyvyyttä omalle politiikalle. Sen historiallinen alku lienee jo jossain 1930 –luvulla.

Tämä tästä ja soisi että kun vietetään itsenäisyyden 200-vuotis –juhlia, juhlanvietto on paljon kehittyneempää. Lisäksi soisi että suomalaiset olisivat jo silloin kulttuurikansaa joka osaa viettää isoja juhlia paljon avokätisemmin ja rennommin. Ajatella että jossain tuolla Espanjassa saattaa yksittäinen jalkapallo-ottelu muokata kansallisen vapaapäivän mutta sellaiseen kulttuuriseen ymmärrykseen meillä on vielä  pitkä matka.


Loppukaneetiksi on sitten tarjota se neljäskin versio Tuntemattomasta sotilaasta. Hyvä viisiminuuttinen laatutyön parissa ja oma kantanihan on, että näissä alakulttuurijutuissa on paljon enemmän potkua kuin niissä  perinteisissä tuntemattomissa joita töllöstä tulee joka itsenäisyyspäivä.  



Jukkis