Ei se mikään salaisuus ole että olen tässä tutkiskellut maailmansotaa. Jossain kohtaa minunkin on otettava kantaa keskitysleireihin ja niiden tarkoitusperiin. Olen vaan pannut merkille että jos pysytään niiden strategisessa ulottuvuudessa, historiallinen totuus on hyvinkin – jos ei nyt denialistinen – niin ainakin revisionistinen.



Natsien keskitysleirit ovat aihe jonka jokainen varmasti tuntee. Sitä työnnetään lähes kaikkiin kuviteltavissa oleviin sotadokkareihin ja syötetään yhä uudelleen ja uudelleen, aina kyllästymiseen saakka. Sen sisältö on hyvin yksinkertainen; tarkoitus oli tuhota kokonaisia rotuja olemattomiin! Tätä ei yleensä kiistetä missään muodossa ja monissa maissa sen kiistäminen on jopa lailla kiellettyä.

Vaan oliko tarkoitus todellakin tuhota tuhoamisen ilosta? Minä näen kyllä asiat niin että keskitysleirien päätavoite oli niiden työvoimassa ts. orjatyön hyödyntämisessä. Elettiin vuotta 1943 jolloin liittoutuneiden pommikoneet sammuttivat tehtaan toisensa jälkeen, sotaponnistelut vaativat yhä enemmän ja enemmän työpanosta ja miehitetyiltä alueilta yksin raahattiin Saksaan likemmäs seitsemän miljoonaa ihmistä orjatyövoimaksi. Resurssit niukkenivat ja juutalaisghettojen ruokkiminen alkoi sekin käydä voiman päälle, ja niiden ruokkimatta jättäminen olikin ensimmäinen asia josta tingittiin.

Jossakin vaiheessa natsit vain huomasivat juutalais- ym väestön potentiaalin työvoimana. Ei ole sattumaa että keskitysleirit tehtiin isojen tehtaiden viereen tai ympärille, ja natsit pistivät vieläpä tyytyväisinä merkille, että liittoutuneet eivät koskaan pommittaneet keskitysleirejä, joten niissä saivat tehtaat ja verstaat puksuttaa rauhassa.

campsmap
Loppujen lopuksi varsinaisia tuhoamisleirejä oli keskitysleirijärjestelmässä hyvin vähän. Tässä kartassa mainitut tuhoamisleirit omaavat nekin likvidointipuolen vaan yhdestä nurkastaan mutta niidenkin painopiste on ollut työleirinä. Uhrilukujen kannalta tällä ei tietenkään ole merkitystä.

Tässä on siis painopiste-ero. Tietenkään lopputuloksen kannalta -  eli uhriparkojen näkökulmasta – ei sanottavaa eroa ollut. Samat näännytetyt ihmiset, samat ruumiskasat ja sama hirmukomento. On kuitenkin pantava merkille, että tuhoaminen itsessään ei ollut mikään itsetarkoitus. Agendaan toki kuului kelvottoman työvoiman tuhoaminen, ja kun keskitysleirivangeista alkoi olla ylitarjontaa, liika vankimäärä jouti päästä  hengestään. Työvoiman liikatarjonnasta johtuen katsottiin myös voitavan tinkiä terveyspuolesta ja tietenkin ruokkimisesta – uusia vetreitä  työläisiä kun saapui junalasteittain sitä mukaa kun vanhat nääntyivät.

Tälläiset asiat saattavat tuntua hiustenhalkomiselta mutta niissä on omat polttopisteensä. Ajatellaan nyt vaikkapa elokuvaa Schindlerin lista. Tehtailija Oscar Schindler on yleisesti nähty juutalaisten suojelijana ja hyväntekijänä joka suojeli työväkeään natsien mielivallalta. Tämä onkin näin, jos asiaa katsoo siitä perspektiivistä että  juutalaisten tuhoaminen oli tarkoitusperä sinänsä ja juutalaisten hyödyntäminen työvoimana oli vain väliaikainen hyöty.

Mutta jos painopistettä katsoo sen osalta että työvoiman hyödyntäminen olikin se tarkoitus, ja vain työhön kelvottomat likvidoitiin heti, voidaan ajatella koko keskitysleirijärjestelmän syntyneen näiden Schindlereiden tarpeeseen, asia saa kokonaan uuden ulottuvuuden. Oscar Schindlerin rooli joutuu outoon valoon koska hänenlaisiaan tehtailijoita varten perustettiin koko keskitysleirijärjestelmä.

Asian pitäisi olla jotakuinkin todistettavissa. Nurnbergin oikeudenkäynnissä arvioitiin että tuhottujen ihmisten määrä huitelisi kuudessa miljoonassa. Me emme kuitenkaan tiedä  paljonko keskitysleirivankeja oli kaikkiaan ja millaista prosentuaalista määrää vangeista tämä tapettujen määrä edustaa. Tiedämme kuitenkin että varsin harva leiri oli tuhoamisleiri, niistä puuttuvat kaikki ne puitteet joilla ihmisiä on tapettu teollisessa mittakaavassa. Kaasukammiot ja polttouunit puuttuvat eikä lähistöltä  ole löytynyt mitään sen mittavampaa joukkohautaa kuin mitä pilkkukuumeeseen tai aliravitsemukseen kuolevien määrä edellyttäisi. Valtaosa niistä on todellakin ollut rakennettu ihan muihin tarpeisiin kuin likvidointiin, lähinnä teollista tarvetta ylläpitäen.

Oma kantani on, että keskitysleirien tarkoitusperä  on tulkittu radikaalimmin kuin mitä se aikanaan oli. Tulkinta on tottakai syntynyt jo sodan loppuvaiheissa liittoutuneiden propagandistisiin tarkoituksiin ja sitä on ylläpidetty näihin päiviin. Tietynlainen revisionistinen näkemys näissä  kummittelee taustalla eivätkä keskitysleirien kiistäjät, eli denialistit, ole lähtökohtaisesti väärässä vaikka koko keskitysleirijärjestelmän määrätietoinen kiistäminen – kauhuineen kaikkineen -  ole tietenkään järkevää koska todisteaineisto on kumoamaton. Onko tällä kuitenkaan mitään merkitystä? Ei sinänsä, ellei ole joku kaltaiseni joka suhtautuu historiaan ja sen tutkimiseen kuolemanvakavasti, ja osaa  vältellä yksinkertaistuksia ja koulukirjojen rautalankamalleja.

Jukkis