Homman aloittaa heti kun viimeinenkin pääsiäispyhä on vietetty, lyhytelokuva Niina – palkkionmetsästäjä. Tämä 40min nollabudjetilla ja kahdessa päivässä väsätty klassikko omaa selkeän sanoman: naiset ovat kaunottaria ja pyyhkivät äijiä turpiin että soi. Ellun idea on siis hyvinkin hienostunut ja suoranaisen sofistikoitunut. Tämä on nähtävillä viikon ajan kunnes vaihtuu kokopitkään Prioni –elokuvaan joka niin ikään on nähtävissä viikon ajan. Kattoo sitten mitä keksii kolmanneksi.
Niina - palkkionmetsästäjä on kelpo viihdettä ...
Tiesittekö että on indieitä ja indieitä? Se voi käsittää rahalla tehdyn isobudjettisen elokuvan josta vain puuttuu elokuvasäätiön tuki. Sen tekijät ovat kovan luokan ammattilaisia ja ovat osanneet satsata myös elokuva-agenttiin joka sen saa kaupaksi erinäisille levityskanaville, ja osaa ujuttaa ne ulkomaisille elokuvajuhlille.
Sitten on nämä meikäläiset jotka vehtaavat kerrosta alempana eräänlaisen harraste-elokuvan parissa jota myös kutsutaan indieksi – näiden oikeiden elokuva-ohjaajien suureksi harmiksi. Harraste-elokuvat ovat yleensä genre –elokuvia, joko splatteria, metsäkauhua tai sci-fiä ja vieläkin useimmin lyhytelokuvia. Hyvin harvoin harrrastepohjalta ryhdytään tekemään kokopitkää koska niille ei ole kanavia ja ainakaan mun tietooni ei ole tullut, että yhtäkään harrastekuvaa olisi ikinä kukaan ostanut yleisempään levitykseen?
Tottakai jokainen haluaa että hänen elokuvallaan on myös yleisöä. Konstit on monet ja keinot luovat. Joku vuokraa viikoksi elokuvateatterin ja valjastaa nettimaailman verkostokanavat mainosalustakseen, noin niin kuin esimerkkinä. Erikoistahan näissä on, että ne ovat sakkeja jotka kukin hääräävät omiaan eikä tämä taso ole koskaan organisoitunut vaikka sen luulisi olevan etu että on jokin kattojärjestö joka antaa näkyvyyttä. Aattelevatko kaikki sitten että nämä ovat väliaikaisia hommia ja tähyävät ammattimaisempaan suuntaan – en tiedä.
Minä nyt aattelin kokeilla tällästä juttua. Ihan vaan senkin takia että saan selvitettyä oman verkostoni mittasuhteet, miten kauas Niinan kaltainen ”pahakello” kuuluu. Hyvähän tässä on että lähipiiri on sen jo nähnyt joten jos youtubeen tulee katselukertoja, ne ovat ihmisiltä joita en tunne. Sanomattakin selvää että jos sitten viikon päästä katselukertoja on vaikkapa 167 kappaletta, vajoan masennukseni alhoon; mua ei selvästikään tunne kukaan eikä haluakaan tuntea, enkä minäkään sitten tunne ketään. Mutta eihän sitä tiedä vaikka klikkauksia olis 50 000 kappaletta ja sitten ette reteempää tyyppiä näekään. Tämä on tietenkin ihan sen varassa, viitsiikö itse kukin levittää linkkiä kaveripiireilleen jos piti tai pitää näkemästään.
Arvoitus sekin miten sitten kokopitkä elokuva menestyy krantun yleisökunnan edessä. mutta jos sille katselijoita kertyy, niin tietääpähän onnistuneensa markkinoinnissa noin niinku kakkososaa ajatellen, jonka pitäis toukokuussa nähdä päivänvalonsa.
Jos ette näistä kumpaakaan ole nähneet niin ootelkaa vesi kielellä. Luultavasti tämä tulee olemaan ainutkertainen juttu kun näitä nettiin ilmatteeks laittelen, edes näin lyhyeksi ajaksi. Toivotaan muuten että kun ollaan ens tiistaissa, olis jo kevät.
Jukkis