Juha Sipilä Keskustan puheenjohtaja.
Sipilä on kiistatta saanut maan turbulenttiseen liikkeeseen tuomalla rytinällä markkinaliberalismin. Tämä mallihan tarkoittaa että koko maa luonnonvaroineen ja omaisuuksineen tarjotaan kultalautasella häikäilemättömille ylikansallisille yhtiöille ja oman maan kansalaiset ovat ihan tuuliajolla.
Tokihan Sipilä hyväveli –kerhoineen uskoo vakaasti että liikemiesten johtama tapa on se paras tapa. Ei sillä, varmaan kenraalikunnatkin, mafiapäälliköt sun muut uskoo tietävänsä miten maata kuuluu johtaa. Tähän mennessä ei kyllä Sipilältä ole muuta nähty kuin keskinkertaista oman sidosryhmän - ja sukulaisten – kotiinpäin vetämistä. Ainoa mikä jää nähtäväksi on se, kykeneekö Sipilä aikaansaamaan sen minkä Paavo Lipponen teki aikanaan demareille, eli vei näiltä maineen ikiajoiksi ja pudotti sen pienpuolueeksi. Se on selvää että Sipilän jälkeen Keskusta kokee rökäletappion vaaleissa mutta tuhoaako hän samalla koko Keskustapuolueen, se jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Esimerkkejä piisaa.
Petteri Orpo - Kokoomuksen puheenjohtaja.
Orpoa huhutaan seuraavaksi pääministeriksi mutta lienee selvää, että hän uppoaa Sipilän hallituksen mukana. Kyllä ne on nää Vapaavuoret jotka on Kokoomuksen huomista. On kyllä pakko sanoa että Orpohan on epäonnistunut valtiovarainministerinä pahasti. Saattavat paukuttaa henkseleitä nousukaudesta mutta totuus on, että ilman hallituksen finanssipolitiikkaa, nousukausi olisi tullut jo kaksi vuotta aiemmin, ollut luonteeltaan väkevämpi ja antanut jotakin myös tavallisille sukankuluttajille. Nythän me muut ei nähdä mitään eroa onko lama vai nousukausi kun kerran rahat jaettiin hyväveli –kerhon kesken. Tämä on ollut Orpon ison luokan erehdys ja se kielii että ollaan tekemisissä tumpelon kanssa. Kokoomuksen eduksi on sanottava että he harvoin katselevat puheenjohtajanaan luuseria.
Antti Rinne – sosiaalidemokraattien puheenjohtaja
Rinne on leppoisa riitaahaastamaton papparainen joka kunnialla johtaa demareita kohti eläkeläispuoluetta ja sen myötä hautaansa. Jos on ollut jotain liikettä kannatusluvuissa niin ne on kyllä johtuneet demareiden ulkopuolisista syistä. Muutenhan Antti Rinteen voisi huoletta korvata vaikkapa puisella buddha-patsaalla, senkin suosio varmaan vaihtuisi ihan itsekseen.
Touko Aalto – Vihreiden puheenjohtaja
Toistaiseksi Aalto on onnistunut luomaan imagoa lainaamalla sitä Esko Valtaojalta ja muuta hän ei sitten olekaan kyennyt tekemään. Ihan tässä on ikävä Ville Niinistöä joka melkein veti Vihreät pääministeripuolueeksi paatostelevalla ja jeesustelevalla moraalisaarnoillaan, jossa kiistatta oli lumoavaa tenhovoimaa. Sitä en sitten tiedä miksi Vihreät valitsivat tuollaisen kakkosketjun pelaajan Niinistön jatkajaksi mutta ilmeisesti siksi, että Aalto on pitkä mies, ja pitkät miehet ovat luonnollisia johtajia. Muita taitoja ei sitten tarvitakaan.
Li Andersson –Vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Minähän olen ihan lääpälläni Lihin. Fantastista seurata nuorta nopea-älyistä tyttöä, joka panee jauhot suuhun paremmiltakin tyypeiltä. Ei mikään ihme että on noussut nopeassa ajassa oppositiojohtajaksi. Huonona tuurina että on ainoa varteenotettava naispuheenjohtaja joten kerää somessa perinteistä naisvihaa ukkosenjohdattimen lailla, jossa seksistisiä ja vihaa tihkuvia kommentteja suorastaan ryöppyää. Huomispäivän ainesta.
Paavo Väyrynen – kansalaispuolueen ex-puheenjohtaja
Pakkohan mainita ihan erikseen tämä vanha batman. Yksinäinen kostaja jossa on ainesta jopa Marvel-sarjikseksi.
Jussi Halla-aho – Perusuomalaisten puheenjohtaja
Halla-Aholla on oma elämänsä Brysselissä eikä häntä paljoa kotomaan tapahtumat saati politiikka kiinnosta. Eipä tunnu paljoa kiinnostavan edes puolueensa puheenjohtajuus jonka on suosiolla jättänyt Huhtasaarelle, joka sinnikkäästi yrittääkin täyttää puheenjohtajansa kokoista tyhjiötä. Persujen kenttäväkikin on ollut vähän vaisua kun heille on avautunut mestarinsa haluttomuus mihinkään. Jotenkin kutina että tuskin hamuaa seuraavalle puheenjohtajakaudelle kun tämäkään ei kiinnostanut.
Timo Soini – Sinisten (salainen) puheenjohtaja
Sampo Terho lienee se oikea puheenjohtaja, mutta Soini on silti liikkeen harmaa eminenssi. Soini nousi aikanaan nollapisteestä kansakunnan harjalle lähes ihmeen lailla, ja kaverista oli ainesta vaikka millaiseksi myytiksi ja kansallissankariksi. Päätti myydä oman legendaarisen hahmonsa riviministerin pestiin, eikä jättänyt sitten jälkeensä kuin juudasten ja petturien koplan, jota kaikki avoimesti inhoavat. Kenet ylennetään, se alennetaan sanoisi tähän roomalaiskatolistenkin ylin pääpuhuja. Tunnustan että jos joskus vielä näen miten Sinisenkoplan työministeri Jari Lindström joutuu oman aktiivimallinsa uhriksi, tuntisin suunnatonta vahingoniloa ja eihän se mahdotonta olisi, sillä kukapa pitäisi lupaustaan poliittisista suojatyöpaikoista näin selkärangattoman porukan kanssa.
Mikä sen nimi ny oli – Ruotsalaisen kansanpuoleen puheenjohtaja
Ruåtsalaiset ovat tätä nykyä keskittyneet matelemaan rähmällään Naton ja USAn suuntaan enemmän mitä SKDL oli aikanaan idän suuntaan. Hyi hiivatti mitä maanpetoksellista porukkaa. Toivottavasti pysyvät oppositiossa vastakin.
Sari Essayah – Kristillisten puheenjohtaja
Tiedän minä että se oli aikanaan joku urheilija mutten siitä taida muuta sitten tietääkään?
Jukkis
Ps. Kuvitusta en laittanu kun noita turpia saa muutenkin kattella liikaa