Alkais olla kohta kirjoituskunnossa tuo uusittu ja päivitetty versio vanhasta klassikosta Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Sitä on ny vatvottu päässä vuositolkulla. Tämä 33-mittoja esittelevä teos joka muuten aikanaan näki – muistaakseni –kaiken kaikkiaan 13 painosta. No, ollaan nyt rehellisiä että osa painoksista oli vaan muutama kymmen toisten ollessa sataluokkaa, mutta oli se silti sen kesän hitti ja kenties myydyimpiä kirjoja. Toinen puoli minusta on aina halunnut sanoa sen kaiken paremmin, terävämmin ja analyyttisemmin mutta toinen puoli on aina tuntenut vastenmielisyyttä uudelleenrahastamista kohtaan. On kun istus olkapäällä piru ja enkeli tarjoamassa neuvojaan. Mutta tokihan sen teen, enkä vähiten dollarinkuvat silmissä kun uutta ja perustellumpaa aineistoa kerran on kertynyt vuosien varrella. Aivan helmiä en ole edes vuotanut palstallakaan.
Toisaalta sitä vois tarjota uusintaa sitten kaikesta muustakin muinaisaiheesta. Jonkinlainen ”kadonneet siviilisaatiomme” tyyppinen kirja voisi olla paljon rikkaampi. Sitten onkin se aihepiiri koluttu sillä juttuhan on niin, että alkaa tuo muinaisaihe pahasti jo väljähtyä allekirjoittaneen päänupissa, eli lopun aikoja eletään sen tiimoilta. Kaikkee aikansa.
Elokuvaakin taas suunnitelen, sitä kuulua mestariteostani. Työnimenä on ”mutanttiplaneetta” ja arvatkaa siitä tyylilajin nimi. Kovasti sitä työstän jo päässäni. Alustavia kuvauspaikkojakin käyty jo ettimässä ja arvatkaa mitä – minä sitten vihaan graffitintekijöitä. Sanon rehellisesti että koko tämän kirjoituksen sanoma on juuri tämä; vihaan teitä saatanan tuhertelijat. Te pilasitte Prioni kakkosen kohtauksen jossa kuljetaan autioituneen kaupungin halki koska on vaan mahdoton löytää minkäänlaista rauniota tai tyhjillään olevaa tehdasta ym jota joku kusipää ei olisi sutannut.
Aikanaan nuorena poikana kun piipahdin ulkomailla, kattelin sikäläistä spraytaidetta lähes holkki auki. Kotimaista suttauspuuhaa ei voi verratakaan näihin mestarijuttuhin.
Kävin tuossa Mustavuoren sorakuopalla koska se nyt ainakin on kuvauksellinen paikka. Se kohta siinä joka on kalliokiipeilijöiden suosiossa, siinähän teki yks paikallisbändi videonsa ja jengi katto sitä ihan holkki auki – ootteks te käyny Alpeilla kuvaan tän? Kertoo jotain paikasta. Nyt kun kävin niin mikä yllätys että joku mulkku oli senkin spreijannut. Vaan enpä anna periks. Ens vuonna kuvausten aikaan aion olla takakontti täynnä spraymaaleja joiden harmaa ja ruskea sävy on juuri taustakallion värinen ja spreijaan vuorostani joka töhryn olemattomiin. Sydämestäni toivon että tämä suttaaja iskee sinne joskus ihailemaan sijoitustaan ja huomaa kaiken kadonneen. Se vitutus joka kundille iskee on itselleni mielihyvää sillä kerroinko jo että vihaan niitä paskiaisia?
Ja sanotaan nyt spreijaamisesta sekin että joka vaan on käynyt euroopan puolella, näkee kyllä että sikäläisistä spreijauksista ei enää voi puhua tuhruina vaan taiteena. Täällä niitä tekee teinit joiden taiteelliset kyvyt on luonnostaan olemattomat, aihevalinta persoonaton ja lopputulos on tyystin surkea tuherrus jossa on väriä läiskitty kun simpanssin viskomana. Jos tämä kotikutoista spreijaajaa jotenkin latistaa niin hyvä!
Testivideoita joissa haetaan vieraan planeetan ulkonäköä. Punainen nurmikko antaa kiistatta näkökulmaa.
Tietenkin on ollut se isoin ongelma eli vieraan planeetan kuvaaminen kokonaisuutena. Me tiedämme että menee minne vaan niin aina on metsä. Ei ole autiomaata joka kävisi Marsista, ei edes tasankoa. Ja jos jostain ison aukean löytäisikin niin vähintään horisontti on vihreän metsän peittämä. Aina on metsä. Metsä. Että se on sitten aina kaikkialla.Tietenkin voi metsääkin kuvata monella tavalla, kunnianhimoista olis ettiä kunnon kuvauspaikat eli ne parhaat metsät mutta se olis ajelua ison porukan kanssa pitkin maata yhden hikisen kuvan takia, ja sen takia järjetöntä. Olenkin tehnyt alustavia kokeita metsän värin muuttamiseksi. Kokeiden perusteella punametsä olis iskevin ja luo aivan oudonlaista tunnelmaa. Keltainen taivas, violetit puunrungot, punaiset kasvit … taivas on tässä kohtaa kattona.
Sitten mä en tee enää mitään. Alkaa kattokaas tulla vanhaksi ja juttu on niin, että täytyy ruveta jossain kohtaa säästäänkin vanhuuden päivilleen eikä aina kuluttaa kaikkee taiteeseensa.
Ekaks täytys kai ostaa puhelin jossa olis kunnon kamera. Mua vähän meinaan kusetettiin kun menin ostaan ton Nokian retropuhelimen. Aattelin et sillä saa hyviä facebook-kuvia kun siihen luvattiin kahden megapikselin kameraa ja niinhän se olikin. Mutta kun kuvan lähettää niin se pakkaa sen 150kt kokoseksi eli sillä ei tee mitään. En kyllä tajua miten se voi olla huonompi kun se jonka ostin vissiin 12 vuotta aiemmin mutta on se vaan.
Jukkis