Eilen se taas alkoi. Vetelin satakunnankatua vastavirtaan ja vastaantulevalla puolella oli loputon jono. Sivupeili ilmaisi että jonon kärki on ainakin amurissa asti, ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, jono menee pispalan halki aina motarille saakka. Ainakin se oli varmaa, että jononpää meni pitkälle erkkilänsillan yli aina kalevaan asti. Siis liikenneruuhka jonka pituus on 5.6 km. Jo tästä tiesi että tunneli on – taas – suljettu.
Tampereen liikennetunneli … miten sitä nyt kuvaisi. On tehty ennenkin sujuvuutta ja ruuhkia helpottavia parannuksia mutta jotka ovat pahentaneet tilannetta entisestään, tai jopa aiheuttaneet katastrofin. Sille on joku ihan oma terminsäkin jota en nyt osannut googlata esiin, enkä pääse siis brassaileen ko. sivistyssanalla. Sen tiiän et toi tunneli on sellainen. Kun se aikanaan juhlavasti avattiin, koko keskusta muuttui yhdeksi isoksi tukokseksi.
Hieno taidekuva kun itsekin jäin jumiin tammelan pikkukaduille vaikka periaatteessa ajoin ruuhkasuman vastaisesti.
Siihen oli syynsä. Kun tunnelia väännettiin vuositolkulla valtuustossa, puoltajat eivät enää uskaltaneet ehdottaa tunnelista ramppia keskustaan ja näin keskusta jäi kun väkisin yhdeksi isoksi sumaksi. Tai sanotaan näin, että kun asian pääsivät ratkaisemaan politiikot liikenneinsinöörien sijasta, lopputulos oli mitä oli. Enkä minä paljoa armoa antaisi tunnelin vastustajillekaan. Järki olisi pitänyt sanoa että vastustaa saa toki loppuun saakka, mutta jos kädenväännön häviää, pitää sitten tehdä kunnolla eikä jättää torsoksi.
Tämä oli palanen kunnallispoliittista historiaa ja selittää miksi tunnelista tuli vain puolinainen joka ei oikeastaan auta keskustan ruuhkiin ollenkaan. Mutta sitten nousi ilmoille uusi sadepilvi. On kai luonnollista että tunnelin turvallisuuteen panostetaan, jopa siinä määrin, että siellä joutuu ajamaan ihan törkeää alinopeutta. Oma lukunsa on se, että kun tunnelissa tulee kolari, jonkun auto hajoaa tai sinne tunkee liikaa autoja, se suljetaan. On tietenkin selvää että ne jotka sinne suuntaavat, eivät saa mistään tietoa että tunneli on kiinni kun suuntaavat siihen suuntaan.
Tällä kertaa siis oli kolari –ei itse tunnelissa – vaan siitä ulostulevalla tiellä. Tämän yhden auton takia sitten vedettiin tunneli kiinni kesken komeimman ruuhkahuipun ja pian alkoi olla Kalevanpuistotie kokonaan tukossa, ja mikä heijastui dominomaisesti teiskontien läpi aina Lahden tielle saakka. Valtaosa kääntyi nyt satakunnankadulle joka pysäytti sen kokonaan, siirsi ruuhkan pispalanvaltatielle ja näissä käy kuten käy – sivutiet menivät myös tukkoon. Satakunnankadun ja hämeenpuiston risteyksessä oli täysi tukos, kiitos hämeenpuistoon kääntyvien jotka eivät sinne päässeet ja sulkivat onnistuneesti koko risteyksen. Puolen tunnin päästä kaupungin liikenne seisoi täydellisesti. Vain ne onnekkaat jotka olivat keksineet mennä ratinansillan kautta, pääsivät auto per liikennevalot –vauhtia.
Kaikki tämä yhden kolariauton takia…
Pelastaakseen kasvonsa on puhuttu samanaikaisesta kolarista eteläisellä ohitustiellä, joka kiistatta sekin tukki viimeisen pääväylän, mutta muuten ne eivät korreloi keskustan kanssa. Jos yksi henkilöauto pystyy halvaannuttamaan kokonaisen kaupungin ketjureaktion avulla, on pakko sanoa, että liikennesuunnittelussa on jotakin pahasti vialla. Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta vaan sama näytelmä nähdään keskimäärin kerran kuussa. Joku on töpännyt jossakin ja tosi pahasti.
Muuta en voi sanoa kun että ottakaa te toiset Tampere varoittavana esimerkkinä siitä, miten asioita ei pidä hoitaa.
Jukkis