Lähinnä olen seurannut tuota linolihappo keskustelua joka johdattaa jäljet sylttytehtaalle eli käytännössä rypsiöljyyn. Onko rypsiöljy vaarallista vai terveellistä? On kai aikas selvää että päällisin puolin tottakai terveellistä ja linolihapon terveysvaikutuksiakin tunnetaan, eikä niissä ole mitään sanomista.Vaan onko loppujen lopuksi mikään niin yksinkertaista miltä näyttää?
Tausta-aineistona voi hyvin käyttää taannoista viljakeskustelua. Kun katsotaan vaikkapa vehnää niin se on käytetyin vilja jonka terveysvaikutuksista löytyy sen tslijoona tutkimusta ja mitä itsestäänselvää edes tutkii – ihmiskunta on elänyt vehnällä tuhansia ja taas tuhansia vuosia.
Vehnäkin on kasvi joka osaa puolustautua ja pakkokin, koska muuten kasvissyöjät söisivät sen alta aikayksikön sukupuuttoon. Sen vuoksi lähes kaikki kasvit tuottavat myös myrkkyjä jotka pitkässä juoksussa saavat kasvinsyöjän tuntemaan olonsa tukalaksi. Tämän vuoksi vaikkapa hirvi tuolla metsässä ei järsi samaa kasvia tai puuta kovin pitkään vaan vaihtelee tasaisesti kasveja. Näin minkään kasvin oma toksisuus ei pääse tuottamaan eläimessä tuhoa.
Näinhän se alitajuisesti toimii ihmiselläkin. Eihän meistä kukaan syö samaa apetta kuukausitolkulla koska keho osaa kyllä kertoa, että jotain muutakin pitäisi hotkia. Tämän vuoksi kukaan ei elä vaikkapa pelkällä vehnällä. Mutta jos näin kävisi, alkaisi keho piankin kulkea tulehduksilla, joka on tämän kasvimyrkyn se ensimmäinen ensioire. Myöhemmin tulee sitten nämä diabetekset ja rytmihäiriöt. Vitsi on kuitenkin siinä, että vehnäjauhoa on useissa ruoissa piilovaikutuksena ja valitsee Prisman hyllyltä sitten melkein mitä tahansa sössöö, siinä on yleensä myös vehnää ainakin jossakin muodossa. Jos ei muuta niin se on leivottu vehnäjauhon päällä. Tämä selittää aikas pitkälle osan nykyisistä ruokaperäisistä sairauksista. Mutta että löytäisitte mistään yksittäisestä tutkimuksesta viitettäkään että vehnä on vahingollista – sitä saatte etsiä tosissanne.
Minen suosita rypsiöljyä paistorasvana koska silloin saa käytännössä jokaisen paistinpannulla tehdyn ruoan mukana aina annoksen rypsiöljyä, joka on terveellistä niin kauan, kun siitä tajuaa pitää välisapatteja.
Sama pätee rypsiöljyyn joka päällisin puolin on mitä terveellisintä. Rypsiöljyn salakavala ainesmyrkky, koska siihenkin pätee samat kasvien lainalaisuudet, on arakidonihappo. Sehän on sillä tavalla kiero omega 6- rasva, että sitä ei saa suoraan kasvista, vaan sen tekee oma keho linolihaposta. Mainitaan sekin että arakidonihappo ei sekään kliinisissä testeissä mikään kuolemantuomio ole –päinvastoin. Olkoonkin että se on ainoa rasva joka tappaa koe-eläimet ruiskutettuna niiden kehoon, mikään muu rasva ei sitten näin teekään. Niksi on sen määrässä. Kun arakidonihappoa saa elimistö liikaa, seuraa ikäviä juttuja.
Rypsiöljy on sikäli vekkulia ainetta, että se edustaa lähiruokaa jota kasvaa lähimmällä pellolla. Elintarviketeollisuus suosii sitä, terveyshaittoja ei ole, on halpaa ja monikäyttöistä. Ainoa vaan että pitkässä juoksussa lienee oleellisin tekijä nykyisten suolistovaivojen räjähtäessä käsiin. Tulee tulehduksia, sokeritauteja, pumppu slaagaa ja suolisto on kun lavuaari jonne on juuri kaadettu 2 ltr kinkunrasvaa.
Pitää vaan välttää rypsiöljyä syömästä liikaa on vastaus. Vaan minkäs voit kun sitä on loroteltu lähes kaikkiin elintarpeisiin eikä sitä voi välttää vaikka ostelis pelkkää lihaa tai broileria sillä niitäkin elukoita on tällä ruokittu ja molekyyliketjut seuraavat uutta omistajaansa suoraan kananlihasta. Idea on vähän sama kuin vehnässäkin; sitä saa joka päivä tahtomattaan kunnes yliannos on varma ja keho ei vaan kestä enää.
Onko siis linolihappo hyödyksi vai haitaksi? Ongelma on kai että kaikki ovat oikeassa. Se todellakin on se mitä elimistö tarvitsee mutta toisaalta tuottaa paradoksaalisesti jo kokonaisia kansantauteja. yhtäkään suoraa terveyshaittaa ei löydy hakemallakaan mutta piilovaikutukseltaan onkin täystuhoa. Nämä ovat asioita joista on sen takia vaikea keskustella, erityisesti jos keskustelua läpikäydään vaan tieteellisesti eli linkkaamalla milloin mitäkin tutkimusta jossa on paljon hienoja sanoja ja josta ei tajua mitään. Puolustajat ovat tottakai oikeassa – mitään uhkaavaa näyttöä ei ole olemassakaan. Silti se on samaan aikaan mitä suurin terveyshaitta.
Sääliksi käy muuten tuotantoeläimiä eli sikoja. Aiemminhan oli muodissa nämä viljasiat ja arvattavasti sikaloissa ei voitu kovin hyvin ilman massiivisia antiobioottikuureja. Enkä suoraan sanoen usko että nämä nykyiset rypsipossut voi yhtään sen paremmin mikäli niiden ravinto ei koostu välillä muustakin.
Tästä opimme miten vaikeaa ravintotiedettä, sen intressipiirejä, suurteollisuutta, vaihtoehtotyyppejä ym on hahmottaa. Asia pitää vaan osata ymmärtää. Sisäistää. Nähdä sen raamit. Jopa maallikko tajuaa tämän jutun pihvin eli liika on liikaa. ja ettei tätä liika-annosta voi välttää ellei sitten kokonaan siirry oman puutarhan punajuuriin. mutta tiivistä tämä kaikki nyt sitten kolmeen some-lauseeseen.
Jukkis