Paljon saa aikaan silkalla innolla kun vaan haluaa. En nyt sano ihan mikään nero olevani mutta sentään jo sen verran kehittynyt, että osaa vähän saada katsojaa viihtyyn. Toivottavasti.
Ensi-ilta vietettiin aikanaan Hervannan Cibolassa jonka Jukkis suurieleisesti vuokrasi. Kuvassa ohjaajasuuruus ja pääosanesittäjänsä.
Rakkaudellahan tämä on tehty. Kesänä jolloin satoi joka päivä ja sateiden välissä filmiryhmä putkahti äkkiä ovesta ulos ja koetti saada jotain purkkiin ennen kuin seuraava kuurosade jo väijyi taivaanrannassa. mutta kun on sinnikäs, syntyy tulostakin. Oli paljon muitakin murheita mutta ne on kaikki takanapäin. Ja tokihan niitä nyt tuli kun kerrankin perusti oikeen elokuvaleirin jossa oli kymmenittäin ihmisiä mutta kumman kommelluksitta se meni. Jopa pudottamani autonavaimetkin löyty säällisen ajan kuluessa.
Edelleen olen vähän ylpeäkin tuosta loppumetrien taistelukohtauksesta johon hain koreografiaa. Tää onkin ollu siitä eteenpäin mun murheeni et mieli kyllä tekis tehdä sotaelokuvia lisääkin mutta näyttelijäkaarti koostuu pääosin lahjakkaista mimmeistä ja naistekijöiden ja sotaelokuvan yhteensovittaminen on vähän haastavaa, ainakin jos haluaa sen taistelunsa tuolta historian puolelta.
mutta mitä tässä joristaan… filmi vaan pyörimään ja jättäkää se emmerdalenne nyt tältä illalta näkemättä, hakekaa popcornia kaupasta ja ruvetkaa viihtymään sen reilu puolitoista tuntia mitä tää ny kestää.
Ei mulla muuta. roikkukoon ny tää päivitys tässä ainakin tonne ens maanantaihin.
Jukkis