Mennään ensimmäisenä siihen, että etusivun päivitystahti on ollut tämän viikon hakusessa. Johtuu siitä että asiat alkaa hissuksiin olla oikealla tolalla ja takavuosien maaninen ja holtition hulluus jää hissuksiin taka-alalle. yhteiskunta rauhoittuu. Silloin ei oikein jutunaiheitakaan iske entiseen tahtiin. Nämä pahimmat kaistapäät joita tässä mainitaan, alkavat hekin olla kaikki eilistä.
Oikeasti Nalle ei ole huonoimpia tietokirjailijoita johon olen törmännyt. Hän on hyvinkin pikkutarkka ja erittelevä. Mutta se mitä häneltä kannattaisi odottaa levikkimäärän suhteen, olisi joku hyvä sukuteos, kartanomaailman hehkua ja sitä joka saa naistenlehden toimittajilta silmät lasittumaan. Yhteiskunnallisella kentällä hän saa aikaan vain myötähäpeää
Kirjakatsauksen aloittaa Nalle Wahlroosin uusin. Olen joskus kylläkin lukenut yhden Nallen teoksen, joten se antaa oikeuden puhua tästäkin, vaikken sitä ole lukenut enkä luultavasti lue. Lehdistötiedotustilaisuuden kyllä luin. Siinä Nalle toi hyvin esiin että omaisuusvero pitäisi poistaa – ainakin häneltä. Yritysverokin olisi hyvä poistaa – ainakin hänen firmoiltaan eikä olisi pahaksi vaikka osinkojakin lakattaisiin verottamasta. Sen sijaan pitäisi palkansaajilta poistaa kaikki ylityö- sunnuntai- ja yölisät koska ne kuulemma on pahaksi maan kehittymiselle. Samalla pitäisi päästä tähän ”paikalliseen sopimiseen” jossa työnantaja ei tunnustaisi minimipalkkaa enää ensinkään, vaan voisi tarjota vain puolet siitä, tai jopa kolmanneksen. tai ehkä vaan neljänneksen. Ja jos sopimus ei kiinnosta, sitä motivoi kummasti kun työttömyysavustukset poistettaisiin. Kuole nälkään tai tule Nallen firmaan töihin. Nallessa on sitä wanhan ajan kartanoherran karismaa, feodaalista tunnelmaa jossa tilanomistaja tahkoaa tuottoa maaorjiensa kustannuksella.
Silti me emme mitään sille voi, että juna on jättänyt Nallen. Jokin vipuvarsi vääntää maatamme toiseen suuntaan ja Nallekin alkaa olla jo vanha ukko, josta ei enää kansakunnan eliittistä älykköä saa tekemälläkään.
Pakko se on mainita Jessikka Aronkin uutuuskirja Kremlin Trollit, joka sai kaikkialla murska-arvostelut subjektiivisesta asenteesta, lähdekritiikin puutteesta ja kummallisista paranoideista kytköksistä kun joku pieksämäkeläinen naisvihaaja ja vihapuhuja liitetään osaksi venäläisen tiedustelupalvelun koneistoa. Tämä kyllä pitäisi lukea ja eiköhän se alelaariin jossain kohtaa ilmaannu? Rehellisesti sanoen, itseni käy Jessikkaa jollain tavalla säälikin. Silloinen YLE-gate –mies Atte Jääskeläinen että ex-pääministeri Stubb halusivat tuottaa länsimaista propagandaa ja syöttivät toimittajatarparkansa susille, josta tämä ei vieläkään ole vapaa.
Enkä ole Stubbinkaan kirjaa lukenut vaikka syytä olisi. Pidän häntä tämän maan kenties kaistapäisimpänä pääministerinä kautta aikain, jonka holtittomuus repäisi kansan kahtia. Tuntuu vähän että mitä värikkäämpi (hullumpi) on, sen varmemmin muistelmat ilmestyvät.
Loirin muistelmissa ei kai muuta vikaa ole kuin että 60-luvun kukkaismaailma vapaine sekseineen ei vaan istu tähän päivään ja tekee kuulemma kirjasta aavistuksen tympeänkin. Se oli sellaista maailmaa se silloin joskus, On mullakin näyttelijätuttuja jotka ovat puhuneet näistä 60-luvun näyttelijäkoulun ryhmäseksibilestä joten enemmän kai Loirin naisjutut selittää aikaa kuin miestä itseään?
Joten seuraavaksi odotamme tottakai itsensä Juhana Vartiaisen kirjaa miten maailmaa pitäisi hallita. Vartiainen on ollut hyvä provokaattori jonka olomuodosta jo näkee että sikarit ja konjakki on maistunut takkatulen ääressä, ja toiset on ne miehet jotka hilluu lapioilla ahavatuulessa känsät käsissään. Ottaen huomioon Vartiaisen rupsahtaneen, pöhöttyneen olomuodon vauvanpehmeine käsineen, hänen varmaan sopisi tehdä jokin keittokirja? On kuitenkin luultavaa ettei hän osaa itse kokata mitään, joten hän voisi lähteä liikkeelle vain esittelemällä erinäisiä lautasia ja niiden sisältöjä joita ammattikokit hänelle valmistaa. Lopuksi voisi puhua leivoksista, nicaracualaisten sikarien makuvivahteista ja tietenkin konjakkilaaduista. Viskikin käy.
Mikko Kärnä on klassikko jolta soisi myös kirjan vaikka hän tuskin osaa kovasti kirjoittaa, mutta onhan noita haamukirjoittajia. Joku erähenkinen kirja ? Sopisi tyyliin. Nuotiotulilla istuksiessa ja kuunnellessa kuikan huutoa suolta, voisi sitten pohdiskella miten maata pitäisi johtaa – hänen johdollaan tietty. Liharuoka pakolliseksi kouluihin, tunnustettava katalonia ja tietenkin kaikki lapset pitäisi pakkorokottaa Monsanto-yhtiön uusimmalla geenimanipulaatiolla tehdyllä rokotteella joka suojaa vaikkapa espanjantaudilta.
Teuvon muistelmat olisi todellinen pommi, ainakin jos sen rakentaa kunnon renttumeiningille. Varma listahitti. Teuvon tarttis vaan kerran lanseerata sitä hankkiutumalla siellä Brysselin suunnassa mahahuuhteluun ja bukowskit on kohdanneet voittajansa.
Keitäs sitä vielä olisi. On tietenkin Paavo Väyrynen mutta häneltä tulee kirjoja pyytämättäkin. Hän on ollut myös hyvä veneenkeikuttaja mutta sillain positiivisessa mielessä. Nyt alkaa valitettavasti ikä painaa ja vaimoparan terveys ei ole parhainta laatua, joten siinä kodissa eletään nyt valitettavaa iltaruskon ja ikämasennuksen aikaa. Voimia!
Joku persurasisti olisi kyllä… mitä sitä aina hankkii vaikeuksia pelkkien twiittausten ja facepäivitysten kautta kun sen voi hankkia kunnon paksulla kirjallakin? Eikä sen tarvitse rasistinen provokatorinen edes olla. Riittää kun esittelee laajemmin perussuomalaista pakolaispolitiikkaa: tänne ei pidä ketään päästämän millään tekosyyllä ja sekin vähä pitäisi poistaa välittömästi. Tästähän sitä kunnon kirjaroihu syntyisi. Huhtasaari voisi olla tässä edukseen. Hakkaraisen muistelmat olisi myös varma listahitti, sikäli kun hän muistaa puoliakaan toilailuistaan? Siinä kännätään ja haukutaaan neekeriukkoja minkä kerkeää.
Jokos ne alkaa olla tässä? Eikö meillä yhteiskunnassa ole enempää kunnon hulluja päässyt ääneen? Petteri Orpon voisi tietenkin mainita traagisena hahmona, jolta soisi tunnustavan epäonnistumisen suman niin valtiovarainministerinä kuin oppositiojohtajanakin. Sopivan surumielinen tunnelma siinä saisi olla, kuin sotapäällikköllä joka häviää joka taistelunsa ja barbaarit jo kolkuttavat kaupunginportteja. Tässä vaiheessa yleensä irtoaa jotakin syvällistä. Näitä ei tietenkään kannata pantata eläkepäivilleen, ei niistä kukaan ole jälkeenpäin kiinnostunut.
Paljon on siis potentiaalisia kirja-aiheita jo olemassaolevien lisäksi. Kustantajat ohoi! Pelastakaa kustannusala hakemalla nuo holtittomat tyypit ja pelastakaa kirja-ala siitä poikivine vihapuheineen ja rikosilmoituksineen.
Jukkis