Tiättekö, mulla on ollu aina ajatukset vähän sekavat kun puhutaan Suomen itsenäisyyspäivästä. Johtuneeko sitten siitä  että suomalaiset ei ole mitään juhlakansaa muutenkaan, jota korostaa tämä vuodenaika, ja toinen on se vääränlainen asenne.


Silloin kun hallitus 6.12. 1917 julisti maan itsenäiseksi, se oli hallituspöydällä vain yksi käsiteltävä asia toisten joukossa. Eikä se sanomalehtiinkään päässyt kuin ohimenevänä pienuutisena.  Eräänlaisena ilmoitusluonteisena asiana. Toki sen yhteyteen syntyi perustuslaki myöhemmin, joka pitkälti oli ja on silloisen maalaisliiton kirjoittama. Jotkin muut puolueet olisivat siitä tehneet kokonaan toisennäköisen.

Yhtä kaikki, tämä väritön itsenäisyysjulistus on sitten ollut leimallinen kaikkina itsenäisyyspäivinä. Tuossa takavuosina, 100-vuotis –juhlat olivat tosi latteat ja aneemiset, ja sinällään anteeksiantamaton, mutta kai se kuuluu tähän asenneilmapiiriin?

urkki


Suomen on aina ollut vaikea olla itsenäinen. Tämä siksi että se on Ruotsin ja Venäjän välissä, jotka molemmat ovat todella vahvoja kulttuureita ja vauraudessaan niin ylitsevuotavia, että näiden puristuksessa olevan Suomen on vaikea kohottautua rinnalle. Vientivetoinen Suomi on aina ymmärtänyt etsiä itselleen ison ja vahvan suojelijan, ja tämä perinne taitaa mennä jo tuonne roomalaiskatolisen kirkon aikoihin. Suomettumisen historiaa voi kaivella jo paavinvallan aikana.Tosin on sanottava että neuvostoliiton talousmahtiin nojaaminen on ollut tämän maan vaurainta aikaa, ja onhan EU-aika kiistatta pudottanut puusta joitain ajastaan jäääneitä ns. maantapoja. Mutta se että tämä maa joskus seisoisi tyystin omilla jaloillaan ja nojaisi omiin sisämarkkinoihinsa, eli kotitalouksien kulutukseen – siihen on vielä matkaa.

Jos on itsenäisyys jäänyt vähän raakileeksi niin raakile on itsenäisyyspäivän viettokin. Siitä jotenkin puuttuu jotakin joka olisi sille leimallista. Voimme muistella sodissa kaatuneitamme ja katsella vaikka töllöstä miten itsekukin pääsi linjoilla hengestään, mutta tämä on suoraa kopsausta kaatuneiden muistopäivästä.  Sotilasparaatit lainassa puolustusvoimain lippujuhlasta. Ilotulitus ainakin isoissa kaupungeissa toimii paremmin uutenavuotena. 

Kiistatta omaleimainen traditio on linnanjuhlat. Uskon että sitä on aikanaan kuunneltu radiosta mutta käytännössä se on television luoma tapahtuma. Tässä mielessä spektaakkeli on syntyisin teknologian kehittyessä siihen että on kannettu kammariin ensimmäisiä väritelevisioita silloin 70-luvun puolivälissä.

Erityisen harmissani olen aina ollut Tuntemattomasta sotilaasta ja miten se on vallannut kuin varkain itsenäisyyspäivän. Tulee väistämättä mieleen että maamme itsenäistyi todenteolla vasta 1944 ja kaikki aiempi on vain jotain harjoitelmaa. Vai onko siinä totuus? Suomihan todellisuudessa itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajavaltioiden määrittäessä  uusia valtioita niin Saksalta kuin bolsevikkien hallitsemasta Venäjältäkin. Erityisen tärkeäksi koettiin luoda puskurivaltioita keskieuroopan kuin Neuvostoliiton väliin, turvavyöhykkeiksi. Suomen maailmanlaajuinen tehtävä oli toimia etuvartiona Skandinavian maille jotta bolsevikit eivät pääsisi yllätyshyökkäämään Ruotsiin. Jossain määrin nämä  uus-valtiot ovat olleet kovin keinotekoisia ja kaikki ne ovat päätyneet vientivetoisiksi maiksi,  käytännössä kai koettaneet pysytellä osana Saksan talousmarkkinoita. Ei tämä sitten pohjimmiltaan niin ihmeellinen juttu ole ja ehkä sen vaistoaa yksi jos toinen, ja sen takia juhlapäivä on ja pysyy raakileena. Lisäksi itsenäisyydestä on paljon haittoja kuten se, että kotikutoiset politiikot ovat yhtä tolvanoita kuin se kansakin josta he nousevat joten ulkopuolinen ohjaus olisi kiistatta tarpeen.

Sellaisia tässä mietin.

Jukkis
Gravatar
Hart
Hyva kirjotus ja hyvaa itsenaisyyspaivaa.

Gravatar
juppe
Ekan tuntemattoman suosion salaisuus on sen musiikit. Yleenä suomalaisissa leffoissa on paskat musiikit, mutta siinä on käytetty Sibeliusta ja Shostakovitsia.

Talvisota on muuten suomalaisista sotaleffoista paras, koska se toimii juonen puolesta ilman, että helpot kliseet hyppis koko ajan silmille, mutta musiikit on kun tosi halvasta 80-lukulaisesta kauhuleffasta, niin että kolme tuntia sitä paskaa on kummiskin aika kiduttava kokemus.

Mä näin sen ekan kerran ihan elokuvateatterissa kun peruskoulussa oli jostain syystä päätetty, että se piti näyttää kaikille, mutta se oli niitä samoja paskanakkeja kun kirkossa käymisetkin. Kukaan ei vaikuttanu pitävän siitä eikä siitä puhuttu ollenkaan.

Se pitää kattoa sopivan pitusissa pätkissä, että pystyy yleensä huomaamaan, että se on sitä vitun ääniraitaa lukuun ottamatta hyvä leffa.

Gravatar
juppe
Mä kattelin vähän Talvisotaa ja musiikit on selkeesti tehty sillä asenteella, että palkkatöihin ei melodioita haaskata ja se on sitten sellasta honk honk honkkia.

Ainakaan tarttuvia melodioita ei sovi Suomessa haaskata elokuvamusiikkiin, mutta Talvisota on yritetty tehä kokonaan ilman.

Gravatar
juppe
Tietty tässä vaikuttaa sekin, että Talvisota on pohojalaasien sotaleffa ja ne on turhan toisrotusia. Ensin on tosi kova uho, mutta se katoaa heti kun ollaan oikeesti mukana itäsien kansojen sodassa.

Laineen Tuntemattomassa ei ruveta nyyhkimään kun kaveri kuolee, koska se on suomalainen tapa sotia. Vaikka musiikilla vähän hämätään, niin muuten noudatetaan sitä periaatetta, että kuolema tekee kaikki tasa-arvosiks.

Talvisota tuo esille tänkin puolen ihan rehellisesti, mutta silti se ei oo koko kansan elokuva, koska siinä seurataan liikaa tätä porukkaa, joka traumatisoituu tosi helposti. Jos se olis pohojalaasista ollu kiinni, niin jatkosotaa ei olis varmaan ollukkaan, mutta suomalaisille talvisota oli vasta alkulämmittelyä.

Laineen tuntemattomassa sodan paras vaihe on se, missä kuolee eniten suomalaisia, elikkä eteneminen, mutta juoksuhaudoissa alkaa pinnat kiristyä kun ryssäkään ei hyökkää. Perääntymisvaihe on sitten ikävä sen takia, että pitää perääntyä.

Gravatar
juppe
Nyt kun mä tarkemmin ajattelen, niin Talvisotahan on käytännössä sitä mitä syntyy kun pataljoonallinen riitaojia joutuu rintamalle.
Gravatar
Antero
Joo loppupuolella talavisotaa nurmoolaisia tapetahan jonkun helekutin kukkulan takia oikein joukolla... Yli 40 äijää meni kerralla.
Gravatar
juppe
Joo, ja se on sitten iso asia. Eihän se Riitaojakaan karkuri oo, mutta tajuaa sentään olla pahoillaan siitä, että pelottaa.

Tuntemattomassa omat tappiot pannaan merkille eikä niitä jäädä suremaan.

Gravatar
Antero
Ainahan Suomea on ulkopuoliset ohjanneet, niin idän suunnalta kuin nykyisin lännen suunnalta. Jotenkin tuntuu että Kekkosen aikana oli joku roti omissa käsissä, mutta Koiviston aikana ja jälkeen maa on ajelehtinut ilman päämäärää. Kekkonen piti itseään Kainuulaisena, mutta suomalaiset haluaa jonkun muun johtavan heitä, ennen ne oli ruottalaaset, sitten venäläiset ja tänään on hapansilakoiden sukujuhlat. He kun ovat olleet maan vallankahvassa jo 500 vuotta ja kaikki on pantu haisemaan ulkomaille.
Piilota kommentointilomake