Uudenvuodenlupaukset on aina tehty rikottaviksi.  Itse koetan niistä saada motivaatiota ja koettaa saada tehtyä ne asiat, jotka on jääneet roikkumaan kun ei ole sitten inspiraatiota löytynyt. Ei ole viittiny, jaksanu, huvittanu mutta jos koettas ryhdistyä ja antaa lupauksena, että asiat viedään loppuunsa.


Ihan ekana kai pitäs pelata toi viimeisimmän netistä löytämäni SteelPanthersin viimeisin kenttä loppuun.  Vallata Tarawa. Jotenkin en ole halunnut koska se on äärimmäisen vaikea, raskas ja pitkä kenttä,  mutta on siinä surutyönsäkin. Kun se on pelattu, on aika hyvästellä peli ja mennä tietokonekaupoille, ja hylätä  koko vanha sisältö muutenkin. Ei sillä, uusin versio oli vähän pettymys.  Aikas paljon kenttiä oli rakentanu joku ruotsalainen sotahistoriansa liiankin vakavasti ottanut,  joka piti vaarin, ettei ne voi päättyä  muuten kun ne oikeesti aikanaan päätty. Vastapuolella pelaaminen on silkkaa itsemurhaa. Toinen varsinainen kentäntekijä  on ollu joku puolalainen joka vuorostaan on ollu sitä mieltä  että 1939 Puolan ratsuväki löylytti kunnolla Saksan panssariarmeijan ja vähän koko wermachtinkin. Ne kentät tuntuu päättyvän vaan ja ainoostaan Puolan suurvoittoon kerta toisensa jälkeen.

lupaus


Päässä on pyöriny -  oikeestaan joka päivä – toi muinaiskunkku –kirjan uusin versio. Jotenkin sitä vaistoaa pitävänsä hittiteosta kädessään mutta joku siinä tuntuu tökkäävän koko ajan. Se on ihmeellistä että virta lähtee ihmisestä näin. Ikääntymisen salakavaluus? Viiskymppisenä vaistoaa että paljon sitä tekee turhaakin.Mutta ei tässä koskaan ole oltu parempi kun viimeisin kirjansa ja kun ei mitään ole saanut aikaan, ei olekaan sitten enää oikein kukaan tai mikään. Vielä täräyttäs kerran ja ideana olis tehdä siitä niin hyvä ja tasokas, ettei siihen ole kenelläkään vastaansanomista. Olkoonkin että muinaiskunkkuja vastaan on käytännössä  koko akateeminen maailma ja siinä sitä taitoa kysytään, että teos kestään isommatkin kritiikit, mutta on samalla muutakin kuin puisevaa luettavaa.

On mulla se sotakirjakin ollu koko ajan työn alla. Paljon näin vaivaa tutkiakseni esim Saksan pommittamiset toisen maailmansodan ajalta niin taistelunkulun, väestönsuojelun kuin ilmastrategiankin osalta,  ja ne täytys äkkiä kirjoittaa ennen kun taas unohtuu. Hidastahan se jos joutuu lunttaan seitsemästä eri kirjasta samaan aikaan. Ei käy kateeks näitä jotka tekee tiedekirjoja siihen tyyliin, että joka lause on löydettävistä jostain. Vasta sit kun sen on kirjoittanut, voi hypätä seuraavaan teemaan ja sit seuraavaan jne. ”Hitler ylipäällikkönä” olis kyllä jo kirjan nimenä sitä luokkaa, että tulis Sanastosta tulevaisuudessa muutakin kun kymppejä ja kaikki kirjakaupathan sen nimisen kirjan haluaa hyllyynsä.

Totuus että oon ollu jollain lailla salaperäisesti kipee. En sit tiedä onko joku salaflunssa mut sellanen ihmeellinen jano on ollu koko ajan. Suu on rutikuiva ja kurkussa sellanen kalvo joka ei tunnu lähtevän ees juomalla. Sit tuli hirvee himo hedelmiin,  jääkylmiin hedelmiin ja näin oikein uniakin jääkylmistä tomaateista. Se että alan himoitseen salaatteja ja vihanneksia, kertoo että asiat ei ole hyvin. Minä kun olen sitä tyyppiä joka ei aiemmin ole himoinnut kun joulukinkun läskireunuksia. Jotenkin luulisin että mulla on joku oireeton flunssa tai keuhkotauti tai jokin puutostila. Yleiskunto on vetämätön, päiväunia vailla joten ainakaan nyt ei pysty mihinkään – paitti ehkä sen Tarawan valtaan.

Elokuviakin olis vielä tarkoitus tehdä, muutama kokopitkä ainakin ja mielessä kummittelee vielä bonuksena joku hyvä zombierainakin koska niitä on helppo tehdä. Eri asia sitten pystyykö kukaan ylittämään walkingdeadia tai sen sisarsarjaa Fear the Walking Deadia joka on ruvennu oleen edukseen. Minähän niitä olen töllännyt kumpaakin videolta tuossa joulunpyhät, ja pidän niitä parhaina eeppisinä kertomuksina joita on vähään aikaan nähny.

lupaus1

Pelottavin juttu on se edessä häämöttävä tupakkalakko. Mutta se on niin karmee juttu jo ajatellakin ettei sovi tässä puhuakaan.
Tätä sivustoakin tässä on koettanu kehittää jo vuositolkulla saamatta mitään aikaan vaikka ei muuten olis temppu eikä mikään päästä valemedioiden ykköstykiksi.

Mutta ehkä kevät piristää ja sais ittestään jossain kohtaa kuorittua esiin maanisen raivon jolloin näppäimistö rätisee halki aamuyön.

Jukkis
Gravatar
Matti
Valkotakkisista kannattaa pysyä periaatteessa kaukana.
II-tyypin diabeteksessa on tuollaiset oireet.
Asia on periaatteessa hoidettavissa alle kk. ruokavaliolla.
Itse luotan läskiin ,lihaan,voihin ja kanamuniin.

Gravatar
jukkis
Juu..mulle on tota diabetesta tarjoillu koko lähipiiri ja ilmeisen (vahingoniloisina) oottelevat koska se puhkee. janon syy on kylläkin jo hahmollaan kun syvältä kurkusta alkaa irrota jotain sitkeentuntusia limapaakkuja. Ilmeisesti kurkussa on joku pöpö. Kaikki muu selittyy vuodenajalla. en ees muista koska on tullu nähtyä aurinkoa tai ees päivänvaloa. Sama kun olis eläny jossain kosteen kaivoskuilun pohjalla, alkaahan siinä keho meneen säästöliekille.
Gravatar
juppe
Natsikirjallisuus on sellanen genre, mihkä on vaikee päästä sisälle, koska siinä ei kiinnosta niinkään tiedot kun tarina. Kaikkee olennaista voi jätää pois, että tarinasta tulis hyvä, mutta aiheeseen pitää paneutua kunnolla, että tietää, että miten sen saa tehä. Kaikki valehteleminen ei oo sallittua.

Okkultismi olis sellanen aihe, että siitä vois tehä paljastuskirjan kaiken muun ohella, koska se on sekottunu viihteeseen, missä näitä juttuja on käytetty suht vapaasti. Pukinsorkkanen Saatanakin on alkujaan pelkkä epilepsiaa aiheuttava demoni.

https://www.express.co.uk/news/science/1224608/archaeology-news-bennu-demon-epilepsy-iraq-archaeological-dig

Piilota kommentointilomake