Tänään tuli taas käytyä ajelemassa paikkoihin, joihin ei ole ennen eksynyt. Turun seudulle vaikka hyvin tiedetään mikä on mielipiteeni turkulaisista, mutta ohitetaan se nyt kun en ajanut kun sen läpi. Löysin jopa kokonaisen kivilinnan josta en tiennyt aiemmin mitään. Mutta pidemmittä puheitta satulaan ja baanalle.


Kiikutan sukua perinteeksi muodostuneella kesäretkellä ja olen valinnut määränpäät. Itse asiassa piti koukata Kakskertaan koska se niin ovelan suorakulmion muotoinen saari jonka keskiosassa on niin ikään suorakulmion muotoinen järvi. Varsinainen erikoisuus. Toisaalta huomasin ettei siellä niin vaan ole uimarantoja ja satamia josta näkisi jotain, enkä sit viitsinyt sitä vain kiertää. Otin uudeksi suunnaksi Korppoon kun se edellisellä Nauvon reissulla jäi kokemati.

Menomatkalla heti alkumatkasta tapahtui sellainenkin ihme, että topattiin jollekin uimarannalle ja samalla kävin heittään vettä pöpelikön puolella. jalan alla tuntui rusahtavan jotain ilkeän limaista ja niljakasta ja kun katsoin, olin tallannut kalaa. Kalaa? Metsässä? Sitä ei usein satu. Vissiin joku onkimies siihen tiputtanut turhat roskakalansa sillä tuskin ne pajukkoon uineet ovat. Tai mistä sen ikinä tietää?

Kaarinan jälkeen tulee se sama kioski kun viime kesänäkin. Muori oli jo laittamassa ovia säppiin ja palaneet kahvit sentään myi mutta tokaisi tomerasti ettei kastettavaa ole. Minkäänlaista. Ja sillä siunaaman sekunnilla joku äijä saapasteli sisään ja sano et anna seittemän pullaa ja muorihan lähti hakeen niitä takahuoneesta. Tämän kioskin muistan siitä että toista kertaa en sinne eläissäni astu.

korppoon kirkko
Korppoon kivikirkossa on näemmä luterilaisen alttaritaulun sijasta katoliset pyhyímyksenkuvat. pakko kunnioittaa tätä päätöstä. Huomaa kirkon vihkiristi eli temppeliritarien tunnettu logo punaristi. Hehän pakenivat aikanaan teutoniritarien hoiviin ja siitä syntyivät sitten nämä hansat jotka näitä kivikirkkoja oikeasti rakennutti jo 1400-luvun alussa. Virallinen teoria sanoo että ne tehtiin 1500-luvun lopulla ruotsalaisten toimesta joten älkää vaan minua uskoko vaan virallisia tahoja. Vihkiristin punaisuuskin on vain sattumaa.

Korppoossa ei kauheasti ole. Kylä omaa ilmeisemmin vain yhden, kenties kaksikin, korttelia vaikka oli siellä komea kivikirkko ja ruokaravintola jonka lounashinta ja ruoan maku eivät olleet hullumpia. Sitä uskaltaa suosittaa. Kun ei siellä muutakaan niin ajateltiin ajella jonnekin niemenkärkeen joka tuntui tyhjältä urheilukenttää ja ampumarataa lukuunottamatta, ja se tuntui niin epäilyttävältä, että pakkohan sen on olla joku varuskunta - kuten olikin. Joten jäljelle jäi tälläinen taajamantapainen kuin Korpoström. Vaikka miettisin sata vuotta en vieläkään käsitä miksi sen parkkipaikat olivat maksullisia. Lippuautomaatti siinä seistä jökötti kuin joku hirmu vaikka koko alue tuntui omaavan vain muutaman talon ja tuli parkkipate sitten autolla tai moottoriveneellä, se saisi reissata aikansa. Kuka sitä parkkiruutua valvoo? Vastapäiset uneliaat alpakatko? Pudotin euron kaiken varalta ja ihmettelen moista parkkimaksua vieläkin.

Eipä siellä sitten nähtävää sen enempiä joten ei kun takaisin. Olin bongannut tuollaisen kuin Kuusiston linnanrauniot, ja kun se matkan varrella oli, päätin ohjata retkueen sinne. Olin jotain tietävinäni että novgorodilaiset olisivat sen ammoin polttaneet - saatoin muistaa väärinkin, ja odotin näkeväni ruohokentän, josta erottuu vielä jotain kivijalan tapaista. Oli suuri, ja todellakin suuri, yllätys että sieltä oikeasti löytyi kivilinna.

kuusiston linna 1
Kyllä se pentele vaan linna sittenkin on. Omat kiviset huoneetkin niillä joihin piispa oli mielistynyt ja ottanut hommiin sisäpiiriin. Sitä en sitten tiedä miten mukavaa näissä on ollu pakkastalvina kun kivi oikein kerää kylmää.

Ennen kuin sinne asti päästiin menin vipuun. Parkkipaikan kyltti neuvoi jättämään auton siihen ja patikoimaan viimeiset 700 metriä. Varmistin oikein kyltistä että perillä on tosiaankin vain invapysäköintipaikat ja kun sinne sitten dallattiin ikivanhan lehmuspuistikon katveessa, se oli mustanaan autoja. Kun sitten mietin tarkemmin niin missään ei itse asiassa kielletty ajamasta perille asti.

Kyltti kertoo että linna on jätetty rapistumaan Kustaa vaasan ansiosta, joka lopetti katolisen piispanistuimen ja koska linna oli nimenomaan piispanlinna, se hylättiin. Kustaa Vaasahan kävi piirittämässä Turunlinnaa tanskalaissotien aikaan. Siitä sitten katot romahtivat ja muurit murenivat mutta edelleen se oli linna; sokkeloinen, esipihoineen ja ampuma-aukkoineen. Enkä tiennyt tästä asiasta yhtikäs mitään. Ikinä ei mielenkiintoni ollut tähän pysähtynyt että olisin edes googlella yhtä kuvaa katsonut. Luullut tosiaan että siellä odottaa vain nurmikenttä ja museoviraston sään haalistama kyltti johon joku on tussilla luikertanut tuhrua päälle. Aina sitä näemmä jotain oppii.

kuusiston linna 2
Ulkomuuri ampuma-aukkoineen josta on mennyt ulospäin niin pyssyn- kuin kanuunanpiippua on tarkoitettu niille jotka vuorostaan ovat halunneet verottaa piispaa eikä päinvastoin.

Mikäs on piispan linnassaan ollut ollessa. Ympärillä hovi joka palvelee ja palvoo ja ulkoreunalla huovit suojelee. Oma kappelikin linnassa on ollut jottei tarvitse kansanpariin jalkautua joka on käynyt messunsa läheisellä kappelinmäellä, vieläpä hirmukorkealla jonne mummon polvet ovat naristen nostaneet. Tätä hovia on sitten piispa kestinnyt täysillä vatsoilla ja kalliilla kankailla ja kun kultataalaria on ollut, on tilattu ulkomailta kalliita lasi-ikkunoita ja vähän parempia viinilaatujakin. On vain tarvinnut varmistaa että rahvas muistaa antaa kymmennyksensä ajallaan. Mikä on tosiaan piispan ollessa.

Kustaa Vaasa teki siitä lopun. Ei siksi että olisi suivaantunut moisesta porsastelusta vaan siksi, että halusi sen kaiken itselleen. Vaasa oli harvinaisen ahne mies joka ryösti kirkon niin perusteellisesti, että niillä varoilla teki Ruotsista suurvallankin. Unohtamatta itseään missään kohtaa. Ei hänen ahneet käpälänsä olisi millään voinut ohittaa Kuusiston piispanlinnaa jota ympäröivät linnan omat viljavainiot, satapäiset karjalaumat ja kiesit jotka kuskasivat verotuloa alati paisuviin varastorakennuksiin. En yhtään ihmettele että aikalaistauluissa piispat tuntuvat olevan pulskaa väkeä. Vaikka kävi näin Kustaa Vaasallekin kun aikansa sai vedellä voisulaa suoraan lusikalla. Alkuunsa kaitakasvoinen mutta keski-ikäisenä versiona näytti jo partansa alla melkoiselta tynnyriltä.

Tämän kaiken näin siis tänään ensimmäisen kerran. Kuinka onkaan sivistyksessä ollut näin suuri aukko? Mutta nyt se on onneksi paikattu.

Jukkis
Piilota kommentointilomake