Kun Churchillistä tuli Englannin pääministeri 1940 hän oli täynnä tarmoa. Hän ehti joka paikkaan tarkastamaan milloin mitäkin, ja ehti puuttua suurinpiirtein joka asiaan. Energiaa virtasi. Tämä vuorostaan aiheutti kovia paineita englantilaisten ylipäälikölle, kenraali Alan Brookelle, jolla oli kaksinainen tehtävä. Toisaalta voittaa saksalaiset ja toisaalta pitää huoli, ettei Winston pääse sekaantumaan varsinaisiin sotatoimiin.
Kokonaan Brooke ei sitä voinut estää strategisella tasolla. Kuulu on esimerkki siitä että kun Rommel oli Afrikassa enää armoniskua vailla, Churchill siirsi afrikanarmeijansa Kreikkaan. Saivat siellä selkäänsä ja kun vetäytyivät, huomasivat että Rommel oli sillä välin vahvistunut, ja sota Saharassa jatkui tämän takia vielä kaksi vuotta. Kenraalikunta otti tämän tyynesti kontolleen ja antoivat Winstonin erottaa heidät siitä hyvästä, että olivat vain totelleet pääministerin itsensä luomaa strategiaa.
Sodan jatkumisesta jatko-ajalle voidaan mainita myös Churchillin haluttomuus ryhtyä maihinnousuun jo vuoden 1943 puolella, joka olisi ollut mahdollista. Ilmeisesti Churchill laskeskeli että antamalla saksalle lisävuoden, he ehtivät kuluttaa, paitsi omansa, myös venäläisten voimat loppuun. Churchill suunnitteli ajanpeluu mielessään lähinnä maihinnousuja Kreikkaan tai Norjaan, joilla ei tietenkään olisi ollut mitään merkitystä saksalaisten voittamiseksi. Ymmärrettävästi Stalinia sapetti.
Kun tämä venäjän voimavarojen latistaminen ei ollutkaan mahdollista, koska venäjältä ei miehet loppuneet, suunnitteli Churchill jotain ihan muuta. Hänen italian operaationsa tavoite oli pyrkiä balkanille kiilaksi venäläisten ja saksalaisten väliin. Ajatteli kai, etteivät venäläiset sitten pääse etenemään euroopan puolelle. Suunnitelma oli niin kertakaikkisen eriskummallinen että Brooke sai kuluttaa paljon tarmoa saadakseen sen sabotoitua eivätkä amerikkalaiset sille olleet sen ymmärtäväisempiä. Sehän olisi tarkoittanut että englantilaiset yksin olisivat sotineet saksaa vastaan, ja vieläpä idän suunnasta, joka olisi ollut käytännössä mahdotonta. Paitsi Churchillille, joka näitä pohdiskeli Brooken harmiksi.
"Olemmeko menneet liian pitkälle" kysyi Churchill vuonna 1944 kun puhuttiin pommitetuista saksalaiskaupungeista. Suunnilleen joka yö brittipommittajat tuhosivat jonkun kaupungin ja polttivat sen maan tasalle. Ovela ja poliittisesti kokenut Winston osasi vierittää tämän kaiken ilmamarsalkka Sir Harrisin piikkiin. On totta, että Harris teki kaiken likaisen työn ja polttaessaan kaupunkeja ilmiselvästi myös nautti toimistaan. Sodan jälkeen Harrisia kammoksuttiin yleisesti ja loppuelämänsä hän eli tämän takia erakkona. Kaikki tosin myöntävät että taustalla hääräsi ilmavoimat noin yleisemminkin ja ennen kaikkea Churchill itse. Harris ei historian valossa ollut muuta kuin Churchillin käskyläinen, joskin hyvin lahjakas ja motivoitunut sellainen.
Itse asiassa Churchill oli paljon verenhimoisempi mitä Harris oli. Winston tilasi amerikoista mm puoli miljoonaa kanisteria täynnä ruttobakteereja joita piti pudottaa saksalaiskaupunkeihin, mutta sai sekä amerikkalaiset että koko RAFn vastaansa. Pitkin hampain Churchill antoi periksi, muiden ollessa huojentuneita. Tokihan tiedettiin että Hitler ei olisi ollut Hitler, ellei hän olisi vastannut samalla mitalla.
Näihin ruttokanistetreihin liittyy joku yksityiskohta jota ei ole selvitetty. Kun Gestapo teki ratsian Puolan vastarintaliikkeen huoneistoon, se löysi näitä ruttobakteereja. Ne oli tarkoitus lähettää kirjeinä saksalaisille vastaanottajille ja saada sen kautta epidemia. Eli jauhekirjeet osattiin jo tuolloin. Epäselvää on, mistä nämä bakteerit tulivat ja yksi teoria sanoo, että se olisi juuri näitä Winstonin tilaamia amerikkalaiskanistereita. Eivätkä ne olisi voineet päätyä Varsovaan ilman englannin pääministerin suostumusta.
Paljon on sellaista mitä voittajahistoria kertoo parhaimmillaankin lakonisen lyhyesti. Winstonissa oli monta puolta ja yksi oli hänen armottomuutensa sekä kykynsä vierittää sen toisten piikkiin. On tietenkin totta että sotapäällikön kuuluukin olla armoton mutta ihan puhtain paperein ei Winstoni historianvalossa selviä.
Jukkis