Tottahan se piti nähdä omin silmin - sturmbock -linja. Maistelkaa itse sanaa; Sturmbock! Eikö kuulostakin ihanan saksalaiselta, sotaisalta ja sen sanojaksi ei ole vaikea kuvitella teräskypäräistä wermachtin kenttävääpeliä. Kun kerran on nähty syksyllä 1944 rakennetut Porkkalan venäläisbunkkerit niin käsivarren lapissa on sitten olleet saksmannit rakentamassa vastaavia. Ulkopolitiikka nyt vaan oli silloin sellaista.


Kun nyt käsivarrentiehen tuli ekaa kertaa tutustuttua, niin siellä pätee sama sääntö kuin muuallakin lapissa; on pakko hurjastella jos aikoo päästä yhtään mihinkään. Välimatkat taajamien välillä ovat satoja ja taas satoja kilsoja. Asiaa ei auta että Oulun ja Kemin välinen tieosuus oli tietyön armoilla ja siinä sai ajaa vain viittäkymppiä. Kaikki aikataulut menee silloin vituiksi ja oma asennoitumiseni vain vahvistuu Oulua kohtaan. Vielä vähemmän auttaa jos koettaa kuroa menetettyä aikaa kiinni päräyttämällä yhdeksääkymppiä jotain kylänraittia - jossa saa ajaa vain 50km/h - suoraan niihin upouusiin kameratolppiin. En kyllä nähnyt välähdystä joten pieni mahis on, ettei kohta kortti kuivuisikaan poliisimestarin pyykkinarulla. Kuka menee johonkin lapin tiestöön laittamaan tolppia ylipäätään?

sturm1
Panssarintorjunta -asema. Intoa tietenkin hillitsee että suomalaisilla ei panssareita ollut.

Jos on vaikeaa henkilöautolla, niin millaista se sitten oli aikanaan marssia täyspakkauksen kera ajaessa saksalaisia pois? Syyssateet tekivät tiestöstä liejua, sillat oli räjäytetty ja miinoihin asteli aina joku. Parhaana päivänä jopa 40 sotilasta. Lääkintähuolto sentään toimi. Sen kun vei haavoittuneet veneillä Ruotsin puolelle jossa ambulanssit odottivat.

Siinä sitä sitten koukkailtiin ja tiedusteltiin mitä vaikeammassa louhikkomaastossa ja arvattavasti vain tien itäpuolelta koska länsi oli Ruotsia. Syyspimeässä hyttysten kiusatessa. Aivan kuin saksalaiset eivät sitä olisi osanneet odottaa, ja yllätykseen päästiin tuskin koskaan. Mukana vaatimaton luotimäärä joka ei suosi pitkää taistelua. Ruokahuoltona toimi näkkileipä manttelintaskussa kostuneiden tupakkien kanssa. Kenttäkeittiöt, tykit, teltat ja kamiinat, ammuslaatikot; ne odottivat ylitysvuoroaan jonkun rikotun sillan kohdalla kymmeniä kilometrejä takanapäin. Ei siis pitäisi minunkaan mitään valittaa.

sturm2
Juoksuhautaa. sitä riittää turistin iloksi aina parin kilometrin matkan.

Moraali oli olematon. Saksalaiset olivat muutenkin menossa Norjan puolelle, joten kuka sitä menee itseään tapattamaan sodan viime metreillä? Vieläpä valvontakomission vaateesta koska koko lapinsota ei muuta kuin ollut neuvostoliiton etujen ajamista. Osa sotilaista kotiutettiin kesken kaiken, ja jäljelle jäi vain kantaupseereita ja varusmiehiä - kokonaisia SS-rykmenttejä vastaan, jotka oli sodissa karaistunutta joukkiota, ja tunnetusti muutenkin hurjia. Mukana retkellä ollut, legendaarinen Marokonkauhu muisteli miten ne olivat nimenomaan suomalaiset, jotka pistivät paikallisten taloja päreiksi huonon taistelumoraalinsa johdattamina. Ei kukaan viitsinyt hakea klapuja liiteristä joten poltettiin huonekalut, revittiin asukkien valokuvat ja tehtiin kaikenlaista kiusaa; ikkunat rikottiin ja etsittiin viinaa joka kolosta ja kaapista levittäen tavarat pitkin lattiaa. Saksalaisten piikkiin TK-miehet niitä koettivat sitten laittaa. Elettiin vaaranvuosien alkua, sekasortoisissa oloissa ja ketään ei edes kiinnostanut että jossain lapissa sodittiin. Lastenristiretkeksi sitä sanottiinkin, sillä alokkaat siellä marssivat tieuran loppuun, suoraan koulutuskeskuksista. Jermut käännytettiin kotimatkalle. Aina välillä kahakoiden jälkipään saksmannien kanssa. Jotta valvontakomissio pidettiin tyytyväisenä, väliin niistä tehtiin raporteissa todellisia suurtaisteluita. se onkin syynä miksi lapinsota on suuri tuntematon; jälkikäteen ei voi tietää mikä on totta ja mikä sepitettä.

sturm3


Sitten saapuivat lopulta Sturmbock -linjan eteen. Loputtomista koukkauksista näännyksissä, metsämarssien uuvuttamat nälkäiset, loppuunajetut, äkäiset ja erittäin väsyneet sotilaat. Yrittivät roikottaa mukana muutamaa tykkiä joilla hikinen tuliannos. Siihen sitten pääosin läntinen Lapinsota päättyikin sotatoimien osalta. Vastassa linnoitetut asemat, ja peräti nelinkertainen ylivoima, joka takasi että hyökkäyssuunnittelu saattoi olla vain teoreettista laatua. Sturmbock ei lähemmin tarkasteluna ole todellakaan mikään Maginot, mutta vihollisen heikkous teki siitä vahvan.

Ylimpänä rintamatarkastajana näin muutamassa sekunnissa mikä siinä mätti. Koska puuta ei ollut sen rakentamiseen, ja sekin pakollinen vähä piti tuottaa Norjasta asti, se tehtiin kallioiseen kivikkoon hiekkamaan sijasta. Kaikki on rakennettu kivestä, joka ensialkuun kuulostaa hyvältä. Sitä se ei ole. Jos siihen ampuu tykistöllä tai edes 81 millin heittimillä, kivistä tulee äkkiä sirpaleitakin vaarallisempia. Paineisku lähettää moreenikivet nuolen nopeudella kuin ammukset ja väkisin käy huonosti, kun sellainen osuu. Kunnon osumasta taivaalta sataa 20-40kg musia huimalla nopeudella, aivan varmasti rikkoen sen luun johon se osuu. Siinä eivät juoksuhaudat auta kun taivaalta kolisee. Tykistöpatteri tekisi mäen päällä ikävää jälkeä ja haavottuneiden määrä olisi melkoinen. Sitten vaan parit savukranaatit ja väki liikkeelle. Ottaen huomioon että Sturmbock oli vain yksi juoksuhautalinja vailla minkäänlaista syvyyttä, sen valtaaminen olisi helppoa. Sen kun puhkasee kohdan ja alkaa vyöryttämään. Vaan kuten sanottu - se kaikki oli vain teoriaa.

Ei hyökkääjän määrä voi olla pienempi kuin puolustajan. Siinä kävisi vain niin että vastahyökkäys heittäisi kaiken takaisin. Muutenkin voi olla paha hyökätä loppuunajetuilla märissään ja nälissään olevilla sotajoukoilla. Asemasodaksi se sitten jäi. Talven tullen saksalaiset asemissaan kärsivät pakkasista kun taas suomalaiset jo rakennuttivat saunoja, ylellisyys johon saksmannit eivät kyenneet. Lopulta he lähtivät. Jättivät ajastinmiinoja jälkeensä joten ihan heti eivät suomalaiset menneet valtaamaan asemia.

sturm4
Kivinen linja kenties takaa sen ikuisuuden turistien iloksi mutta sotahommissa tuollainen kivikko olisi puolustajalle hengenvaarallinen mikäli sitä ammuttaisiin tykillä.

Alkujaan Sturmbock oli sotasalaisuus. Sitä aletttiin tekemään jo 1942 siltä varalta että suomalaisten puolustus romahtaa tai maa tekee erillisrauhan. Sitä ei haluttu tietenkään suomalaisille kertoa sillä olisivat pahastuneet moisesta epäluottamuksesta. Sturmbock ja sen takana oleva Kilpisjärven Lyngen -asemat olivat tarkoitettu Narvikin suojaksi ja sattuma sääteli että niistä tulikin osa lapinsotaa. Arvattavasti sitä vahvistettiin kiireellä syksyllä 1944. Kilpisjärven toisissa asemissa kaiketi vähän kahakoitiin, ainakin partiomiesten kesken. Tällöin suomalaisten konepistooli oli lähitaisteluaseena lähes käyttökelvoton ajatellen saksalaisten konekiväärejä ja tarkka-ampuja kiväärejä. Mutta se olisi eri tarina se. Ei sillä, kävin minä Kilpisjärvelläkin. Melkoinen turistikaupunki se nykyisin on ja kuuleman mukaan Saanalle johtaa peräti 4km pitkät portaat. Kapusinko ? Joskus toiste ja mieluummin ei koskaan.

Sellainen suurinpiirtein tarina näistä asemista. Nykyisinhän osa niistä on museoitu ja entisöity. Tietenkin paikan arvokkuutta hivenen häiritsee että näissä juoksuhaudoissa ei koskaan sodittu.

Jukkis

ps. tiedot lainattu Mika Kuljun teoksesta Lapin sota.








Piilota kommentointilomake