Tuli tossa käytyä tässä välipäivinä Riikassa päivittämässä käsityksiäni tästä maasta, kun en siellä vähään aikaan ole ollut. Enkä sitä nytkään paljoa ehtinyt katsoa, muutaman tunnin, mutta paikat oli tuttuja vanhasta norsunmuististani. Tää on siis taas näitä matkareportaaseja joihin ootte jo kurkkuanne myöten täynnä, mutta kerran vielä ja tunteella.


Pakko sinne oli mennä kun matka Ruotsiin tuli ostettua jo alkuvuodesta ja sitten tämä korona pisti kaiken jäihin. Jotakin piti ottaa korvikkeeksi joten sitten Riian risteily. Ja kerrankin fiinimmin. Ei sitten vaan viitsinyt roudata laukkuja linjuriasemalle ees taas kotoonsa joten päätettiin mennä autolla huristaen ja olla kitisemättä terminaalin alla olevalle luolalle, johon sai jättää biilinsä 58e hintaan. Hyvä kauppahan se oli.

Riika oli muuttunut ja varsin radikaalisti. Silloin yli kymmenen vuotta sitten kun sinne eksyin, se oli vasta saranavaiheessa turistikaupungin ja entisen neuvostotasavallan välissä. Nyt vanhakaupunki kuhisi elämää; oli kojua, katukahvilaa ja kaikenlaista taideperfomanssia. Toisin oli ekalla keikallani. Silloin se oli kivitalojen reunustama kolkko ja autio paikka, jossa turistin kengät kaikui kivitalojen seinistä. Vain yksinäinen poliisiauto seisoi jossain kulmassa varmistamassa ettei sitä ainoaa turistia rullata. Kahvilat oli varsin epämääräisiä paikkoja, joihin piti ovelta katsoa onko niihin menemistä. Mieleen jäi se pikkukuppila jossa sisällä kätyrin näköistä porukkaa, ulko-ovella prostitoitu jonka selän takana kolme nahkatakkista sutenööriä. Sellainen se Riikan vanhakaupunki silloin oli.

stalinin hammas
Kunnon neuvostoaikaista tyylisuuntaa. Paikallisten nimeämä "Stalinin hammas" osaa pistää pienen ihmispolon kuosiinsa massiivisen rakennelman edessä. Ei sillä, jos oikeasti olisi kiinnostunut Riikan arkkitehtuurista, siitä varmasti riittäisi tarinaa.

Kova brändihän niillä oli jo silloin päällänsä. hehkuttivat miten aviomiehet ostavat muijalleen joka päivä tuoreen kukan, ja ilmeisesti se oli tottakin, koska kukkamyyjiä oli kaikkialla. Siellä oli silloin se silta johon vastanaineet kiinnittivät lukkonsa, ja mitä enemmän turisteja sinne eksyi, tapa alkoi sieltä vakiintua muihinkin maihin. Muutenkin se oli eksoottinen maa. Sehän on pieni kun mikä mutta omaa silti miljoonakaupungin, mikä jaksaa hämmästyttää. Käytännössä Latvia on vain Riika ja sen "maalaiskunta" eikä juurikaan muuta. Ne jotka eivät asu kaupungissa, käyvät siellä sitten töissä.

Silloin kun minä siellä olin, siellä peri mafia parkkimaksut. Jos ei maksanut niin huomasi aamulla kumit puhkotun. Nykyisin se kuuluu vanhaan maailmaan; turisteja tulee omilla autoillaan pitkin saksaa ja skandinaviaa ja sellainen suojelumaksu olisi mahdotonta nykyisin. Näin itse kuinka hotellin edessä olevalla taksitolpalla kummisetä tuli keräämään suojelumaksut taksikuskeilta. Ilmapiiri oli avoimen rikollinen. Turismi sen on tällä välin tappanut. Hämäräkapakatkin taitavat olla Daugava-joen toisella puolen venäläisalueilla. Se ei sentään ollut muuttunut. Ajettuamme linjurilla venäläistorin ohi, samat pulskat maatuskat ja spurgun näköiset venäläisukot muhkeine viiksineen ja sänkineen. Joku muistomerkkikin vilahti. Silloin 2000-luvun alussa siellä oli joku Nato-tapahtuma ja pidin sadetta jonkun ranskalaiskenraalin kanssa saman puun alla. Muistin jutun kun eilisen kun näin patsaan.

Riika on läpiköynyt saman muutoksen minkä Tallinna aiemmin. Silloin vanhaan aikaan joku muistaa mustamäentorin tai Tallinnan satama-alueen joka oli enemmänkin mustanpörssin välityspiste. Poissa ovat nekin kuten umpijurrissa olevat suomalaisturistit. Maailma muuttuu eikä välttämättä pahaan suuntaan.

riikan Kirkko
Jukkis poseeraa jonkun 1200-luvun kirkon eesssä. Takki oli siinä kuumuudessa jo vähän liikaa. Käytännössähän pohjois-latvia on luterilaista, keski-latvia ortodoksista ja eteläpuoli luonnollisesti sitten roomalaiskatolista. Joten kirkkojakin on sitten sen mukaan.

Kovin latvialaiset jaksavat olla ylpeitä judeng-kaupngistaan, vanhastakaupungista, arkkiterhtuurista noin ylipäätään ja oli siellä joku puukorttelikin todella vanhalta ajalta. Enemmän ne tykkää puhua taloistaan kun ihmisistä. Tosin keskiaikaista siellä ei ole kun kirkot. Kun maa teollistui 1800-luvun puolella, sieltä purettiin käytännössä kaikki vanha. Ainoa jota ei silloin käsitelty kun oli niinkin arka paikka silloin oli juutalaiskortteli josta Gestapo haki porukkaa. Latvialaisethan on aina liitetty holocaustiin kiinteästi, osaksi kyllä tyystin aiheetta göbbelsläisen propagandan uhrina, joten siitä asiasta ei latvialainen mielellään juttele. Nyt oli nostettu profiilia kun siitä oli tehty getto-museo ja muisteltiinpa jotakin kaippariakin, joka piilotteli liiterissään viittäkymmentä juutalaista. Hitaasti alkavat ottamaan irtiottoa menneestään josta ennen piti vaieta.

Erityisen ylpeitä ovat sitten Jurmalasta joka on sellainen rantakaupunki. Hienostoa. Muistan kuinka opas hehkutti sen kalliita taloja ja bussin ikkunasta näki jonkun palatsin jonka pihassa juoksenteli dobermanneja ja seinään oli joku ampunut sarjan AK-47 -kiväärillä. Ilmeisesti jonkun venäläisen kummisedän kesäasunto?
satama alue
Vanha satama-alue joka on hylätty uudemman synnyttyä ylävirralle. En ihmettele että Latvia on niinkin elokuvantekijöiden suosiossa koska siellä voi tehdä mitä vaan post-apokalyptisista visioista 1700-luvun tyylin elluihin.

Sikäläisellä rantakansalla on kumminkin yksi etu. Riianlahti on silloin dinojen aikaan ollut kuusimetsä jonka rungot ovat siellä liejun alla mutta aina kun tulee kunnon myrsky, joka sekoittaa pohjavesiä, rannalle nousee meripihkaa. sitä on ilmeisesti siellä kokonainen kerrostuma. Mehän tiedämme että tällä aineella on ollut sama kilohinta kuin kullallakin aina jostain keisari Neron ajoista asti. Aamuvirkku ja teräväsilmäinen rantakulkija tekee Jurmalan edustalla oivan tilin jos on onnea matkassa.

Sellainen reissu ja aina ihan mukava tarkistaa käsityksiään sillä silloin ne eivät olleet tästä kaupungista vielä kovinkaan kummoiset. Mukava että menee paremmin.

Jukkis
Gravatar
Pilkunrakastelija
Riika --> Riian -->Riiassa (vrt. siika)
Riikka --> Riikan --> Riikassa

Piilota kommentointilomake