Vihdoin viimein olen innostunut kirjoittelemaan tunnin pari päivässä. Tulevaa sotakirjaa ensin ja toivoakseni sellainen menisi läpi jollekulle oikeallekin kustantajalle. Ihan vaan ajankulukseni näytän tässä kapppaleen torpedokriisi joka ei oikeastaan liity mitenkään itse teemaani joka käsittelee ilmasotaa. Aika näyttää, tuleeko tämä teksti itse kirjaan vai onko se pääaihesta vain turha sivupolku, joka lienee sitten syytä deletoida.


Sukellusvenekomentaja, amiraali Dönitz, oli lähettänyt sukellusveneitä tarjoamaan lämpimän vastaanoton Narvikiin pyrkiville englantilaisille. Vestfjordiin, Narvikin sisääntuloväylään saapuu kymmenen englantilaista sotalaivaa ja sukellusveneet U-25 ja U-51 tyhjentävät torpedoputkensa niitä kohti. Torpedot räjähtävät ennen aikojaan. Kukaan ei tiedä miksi. Kun sittemmin englantilaiset palaavat jalkaväkisotilaat kyydissään, niitä odottaa jo neljä sukellusvenettä. Vihollisen raskas risteilijä osuu suoraan U-48 tulilinjalle, ja tappavat ankeriaat lähtevät matkaan. Jälleen torpedot räjähtävät liian aikaisin vasta puolivälissä kohti maaliaan. Myöhemmin saman vuorokauden aikana sukellusveneet hyökkäävät uudelleen, lähettävät matkaan kolme torpedoa joille käy samoin. Samaan aikaan englantilaiset sotalaivat tuhoavat Narvikissa ja sen lähivuonoissa viimeisetkin saksalaiset sotalaivat sukellusveneiden voimatta puuttua asiaan millään tavoin. Englantilainen sotalaiva Warspite on jo ylpeänä voittamastaan taistelusta poistumassa Vestfjordista kun sen kimppuun hyökkää kaksikin sukellusvenettä. Jälleen tuloksetta. Torpedot eivät toimi.

Pohjoisempana englantilaiset joukot nousevat maihin, kun sukellusveneässä Gunther Prienin sukellusvene U-47 lipuu paikalle, ja näkee oivan saaliin, oikein laivojen muurin ankkurissa vieri vieressä. Prien ampuu neljä torpedoa joita seuraa vain syvenevä hiljaisuus. Ei osumaa eikä räjähdyksiä. Tämä ei ollut Prienille ensimmäinen kerta. Kun hän oli Scapa Flowssa, brittilaivaston päätukikohdassa, upottanut Royal Arkin, hän palasi miehistöineen Saksaan juhlittuna sankarina, ja Hitler myönsi hänelle rautaristin ritariristin. Vain yhdestä asiasta vaiettiin. Prienin oli täytynyt ankkurissa lepäävään sotalaivaan käyttää peräti seitsemän torpedoa ennen kuin kaksi niistä lopulta räjähti laivankyljessä, loppujen jäädeksi suutareiksi. Kylmähermoinen Prien oli joutunut lataamaan torpedoputket uudelleen, joka oli maksanut kymmeniä minuutteja keskellä vihollissatamaa. Sama toistui nyt Bygdenfjordin edustalla. Vaivoin itsehillintänsä säilyttäen Prien käskee ladata torpedoputket uudelleen, ja laukaisee heti keskiyön jälkeen neljä torpedoa matkaan. Eikä mitään tapahdu nytkään, kolme häviää hiljaisuuteen ja neljäs räjähtää kaukana laivojen takana osuessaan rantakallioihin. Paluumatkalla Prien törmää Warspiteen, joka oli jo kerran pelastunut sitä itse tietämättä, ja kun tilaisuus tuli pyytämättä eteen, Prien lähettää kaksi torpedoa sen kylkeen. Jälleen tuloksetta. Ainoa seuraus on, että brittiläislaivat jahtaavat syvyyspommisarjalla U-47 -sukellusvenettä tuntikausia. Siinä ja siinä ettei U-47 kokenut samaa kohtaloa kuin heti sodan alussa 14. syyskuuta koki sukellusvene U-39. Sen periskooppiin ilmaantui brittien kuuluisa lentotukialus Ark Royal, jota kohti lähti välittömästi kaksi torpedoa. Molemmat räjähtivät 80 metriä ennen maalia, ja sen jälkeen HMS Foxhoundin päällikkö ajaa suoraan sukellusveneen päälle, ja pudottaa syvyyspommit. Saksalaismiehistön onneksi ne räjähtävät sukellusveneen alapuolella, ja se sinkoaa sukellusveneen pinnan yläpuolelle kuin korkin, ja miehistö kapteeneineen jää sotavangiksi surman sijasta. Kuusi päivää myöhemmin samalla tavalla käy U-27 -sukellusveneelle. Veneenpäällikön, kapteeniluutnantti Franzin onnistuu sotavankeudesta lähettää viesti Dönitzille, jossa raportoi kolme varhaissytytystä, ja sitten tulivat jo syvyyspommit. Vastaavia raportteja oli tullut Dönitzin pöydälle jo sodan alkupäivistä asti, mutta nyt suivaantunut Dönitz käski kaikki sukellusveneet palaamaan tukikohtaansa, ja sinnikkäästi vaati asian tutkimista. Tehottomilla aseilla oli turha taistella. Kiukkuiset sukellusvenekapteenit masentuneine miehistöineen saapuvat yksitellen tukikohtiin. Tietämättään englantilaiset saavuttivat voiton Norjassa, ja saksalaiset kokivat nöyryyttävän tappion. Kaikkiaan saksalaiset sukellusveneet tekivät 31 hyökkäystä, eikä yksikään onnistunut. Kuin pisteenä iin päälle, Churchill neuvottelee lippulaiva Nelsonilla yhdessä Britannian kotilaivaston komentajan sekä Royal Navyn komentajiston kanssa Scapa Flown iskusta. Kukaan ei tunne kolahduksia, jonka aikaansaa U-56 -sukellusveneen kolme suutariksi jäänyttä torpedoa. Sukellusveneessä odotetaan kuumeisesti räjähdyksen ääntä ja sen perään murtuvien laipioiden kirskuntaa, mutta kuuluu metallisointuinen isku, kuin rauta löisi toista rautaa vasten. Siinä kaikki.

adolf hitler with guenther prien 01.01.1940
Sukellusveneässä Gunther Prien Fuhrerin luona. Periaatteessa olisi voinut jo teemankin takia ottaa kuvitukseksi vanhan valokuvan U-47 -veneestä mutta kokemuksesta tiedämme, että missä vaan vilahtaa Hitlerin naama, sitä klikataan.

Syntyi torpedokriisi. Ilmeni että vika oli tiedetty jo vuosikausien ajan, mutta kukaan ei ollut tehnyt asialle mitään. Torpedokoelaitos oli vain vähätellyt asiaa, ja tarvittaessa väärentänyt koetuloksia. Asiasta tultaisiin vielä istumaan sotaoikeutta Dönitzin peräänantamattomuuden takia. Ensimmäinen vika juontui jo kaukaa rauhanajoilta. Iskusytytin suunniteltiin uuteen uskoon jo 1920-luvulla, ja siitä tuli paljon monimutkaisempi mitä se oli ollut vielä ensimmäisen maailmansodan aikana. Silloin sytytin laukesi kun torpedo osui laivan runkoon. Sellainen tuntui olevan aivan liian yksinkertaista. Uudistus oli monimutkainen tankojärjestelmä jossa isku tuli sytyttimeen ikään kuin takaapäin. Ei otettu huomioon, että jos torpedo iskeytyy laivaan vinottain, tankojärjestelmä saattoi rikkoutua, ja iskuri jäi vaille komentoa. Uutta sytytinjärjestelmää testattiin kahdella torpedolla vuonna 1928, ja vaikka torpedot eivät osuneetkaan maaliinsa, koetta pidettiin onnistuneena, ja niin se jäi elämään. Sodan alla se otettiin sellaisenaan uusiin G7a ja G7e -torpedoihin sellaisenaan ilman rasittavia testauksia. Torpedokoelaitos huomasi jo 1936 niissä toisenkin vian, torpedot eivät menneet vedessä viivasuoraan vaan ohjautuivat toivottua syvemmälle. Teoriassa niiden olisi pitänyt pysytellä tietyssä tasaisessa syvyydessä, mutta ne saattoivat ohjautua jopa 3,7 metriä liian alas, ja suhahtaa laivan pohjakölin alta. Niihin lisättiin ylimääräinen syvyysjousi, joka korjasi asian. Pahaksi onnekseen niiden lisäämistä ei määritelty kiireelliseksi, vaan ohjeeksi annettiin vaihtaa jousi vain tarpeen vaatiessa. Ongelma nousi esiin jo Espanjan sisällissodassa, mutta koelaitoksen johtaja Oskar Wehr sivuutti ne hedelmättömänä kritiikkinä, ja havaituista puutteista ei ilmoitettu tietoja ulospäin edes ylemmille tahoille.

Periaatteessa tämän ei olisi pitänyt olla millään muotoa ongelma, sillä laivojen upottaminen oli tarkoitus suorittaa magneettitorpedoilla. Ne ammuttiin vain varsin summittaisesti vihollislaivaa kohden, ja kun ne pääsivät laivan alapuolelle, laivarungon rauta antoi sysäyksen magneettisuuteen toimivalle iskurille ja torpedo räjähti suoraan laivan alapuolella. Sen katsottiin olevan niin tehokas ase, että laiva kuin laiva repeäisi pohjastaan samoin tein. Nekään eivät toimineet, vaan tapasivat räjähtää ennenaikojaan. Ongelmaa ei saatu säällisesti ratkaisua oikein koskaan, koska se liittyi jotenkin fysiikkaan. Magneettikenttä vaihtelee eri puolilla maapalloa, ja mitä pohjoisempaan mennään lähemmäs pohjoisnapaa, sen voimakkaammiksi magneettikenttä käy. Jossakin Pohjois-Norjan vesillä maamagneettisuus oli niin korkea, että torpedo saattoi räjähtää heti putkesta ulos tullessaan. Kiireesti torpedoihin lisättiin asteikko josta voitiin säätää oikea magneettisuus eri leveysasteilla. Sekin unohtui opettaa sukellusveneiden miehistöille korjattuja torpedoja lastatessa. Sekään ei kuitenkaan auttanut pohjoisilla vesillä, sillä varsinkin Skotlannin ja Norjan aluevedet olivat vulkaanista kivimassaa, jotka saattoivat äityä magneettisiksi häiriötekijöiden vuksi. Tämä häiriötekijä, jota oli mahdoton korjata, liittyi sähkömyrskyihin, eli revontuliin ja auringonpilkkuihin. Lofootin saarilla tilanne oli pahin, sillä sen rautapitoinen merenpohja oli magneettista jo itsessäänkin. Eli juuri siellä missä 1940 sodan painopistekin oli. Lopullisestihan torpedokriisi saatiin ratkaistua vasta joulukuussa 1942, eli vain muutamaa kuukautta ennen kuin sukellusveneet aselajina tulivat tiensä päähän.

Se että sukellusvenesodan aikana voitiin käyttää vain kosketukseen pohjaavia torpedoja, vaikutti tietenkin strategiaankin. Raskaassa lastissa olevat kauppa-alukset eivät olleet ongelma, koska ne uivat syvässä. Sitä vastoin niiden suojana olleet sotalaivat, risteilijät ja hävittäjät, eivät omanneet kovinkaan suurta syväystä, joten jos niitä yritti ampua, torpedot luultavimmin sujahtivat niiden alapuolelta, joten sukellusveneet eivät voineet taistella sotalaivoja vastaan. Järkevintä olisi tietenkin ollut ensin upottaa laivasaattueiden turvana olleet sotalaivat, jotta sen jälkeen susiparvilla olisi ollut vapaat kädet napsia kauppalaivoja, mutta tämähän ei nyt ollut mahdollista. Tämä vaikutti siihen että upotettuaan kauppalaivan, sukellusvenemiehistöt saivat varautua syvyyspommien aiheuttamaan höykytykseen.

Jukkis
Gravatar
juppe
Noi epäonnistumiset pitäis jotenkin piilottaa kun natsien pitää olla vähällä voittaa, mutta sitten niillä käy huono mäihä. Siinä pitää olla samaa jännitystä kun Stalingradin taistelussa, mistä jätetään pois ainaskin sen verran, että niillä oli liian vähän ruokaa ja sitten ne antautu ja 200 000 äijää kuoli Gulagissa, koska muuten siitä puuttuu se fiilis, että ne olis kummiskin voinu voittaa.

Hyvä tietokirja syntyy silleen, että äimistellään neukkujen tyhmyyttä kun ne uhraa silleen sopivasti sotilaita, että natsit etenee liian kauas ja sitten ne on helppo tuhota. Se on niinku virhettä toisen perään, mutta natsien tekemät virheet pitää jättää mainittematta kun ne on kummiskin sankareita, vaikka sitä ei saakaan mainita ihan suoraan.

Sukellusvenesodan pitää olla niin kun se saksalainen tv-sarja, missä torpeedotkin toimi, mutta voi kai kummiskin mainita muutaman yksittäistapauksen, missä hommat ei menny ihan putkeen, koska siitähän sais lisää jännitystä.

Piilota kommentointilomake