Ei huonosti. Saatiinhan se Jukkiksen vihoviimeisin elokuva purkkiin. Siinä ja siinä sillä näin kireellä aikataululla ei ole ennen tehtykään. Kerronpa nyt päivästä ja sanon heti alkuun toisillekin elokuvantekijöille että älkää vaan tehkö ellua pyhäinpäivänä, kuolleiden päivänä, jolloin aaveet liikkuu. Meillä ainakin hommaa hidasti että jouduttiin kummittelun uhreiksi - ihan totta.


Kaksi päivää tähän kuvaukseen olin varannut mutta sitten sitä nuukana aatteli että menee se yhdelläkin. Tosin sekuntiaikataululla sillä aurinko laskee viiden maissa ja viimeiset kuvat otettiin jo melko hämärässä. Ei haittaa. Vaikka kaikessa muussa olenkin huono, nautin sentään legendaarista mainetta siitä, että olen aikataulutuksen nero. Lupasin kaikille että lopetetaan viimestään puoli viiden maissa, ja arvatkaa mitä - kello oli jämpti 16.30 kun pantiin pillit pussiin. Tosin se vaati juonen virtavaiivaistamista, kohtausten yhdistelyä ja vähän jäi poiskin - eikä ihan vähääkään. Lohduttelin kaikkia että tässä tehdään ihka aitoa b-luokan metsäkauhua, kunnon kalkkunaa johon juoniaukot kuuluu olennaisesti.

kallioilla1
Kirjuritar työssään. Prosenttimerkki aina kunkin tehdyn kohtauksen viereen. Takana ohjaaja hoputtaa.

Tavattiin Hollolan Pirunpesällä. Siellä rampanneena tiesin paikan jylhäksi, ja tähän vuodenaikaan kolkoksi, kuten kunnon kauhuelokuvan kuuluukin olla. Ikävä kyllä, muutkin ajattelivat siitä samoin. Niin monta kertaa kun siellä olenkin saanut olla luonnon hiljaisuudessa niin nyt siellä tuntui olevan tusinoittain ulkoilijoita. Juurikin sellaisia jolla on remuavia pikkulapsia mukanaan ja jotka innosta hihkuen hyppivät kallioilla, ja mieluiten niissä kohdissa, joista kaiku painaa äänen pitkälle. Toisilla ei sitten ollut vain lapsia, vaan räksyttävä koirakin mukanaan. Yllättäin tajusin ohjaavani elokuvaa keskellä metelöivää ihmislaumaa. Näyttelijätär lausuu repliikkiään ja me kameran ruudusta katsotaan jälkeenpäin että takana kirmaava pikkupoika on juuri eikä melkeen näyttelijän selän takana. Niinpä. Varsinkin kun kiire samaan aikaan painaa päälle.

sotapojat
Sotapojat. Keskellä siviili-asussa pyöveli.

Ja sitten se kummittelu. Kun mentiin syrjemmälle ja oli taatusti kaukana ihmisistä, niin yllättäin äänittämisestä ei tullut mitään. Äänimiehen kuulokkeisiin tuli jostain radiota. Minäkin kuuntelin. Classicin mainokset myi jotain. Tavallisin korvin me ei kukaan kuultu mitään, mutta mikrofoni nappas ääntä jostain. Mistä? Epäilin hetken Lahden radiomastoa mutta minun mielestäni se lähettää vain säteilyä jonka vastaanotin muuttaa puheeksi ja musiikiksi. Eikä puomitallennin ole sellainen vastaanotin. Se vain tuli jostakin. Suurin yllätys että hetken päästä, kun se ensin vaikeni, se alkoi tulemaan eri suunnasta. Tällä kertaa radio Suomi. Miten se on mahdollista? Kuka tai mikä sitä lähetti? Miksi se vaihtoi suuntaakin? Joku kummitusradio. Ei mahdotonta kun ajattelee että pyhäinpäivänä elävien ja kuolleiden välinen ovi on apposellaan. Kummittelua voi esiintyä niin monella tavalla.

Lopulta sieltä selvittiin ja päästiin parkkikselle. Poliisimaijakin siinä kyttäs. Oliko joku soittanut jotain meidän puukivääreistä, en tiedä, mutta ne oli onneksi jo piilossa takakontin puolella. Oli aika viimeiselle etapille. Hollolan kotiseutumuseolle jonne tiesin olevan vapaapääsyn. Siinä ne vanhat pytingit oli kirkon vieressä. En vaan yhtään ollut kattonut että kuvauspaikkojen etäisyys oli yli 10km ja kaiken huipuksi olin kaikkein vähiten ajatellut, että tänä päivänä jengi käy haudoilla. Yllätyin oikein että autopaikat löyty kaikille vaikka väkeä tuli ja meni kun siinä kuulussa rautatieaseman vessassa. Löydettiin kuvauspaikka ja arvatkaa mitä? Siinä mäellä joku soitti jotain aggrakaattia tai jotain muuta moottorilla käyvää. Pakko oli tehdä 90% samalla seinustalla kun se vaimensi edes jotain. Jotenkin jäi mielikuvaksi että yhtä hyvin olisi voinut olla jonkun kaupungin keskustassa, ääniterrori oli samaa luokkaa.

piika


Muuta mainittavaa ei ollutkaan. Paitsi etten tainnut syödä mitään koko päivänä mikä tietenkin on hyvä asia laihtumisen kannalta. Olisi pitänyt. Noissa tilanteissa kun lähtee mehut, se voi olla kohtalokasta jos aikoo ruoskia tiiminsä kunniakkaaseen loppuunsa.

Jukkis
Gravatar
Juha räsänen
Jaaha, olette käyneet meidän museolla. Viime syksynä museolla kuvattiin elokuva nimeltä: Suo. Kuuntelin Youtubesta näitä kirkkojuttuja ja meillä olisi hukassa yksi kirkko, minkä olemassaolo on vain perinnetiedon varassa. Minkäänlaista ylöskirjoitettua tietoa ei ole, paitsi joku lehtileike 1800-luvulta, missä mainitaan kirkon summittainen sijainti. Hollola on ilmeisesti ollut idän ja lännen kirkkojen rajamaita ja olenkin miettinyt, että voisiko muistitieto kirkosta olla niin vanha, että kirkko olisi ollut ortodoksinen?
Piilota kommentointilomake