Tänään on joku keskitysleirin vapautuksen muistopäivä. Niinpä tämä on oiva tilaisuus vetää taas esiin omaperäisiä revisionistisia ajatuksiani. Minähän en ole oikein osannut hyväksyä tuota jälkipolvien lietsomaa tulkintaa `lopullisesta ratkaisusta´ vaikka sinänsä en kiistäkään keskitysleirien kauhuja. Häh? Miten voi samaan aikaan tunnustaa ja kyseenalaistaa keskitysleirit - minäpä selitän.

Minua ei ole paljoa netissä näkynyt sillä olen kirjoitellut tuota Saksan yllä käytyä ilmasotaa käsittelevää teosta jonkinlaisessa keskittyneessä transsissa. Illat luen lähdekirjoja, yöt selaan nettiä ja päivät kirjoitan ne ylös. Siitä ei oikein irtoa ajatusta mihinkään muuhun, ei edes tämän etusivun päivittämiseen. Uskokaa tai älkää mutta olen aloittamassa uutta lukua joka samalla aloittaa vuoden 1943. Uskomaton suoritus allekirjoittaneelta kun miettii että Natsi-Saksaan tehtiin sotavuosina kaikkiaan 1.4 miljoonaa ilmahyökkäystä. En väitäkään niitä kaikkia tuntevinani enkä usko että kukaan muukaan on ihan tuollaiseen määrään perehtynyt. Mutta mehukkaita tarinoita sieltä aina väliin nousee esiin.

Sinänsä keskitysleirit liittyvät pommitussotaan epäsuorasti, että Ruhrin taistelu vuoden 1943 jyräsi saksalaiset sotatehtaat. Himmler keksi siirrättää SS-sotatuotantotehtaat siihen ainoaan paikkaan johon yksikään pommi ei koskaan osunut - Auschwitchiin.

Asia on todellakin näin. Saksaan jäi tiettävästi vain 15 kaupunkia joita koskaan ei pommitettu, kaikki muut vedettiin soraläjiksi. Ruhrin kaupungit kokivat satoja pommituksia, keskimäärin kerran viikossa. Hampuri kai ennätyksenään joka oli Saksan pommitetuin kaupunki. Mainitsiko joku lähde 213 ilmahyökkäystä joista useampi kuin yksi raskasta laatua? Kun kaupungit olivat tuhottu, ryhdyttiin tuhoamaan maalaiskyliä jotka Lancasterit tasoittivat asukkaineen päivineen vain 17 minuutissa kuin niitä ei olisi ikinä ollutkaan. Sodan loppuvaiheessa, vapaan metsästyksen aikana, P-47 Thunderbolt -hävittäjät ampuivat jo yksittäisiä maatalojakin ja jos maajussi lähti hakemaan halkoja liiteristä, se saattoi olla elämän viimeiset askeleet. Vain keskitysleirit kimalsivat koskemattomina sorakasojen seassa. Kukaan ei tiedä miksi mutta ehkä historiantutkijat joskus tämän vielä selvittävät?

Birkenau gate
Pieniä ne on niemisen historiantulkinnat kun mennään tuonne Puolaan. Puolalaiset, jotka niin silloin kuin nykyäänkin, eivät ole voineet sietää venäläisiä, ovat aina olleet valmiit tulkitsemaan menneet radikaalisti. Nyt niitä ottaa päähän että puna-armeija vapautti Auschwitchin ja sille haetaan uudenlaista historiantulkintaa joka ylittäisi jopa Turkin tulkinnat armenialaisten kansanmurhasta. Historiaa katsokaas ei aina tarvitse vinouttaa - sen voi säveltää uudelleen jopa mielikuvituksestaan.

Tämä asia aina katsotaan niin että natseilla oli tietoinen päämäärä likvidoida juutalaisväestö mutta tätä on vaikea absoluuttisesti todistaa koska asiaan liittyvistä kokouksista ei ole luonnollisestikaan jäänyt pöytäkirjoja. ja oudon hiljaisia olivat Nurnbergin oikeudenkäynnissä. En kyllä välttämättä epäile etteikö likvidointi-ohjelmaa olisi mietitty jo 1941 loppupuolella kuin luonnollisena jatkeena eutanasia-ohjelmalle. Ainakin juutalaiset eristettiin ghettoihin. Mutta sen kehtaan väittää että oli tälläinen suunnitelma sitten 1941 tai ei, sitä ei otetttu käyttöön 1943 kun holocaust todenteolla alkoi.

Sillä pääpaino ei ollut ihmisten tuhoamisessa vaan orjuuttamisessa. Työpanoksessa. Keskitysleirit pitäisikin nähdä tuhonnan sijasta äärimmilleen vietynä orjuutena. Sehän ei ole salaisuus että 1943 Natsi-Saksa pyöri kokonaisuutena orjatyövoimalla. Maataloutta pyöritti pakkotöissä olevat ukrainalaisnaiset, tehtaat venäläisillä sotavangeilla ja infraa rakensi enemmän tai vähemmän hartaasti ranskalaiset, hollantilaiset, ukrainalaiset, erityisesti puolalaiset. Näistä maista vain haettiin väkeä kaduilta ja sullottiin tavaravaunuihin. Keskitysleirit veivät vain tämän prosessin äärimmäisyyteensä.

Valtaosa keskitysleireistä oli työleirejä. Ne olivat olemassa joko sotateollisuuden tarpeisiin tai yleisenä työvoimareservinä. Näitä leirejä oli valtaosa eikä niistä ole kauhutarinoita. Sitten oli nämä Auschwitchit joissa tuotettiin teollisuustarpeita näännyttäen ja nälkiinnyttäen työväki elävältä. Ihmisiä ei tarvinnut säästää, ei edes ruokkia kunnolla, koska junat toivat koko ajan lisää työväkeä. Ruokkiminen olisi ollut kalliimpaa kuin ottaa uusi vanhan tilalle. Sen halvemmaksi ei työvoima enää voinut tulla. Työkyvyttömät; lapset, vanhukset ja raihnaiset toki likvidoitiin heti ja tätä turhaksi katsottua porukkaa varten oli sitten puhdas kuolemanleiri; Bergen-Belsen niistä tunnetuin, josta väki asteli suoraan junasta kaasukammioon.

Holocaust on ollut omissa silmissäni aina äärimmilleen vietyä orjuutta. Kuin etelävaltioiden neekeriorjuus potenssiin kymmenen. Tappaminen ei siinä ollut pääosassa vaan tuotteet joita vangit tekivät; panssarivaunun osia, sepeliä, betonia, konekiväärin piippuja, kypäriä ja kaasunaamareita. Niin alhaisella kappalehinnalla kuin ikinä vaan voi. Edes kunnollista ruokamäärää ei katsottu asiaksi antaa vaan vaihtaa työmies sitä mukaa kun vanha kuukahtaa. Auschwitch oli oman aikansa äärimmilleen viety hikipaja.

Aihehan on niin arka että tämänkin ääneen sanominen alkaa olla jo jonkinasteista revisionismia. Mutta onko se sitten totuus kaikkien niiden kauhutarinoiden keskellä? Tietenkään se ei selitä kuin natsijohtajien motiiveja sillä lopputulos oli sama, haluaa sitten painottaa lopullista ratkaisua tai äärimmilleen vietyä orjatyövoiman hyväksikäyttöä. Se on sellainen vivahdejuttu ja kun joku juttu on vaan kontrastia, ehkei siitä kannata kauheasti messuta koska vastaanottaja joutuu aprikoimaan mikä sellaisen väitteen pihvi oikein on. Onko se jokin johdanto varsinaiselle revisionismille? Jos kumoaa jonkun pienen tulkinnan, kumoutuuko sitten kaikki muukin?

Loppujen lopuksi kyse on historiankirjoituksen oikaisemisesta. Sen suoristamisesta oikealle linjalleen, vaikkakin kyse on vain sinänsä pelkästä detaljista. Jos tässä joku sanoma on, niin se on se, että kaikki meistä, siis ihan jokainen, tietää että natsit halusivat päästä lopullisesti eroon juutalaisväestöstä kuin heitä ei olisi ikinä ollutkaan. Tämän yleispätevä yleistietämys on vaan siitä ikävä, että se ei ole välttämättä totta. Sitäkin on hyvä tänään hetkinen pohtia; onko olemassa muitakin asioita jotka tunnemme suoranaisen häikäisevinä itsestäänselvyyksinä mutta jotka tarkemmassa katsannossa paljastuvatkin vain myytiksi.

Jukkis
Gravatar
H
kuulostaa silta etta tasta sais jatkojutun miten israelista tuli maa
Gravatar
juppe
Tää revisionismi on selkeesti itäeurooppalainen juttu, koska se takertuu juutalaisiin ja välttelee isompaa kuviota, missä Itä-Euroopan väestön määrää oli tarkotus pienentää. Se alotettiin juutalaisilla, mutta se oli vasta alkulämmittelyä kun tarkotus oli tappaa suurin osa slaaveistakin.

Uusnatsien on vaikee saada kannatusta Itä-Euroopassa jos tätä ei saada unohtuun ja sen takia takerrutaan tuhoamisleireihin eikä siihen, että juutalaiset katos useemmasta maasta melkein kaikki eikä niitä oo sen jälkeen näkyny. Tälleen saadaan ikunen riita eikä tarvii puhua tuhotuista slaaveista ollenkaan, vaikka niitä kuoli vissiin enemmän kun juutalaisia.

Ukrainalainen uusnatsi on aika yksin jos koko kansa tietää, että natsit meinas tappaa 70% ukrainalaisista, niin että kannattaa kehitellä jotain tämmöstä harhautukseks.

Piilota kommentointilomake