Otsikko kuulostaa taas siltä että tiedossa on jotain yliälykästä ja ylitsepääsemättömän vaikeaa. Niin onkin, ja aihepiiri sellainen, ettei se oikein itsellenikään avaudu. Kyse on kai siitä että pohjimmiltaan ihminen on sosiaalinen luonne, mutta hänen sosiaalisuutensa taipuu ja mukautuu tiettyihin sosiaalisiin rakenteisiin, ja se muuttaa koko ihmisyhteisön luonnetta. Nyt kun tämän on sanonut, voikin siirtyä takastelemaan somemediaa.

Oletteko koskaan miettinyt sellaista asiaa kuin savupiippua? Ennen sen keksimistä talonpojat luulivat yleisesti että nokisavu on se joka lämmittää talon, ja jos savun päästää piipusta ulos, talo pysyy kylmänä. Tämä selittää sen että kun tarinan mukaan Bismarck matkusti Liettuan lävitse, hän näki eräässä talossa savupiipun, joka silloin oli vielä uusi keksintö, ja kysäisi talonpojalta, onko se toiminut hyvin? Tämä vastasi että oikein hyvin sen jälkeen kun hän tukki piipun.

Sanotaan että Otto von Bismarck ei nauranut eläissään kun kolme kertaa; ensimmäisen kerran kuultuaan anoppinsa kuolemasta, toisen kerran nähtyään miten tanskalainen merilinnoitus oli rakennettu ja tämä oli se kolmas kerta.

Facebook logo


Loppujen lopuksi savupiippu kuitenkin muutti maailmaa. Aiemmin ihmiset viettivät kaiken aikana ulkona, vähintään pihamaalla ja sisällä käytiin vain nukkumassa. Siellä ei oleiltu. Keskiaikaisissa kylissä oltiin päivät pitkät yhteydessä kyläläisiin ja oltiin vähän kuin yhtä perhettä koko kylän voimin, ja taatun tiiviissä yhteydessä. Sellainen miljöö on varmasti ollut mitä yhteisöllisin.

Savupiippu takasi että nyt saattoi pysyä myös talossaan päivisin ja vaikka savupiippu onkin keksintönä mullistava, se myös aiheutti sosiaalista eristymistä. Itse asiassa niin vahvasti että sisälläolon myötä syntyi kokonaan uudenlainen sosiaalinen yhteisö perhe. Klaani, heimo, kylä, millä nimellä kutsummekaan isoa yhteisöä, oli tullut tiensä päähän.

Sosiaaliset suhteet voivat olla kahdenlaisia. Ne voivat koota ihmiset yhteen tai ne voivat sen hajauttaa ja eristää toisistaan. Minä synnyin joukkoliikkeiden maailmaan ja tietenkin missä on massaliikkeitä, on siellä väkisinkin oltava myös älymystöä, tai sivistyneistöä, miten sitä kutsummekaan. Kaaderia joka kuljettaa joukkoa johonkin suuntaan ja luo sille visioita. Vaikka poliittiset tahot ovatkin aina suhtautuneet epäillen älymystöön, joka silloin koostui taiteilijoista ja muista vapaaherroista, ei älymystön tarkoitus kuitenkaan ollut olla valtaapitävien kriitikoita. Heidän tehtävänään oli kuljettaa ihmiskuntaa kohti jotain positiivista lopputulosta. On nähtävissä että älymystö oli voimakkaasti sidoksissa työväenliikkeisiin ja niiden kadotessa, katosi myös älymystö.

Sitten tuli Internet ja sen keskustelupalstat ja artikkelisivut muuttuivat viestinnällisesti kaksisuuntaisiksi. Eikä se huono asia ollut, sillä sosiaalisuus laajeni. Edelleen muistan kaihoisasti varhaisia palstoja johon joka sana punnittiin ja se sai rakentavaa palautetta, Ideoita saattoi heittää, joku otti kopin, kehitti ajatusta eteenpäin ja lopputuloksena palstojen makkarakoneesta syntyi jokin oivallus. Idea oli yhteisessä jakamisessa, kuten pioneerivaiheissa yleensäkin. Palstatkin olivat rakenteeltaan erilaisia, ei sellaisia laatikkomaisia kuten vaikka tämä Sinikiven palsta, joka edustaa tyypillistä palstaa lohkoineen ja tarkkaan jaoteltuine aihepiireineen ja jonne voi oleellinenkin asia hautautua.

Seuraava kehitys oli sitten facebook ja ihan näppärä juttu jos tyytyy vain katsomaan tuttavien kuulumisia, ja ylläpitää hegemoniaa lähinnä niiden kanssa, jotka muutenkin kasvokkain tuntee. Näin se on minulla ja yllättävän sitkeästi olen vältellyt kaikkia kuppikuntia ja tietyn asian somekuplia. Niissä tapahtuu väistämätöntä eristymistä. Aikaa myöten järkevätkin pohtijat muuttuvat iskulauseiden tekijäksi yksinomaan rakenteellisista syistä. Facen tai twitterin pohja ei oikein tarjoa syvällistä ja pitkällistä sanottavaa, joten ne on enemmän kuin wanhanajan sähkösanoma, jossa joka lause maksaa erikseen, kuin kokonaisen novellin lukemista. Tiivistäminen ei ole aina hyvä asia. Se jättää perustelut pois ja jos on eri mieltä, se jättää myös vastaperustelut pois. Rakenteellisesti ei voi kuin ryhtyä juupas-eipäs -kinaan. Viestinnän taso itsessään laskee. Älämölö on puhtaasti somesta syntynyt. Jos on lause aikaa, syntyy jotain tyhmää trollausta jos ei muuta asiaa ole.

Pahimmat on kai nuo lauantai-illan mölisijät. Minusta on muuten huolestuttavaa kehitystä jos viihtyy pullon kanssa tietokoneen edessä, eikä kapakoissa tai kotibileissä.

twitter app icon ios

Pahintahan somekuplissa on että ne muuttuvat kulteiksi. Ihminen imee niistä vaikutteita ja jos kultin sanoma on jotenkin moraalisesti kyseenalaistava, on ihmisen tehtävä päätös irtautuako niistä vai pysytelläkö samanmielisten joukossa, jolloin ystäväpiiri kapenee kun alkaa suoltamaan sen oppeja. Rasismi kai hyvänä esimerkkinä. Jos siihen kelkkaan lähtee, pääsee eroon puolesta kaveripiiristään ja jäljelle jää jokin rasistipiiri, joka nyt on uusi koti, ja jossa sosiaalinen eristyminen jatkuu kunnes on kiinteä osa jotakin marginaaliryhmää. On vieraantunut kun normaaleja somesuhteita ei enää ole. Facebook-ryhmät ovat saatanasta!

En minä tiedä mitä koetan sanoa. Sitä kai että facebook on synnyttänyt monia sosiaalisia ilmiöitä jotka eivät ole luonteeltaan hyviä. Se on eristänyt ihmiset toisistaan, luonut piirun verran tyhmempiä ihmisiä ja hävittänyt älymystön. Eihän tälläinen kehitys voi olla hyvä? Monet sen om vaistonneet ja puhuu näistä somelakoista mutta hekin ymmärtävät sen vain vaistomaisesti, eivätkä analyyttisesti. Paras skenaario olisi jos some kehittyisi johonkin suuntaan. Mielellään läpivalaisun suuntaan joka rikkoisi sisäänpäin lämpiävät yhteisöt jolloin syntyisi taas kokoavaa voimaa hajaannuksen sijasta. Onneksi kymmenen vuoden päästä on jotakin uutta ja tämä vaihe jää väliaikaiseksi. Ei peli sinänsä menetetty ole. Blogit on ihan hyvä systeemi ja bloggauksen kommentit korvanneet palstat.

Tietynlainen viestinnällinen rakenne muuttaa syvästi sosiaalisten suhteiden verkkoa, se on aina hyvä pitää mielessä. Siinä missä savupiippu loi perheyksikön, twitter luo twitter-journalismia joka on rehellisesti sanoen enemmän lieveilmiö kuin viestinnän vallankumous. Tämän vuoksi lehdistö tyhmenee, ihmiset tyhmenee ja oli mitä vaan, se on luonteeltaan pinnallinen ilmiö. En minä kehota välttämänkään; on vain tiedostettava sen huonot ja hyvät puolet.

Jukkis
Piilota kommentointilomake