Maailma on yllätyksiä täynnä ja yksi vähäisempiä ei ole että joku kaukainen sukulainen on kuulemma tehhyt jonkinlaisten niemisten kronikan. Ei uskoisi että näin arkinen sukukunta on kirjoittamisen väärti ja mistä kummasta se kirjailijamaisuuskin tässä suvussa kummittelee? Kun ei tässä muutakaan tänään niin jutustellaan niemisistä.


Serkku tossa soitteli. Se on viimeaikoina soitellut vaikka muuten ei aktiivielämämme aikana ole yhteyksissä oltu. Se kuuli et meidän suvusta on kirja jonka se oli kuullu vissiin Lehtilältä? Se kun on sukuyhteyksissä tähän näyttelijä Teemu Lehtilään. Sen pitäisi sanoa jotain jos seuraa salkkareita.

Ittehän olen Lehtilän vaan kerran tavannut silloin kun se oli vielä opiskelemassa näyttelemistä. Sanotaan vaikka näin että meidän isoisät oli veljeksiä Silloin 90-luvun alussa oli elossa isoisien siskokin joka vuokras sille naapuriasuntoa kun se opiskeli ja kun se lähti näytteleen, minä muutin siihen tilalle. Ei tätä meidän ainoaa kohtaamista pitäis ees kertoa kun mulla oli sillon sellanen elämäntilanne.

Löysin sieltä sinne unohtuneen pistoolin jossa oli kylkiäisenä kuusi patruunaakin. Se oli kai sen isän ase jonka se oli lainannut johonkin teatteriesitykseen. Minähän löydettyäni kaapin päältä myin sen kapakassa samointein ja tuskin meni paria päivää kun sillä oli ammuttukin jotain jossain alamaailman välienselvittelyissä. Kuvan samasta aseesta näin sittemmin Alibissa. Muistaakseni en saanut siitä edes rahoja, ne jotenkin juonittiin multa. Se kuitenkin siitä kuuli kun asiasta möläytin sille isotädille ja se tuli sitä pelästyneenä hakeen jota ei enää siis ollut. Juotin sen sit ankaraan humalaan että asia unohtuisi siltä illalta. Tää ei oikeen mun taholta ole mikään hieno homma mut mulla oli sillon sellanen elämänvaihe. enkä ole kattonu asiakseni sitä koskaan lähestyä yhteisten sukutarinoiden saati näyttelijäpuolen osalta. En ole kehdannu vieläkään hakea esim salkkareihin avustajaksi vaikka siihen pääsee kuka vaan ja siitä maksetaankin.

Sen verran voin vielä mainita siitä kyttälän puutalosta että kun sen putkia alettiin remontoimaan, halkovajojen alta löytyi isoja asekätköjä. Punaisethan niitä sinne kätki kun ne korttelit oli valkoisten saartamia ja koetti olla siviiliä. Minen enää sillon siellä asunut kun armeija ja poliisi sieltä nosteli ruosteisia kivääreitä.

rakkaudesta kaikki alkoi

No tää kirja. Sen nimi on Rakkaudesta kaikki alkoi ja se on painettu jo vuonna 2010. Takakansi sanoo näin:

Fredrika Juhontytär syntyy torppariperheeseen vuonna 1845. Hän saa kolme tytärtä rakastamansa miehen kanssa. Mutta saako Fredrika pitää rakkautensa? Entä tyttäret Lyydia, Agnes ja Agatha sekä myöhemmin syntynyt neljäs tytär Olga? Löytävätkö he onnea elämässään? Kuinka he selviävät vuonna 1918 syttyneestä sisällissodasta ja myöhemmin talvi- ja jatkosodasta?

Jos tästä oikein käsitän niin tuo nuorin tytär Olga olis mun isoisäni äiti. Kirjan kirjoittajasta Tellervo Niemisestä en ole koskaan kuullutkaan, se voi olla tosta tytärkatraasta mitä tahansa haaraa alenevaa polvea. Olgalla oli neljä poikaa, sen tiedän. Kaino oli se joka ammuttiin kapinassa. Olen aiemmin sanonut että kalevankankaalla mutta kuulemma keskustorilla. Siitä on valokuvakin jossa vangit seisoo rivissä joten sen täytyy olla yks niistä. Valkoiset kysyivät ketkä on turkulaisia pääsee kotiin. Kaverit varoitteli nostamasta kättä mutta tietenkin se nosti. Turkulaisilla oli paha maine kun niitä pidettiin syypäinä Suinulan verilöylyyn.

Profetia toteutui. Kaino oli pahoissa riidoissa veljensä Väinön kanssa. Ne tappeli usein verisesti ja toinen sano että toinen joutuu hautoihin ja toinen rautoihin vai miten se sanonta menee. Kaino joutu hautaan ja Väinö, kuuluttuaan Kaarinan punakaartiin sitten kävi vankileirit läpi eli oli ns raudoissa. Se eli muuten uskomattoman pitkään, yli satavuotiaaksi ja minäkin sen juhlapäivisin näin pariin otteeseen. Kiikassa se asusti.

Oli sit vielä kaksi veljeä lisää. Einari joka oli mun isoisä ja joka kuoli ennen mun syntymää maksakirroosiin. Ja sit oli tää Lehtelän isoisä(?) Kaino joka kuoli Summassa 1940. Sillon kun yritettiin torjua suurhyökkäystä vastahyökkäyksellä ja se sai konekivääristä läpi. Kitui kuulemma aikansa ja pyysi asekavereitaan lopettamaan hänet. Mitä ne sotakaveritkaan tollasia sukulaisille kertoo? Pitäs tajuta kertoa että se pysäytti ennen kuolemaansa vihollispataljoonan pelkällä pistoolilla ja kuoli everstinsä syliin kansallislaulu huulillaan.

Oli kaksi siskoakin. Jenny ja Impi. Jenny oli tää asunnonvuokraaja ja Impistä en ole koskaan kuullutkaan. Ihan uusi tuttavuus. Jenny ei siitä koskaan mulle maininnut eikä sen piirongin päällä ollut siitä valokuvaakaan vaikka muut veljekset siellä keikkui potretteina. Ei tainneet olla välilöissä?

Tää kaikki liittyy Fabianiin. Fabian Nieminen oli alkujaan italiasta joka on matkustanut todella kauas eli päätyny suomeen saakka. Syytä ei tiedetä mutta lienee jotain tekoa jonkun verikoston tms kanssa. Tai paennu mafiaa, kutsuntoja tai mitä onkaan paennu. Velkoja? Sanotaan et sillä oli kahdeksan lasta ja kiivas luonne. Verenperintönä Einarilla oli musta tukka kuten mun isällä ja veljellä. Lehtiläkin saa kuulemma aina esittää mustalaista ja mun veljeekin on pidetty mustalaisena. Ne on vaan kaikki osa-italaialaisia. Minen vaan tiiä mihin kohtaan tää Fabian asettuu. Jenny sano et Olgan mies oli joku hämeenkyröläinen konitohtori ja kuulu haitarinsoittaja joten täytyy tulla jostain toisen isovanhemman kautta. Kirjassa on kuulemma sekin mainittu. Siis tää Fabian.

fabian nieminen jälkipolvi
Vasemmalla nyt jo edesmennyt setäni `raaka-ransu´oikealla isäni teininä. Tuolissa viimeisillään olevani vaarini kirroosin kourissa lähes viimeisen viinahuikkansa ottaneena. Kuvahan vois olla kun jostain italo-balboa -leffasta 60-luvun alusta. Italialainen vaikutelma juontuukin todella italialaisesta Fabianista joka antoi mustatukkaisen verenperimänsä sukuun.

Huomasin vaan että oli Mediapinnan kustantama kuten tälläset tapaa olla. Soitto kustantaja Vesikolle ja se sano ettei sillä enää ole varastoja. Kun tulee kirjatilaus, se painetaan digipainossa mutta pyysi käymään kun halus tyhjentää viimeisetkin varastot ja halus lahjoittaa mun kirjat mulle. Minä kävin hakemassa ja vähän imarteli että melkeen kaikki muut oli jo viety kaatopaikalle paitti mun. Tiedä sitten mitä kautta niistä eroon pääsisi, nykyisin ei kirjamessuja enää ole ja niissäkin olis toi korttilaite aika must. Voisin lahjoittaa tätä kautta muttei huvittas maksaa itte postimaksuja ja pelkkien postimaksujen periminen jälkikäteen on sellasta tyhmää näpräämistä. Keksin jotain.

Samalla sille sanoin että alkaa toi pommituskirja olla juhannuksen jälkeen valmis ja kyselin sen kustannushalukkuutta. Tätä kirjoittaessa olen jo päivämäärässä 20.6 1944 eli melkeen tehtynä. Luftwaffehan pudotettiin taivaalta syksyllä 1944. Laskin että pääsen sitä juhannuspyhät jo viilaileen ja sit aloitan 33-kirjan tekemisen josta odotan ens syksynä hittiä. Sanoin että koetan ehtiä tekeen sen lokakuuksi jotta tulee joulumarkkinoille.

Toi sotakirja on tehny mulle hyvää. Myönnän siihen uppoutuneeni niin että tämä sinikivi -sivustokin on jäänyt laitapuolen asemaan ja tahti on ollut hiljainen. Siitä pahoittelut muttei veny kahtaalle. Kun tekee sotakirjaa ja odottaa että sitä lukee joku sotakirjaexpertti joka on tarkka päivämäärien ja kuvausten suhteen niin kyllä se pakottaa keskittymään ja tarkastamaan kaikki kahdesti. Mun ympärillä on nyt 36 lähdekirjaa josta selaan aina milloin minkäkin asian. Käytännössä ne kaikki pitää osata ulkoa jotta löytää aina haluamansa. Se tulee varmasti auttamaan kun tekee tätä 33-kirjaa. Sellainen kypsyttely on muutenkin sille tekemässä hyvää. Minähän olen aina ollut ylimalkainen ja suurpiirteinen enkä ole kiinnostunut nippelitiedosta. Jos siihen kummiski tekis samanlaisen keskittymisen niin lopputulos vois olla ihan päteväkin. Sillon tulis kerrankin muinaiskuninkaista klassikkoteos johon on koottuna kaikki mitä aiheesta tiedetään, perustellen ja perustelun perustelut mukana. Mutta se on vielä huomista se.

Jukkis
Gravatar
a
twitteriin vaan osoittamaan tietotasoa ja sitten linkki kirjan tilaussivuille.
sinne tarvittais semmosta laajakantaista ja puolueetonta asioiden tarkastelua hoystettyna pienelka pseudoilulla.


Gravatar
juppe
Sisällissodastahan sun pitäis kirjottaa kun siitä on keksitty niin paljon satuja, että aina on lisää uusille kirjoille.

Metallinpaljastimella voi löytyä joku mullistava löytö, millä sais näkyvyyttä meediassa, ja jos se olis tarpeeks ruostunu, niin siitä ei välttämättä ees tarviis tietää, että mistä se on kotosin, vaan vois keksiä teorioita.

Piilota kommentointilomake