Kun ei tässä muutakaan kesäpuuhaa niin olen itte alkanu leikkaileen tuota mettäkauhua joka tuli tehtyä jo viime vuoden puolella. Se kuulu kummitusreissu pyhäinpäivänä jolloin tunnetusti kuolleet liikkuu keskellämme ja kuvauspaikalla sattu kaikkee selittämätöntä. Mutta se siitä ja nyt puhutaan leikkaamisesta - tai pikemmin efekteistä ja niiden teosta.


Myönnän että kutkuttaisi kanssa pikapuoleen ruveta tekeen tubeen noita opetusvideoita efektien teosta. En ole vaan vielä valmis siihen puuhaan koska jälki on vielä kömpelöä joka juontuu siitä yksinkertaisesta syystä, etten viitsi koskaan olla pikkutarkka. Kunhan on sinne päin ja suunnilleen, saa kelvata. Enkä olis ryhtyny tähänkään ellei pakko olis ollu. Kuutisen tuntia mettikössä ja lopputulos olisi ollut kaikkinensa 13 minuutin elokuva. Eihän sellainen vetele. Pakko siitä on venyttää tavalla tai toisella pidempi, mieluiten ees lähelle puolta tuntia.

Se tietenkin vaatii kokonaan uusia kohtauksiakin, ja sellaisia joita ei ollut käsikirjoituksessa, niitä ei oltu sen takia tietenkään edes kuvattu ja vielä vähemmän näytelty. Onhan se kiistatta haastava lähtökohta. Yksi bravuuri oli tuo yäkohtaus jossa istutaan nuotiolla. Ei ollu nuotiota, yötä eikä mitään iltakohtaukseen vivahtavaakaan. Otinkin ensin vaan leikkaamon lattialle jääneitä ilmeitä, siis näitä jossa vielä kuuluu ääniraidalta että "ääni käy" ja "ole hyvä" tai "seis, joku menee siellä takana". Homma ei ollu kummoinenkaan ottaa windowsin videoeditorista nuotiotulta, pimentää kuvaa mutta valaisu vaati vähän miettimistä. Siis se että naama loimuaa oranssia, keltaista ja punaista vuoronperään. Sellaista efektiä ei ollut valmiina joka olis kuvannu nuotion sijasta nuotion loimua, se piti tehdä itte. Loppujen lopuksi nämä eivät ole aina teknisiä kysymyksiä vaan älyä vaativia. Hämäläisenä mulla menee sen takia aina pari kolme päivää siihen minkä joku neropatti oivaltais heti ja tekis alle varttiminuutissa. Paitti että pitää luoda kohtaus tyhjästä ts mielikuvituksestaan, on se osattava myös tehdä joka vaatii kolme tai neljäkin eri työvaihetta. Kuka sanoo että tyhjästä on paha nyhjästä?

notskilla
Alkuperäinen video yllä. Alhaalla oranssiksi, punaiseksi ja keltaiseksi väräjätty kuva jotka vaihtuu tiuhaan jotta tulee loimuava lopputulos. Kuva mustattu mutta naamaa suojeltu "spottivalon" avulla ja viimeiseksi työnnetty windowsin video-editoriin jossa lisätty nuotio. Tekeminen helppoa, miettiminen miten se tehdään ja missä järjestyksesä aikaavievämpää.


Nyt sitten mietin toista yökohtausta joka olis sellainen että aamu tulee katsojan silmissä. Kuva alkaa siis pilkkopimeästä ja vaalenee kunnes on "aamu" ja näyttelijät erottuu. Sen tekeminen ei sekään ole vaikeaa, mutta jos siihen haluaa loimuavan nuotion joka pienenee sitä mukaa kun aamu valkenee ja viimeisessä kuvassa on jo hiipunut olemattomiin, sekin vaatii taas miettimistä miten sen tekisi. Tai onhan sitä jo mietitty että vaatii vaan useamman kuvan eri kokoisista nuotioista joista liimataan yksi kokonaisuus. Tausta vihreää niin saa efektoitua pääkuvaan. Hommaa tietenkin rasittaa että on tuli sitten jo kuinka pieni tahansa, niin savunhan on silti oltava samankokoinen joka kuvassa. Ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja ratkomaan tätäkin. Pohjimmiltaan nämä on, kuten sanoin, luovia ongelmia.

Loppujen lopuksi kun tuossa tehtiin alle se sci-fi jossa seikkaillaan kokonaan toisella planeetalla ihan vieraanlaisen evoluution keskellä, se vasta vaatikin näitä luovia pohdintoja. Sadoittain. Silloin taisin oppia ettei niitä taustoja voi niin käydä räpsimässä konttaamalla jossain horsma- tai ruttojuuripuskassa. Niihin on nähtävä ihan oma vaivansa ja minkä katkeruudella opin, niin näyttelijän ja taustan on oltava samassa kulmassa. Jos tausta on otettu yläviistoon ja ihminen sen edessä on kuvattu edestä, niin onhan se vähän hassun näköistä. Toinen ongelma on nuo hirviöt, 3D -animaatioina ne voi olla tyylikkäitä mutta kyllä ne näyttää aina - 3D -animaatiolta. Noh, minähän olen tämän aikanaan ratkaissut Punanaamion 99e hintaisella gorillapuvulla.

tulta
Sen sijaan suuliekit ym on sitten ihan peruskauraa joka opitaan yleensä ekana.

Mutta joo, näin mennään ja edelleen mietin tuota opetusvideoiden tekoa josko niistä olis jollekulle iloa ja oppia. Hissuksiin olen vaistonnut että kun tätä taitoa oppii, voi tehdä suurinpiirtein kaiken kuviteltavissa olevan mikä vaan on mielikuvituksen määritettävissä. Tarttis vaan värkätä lisää haastavia harjoitelmia. Mulla olis ny kierroksessa yks pimu jonka aattelin kiipeen sileetä vuorenseinää paljain käsin 3500m korkeuteen. Ideahan on tietenkin vaan et joku on mahallaan avokallion päällä ja kun kuvaa kääntää 90 astetta, se kipuaakin ylöspäin eteenpäin ryömimisen sijasta. Taakse vaikka kuvaa google-earthista joka on otettu korkeuksista ja oikeassa kulmassa. On vaan ollu liikaa aurinkoisia ilmoja ja sehän me tiietään että aurinko on aina valokuvaajan tai elokuvaajan pahin vihollinen.

Nyt on isompikin murhe. Renkaassa hiertää joku pikkukivi joka ei tunnu tulevan ulos vaikka kuinka äkkijarruttelis, peruuttelis ja pyörttelis vauhdissa renkaita. Kohta on vissiin otettava rengasta ulos ja ronkittava jarruja - tai maksettava suosiolla ammattilaiselle? Tollanen pikkukivi jarrussa on joku finni ikävässä paikassa.

Jukkis


Gravatar
juppe
Sä tarviit dronen, koska se kallion päällä makaava näyttelijä on helppo panna lentämään.

Toinen helppo kikka on se, mitä mä mainostin jo aikasemmin, eli vihreetä päälle kommandopipoo myöten, että pääsee leikkiin naamioitumisella. Nykyaikaset hirviöt on jo nähty niin moneen kertaan, että pelkkä varjokin vois taas toimia.

Jos meinaa tehä leffan ilman budjettia, niin kaikki tällanen tosi helppo pitäis kokeilla ekana, koska rimaa ei kannata asettaa liian korkeelle.

Piilota kommentointilomake