Sain luettua tuon Tellervo Koiviston romaanin Rakkaudesta kaikki alkoi. Serkku lainasi ja pyysi nopeaa palautusta koska sillä on suvussa jo lainausjono. Minä luin sen alle kolmessa tunnissa ja olen palauttanutkin jo. Se oli hämmästyttävä löytö koska käytännössä kirja kertoi isäni isovanhemmista. Sellaiseen ei joka päivä törnää. Sisältö jäi pohdituttamaan ja kerronpa tässä tuntemuksista jota se herätti.


Minä en tiedä kuka tämä Tellervo on mutta kaiken järjen mukaan pitäisi olla isäni serkku. Kenen, sitä on mahdoton tällä hetkellä sanoa koska isäni isoisällä lapsia oli kaikkiaan yhdeksän ja voi olla kenen katrasta tahansa jotka on kukin haarautuneet ties minne päin maata. Olisi kiva tavata se mutta sen nimistä ei asu siellä missä se sanoo takakannessa asuvansa. Voi olla kuollutkin jo. Kovasti yritin sukutaustaa päätellä miettimällä kuka on saanut kirjassa eniten roolia ja kenestä yksityiskohtaisemmat tarinat. Oma vaarivainaani siinä mainittiin sivuhahmona mietiskelevänä tyyppinä joka luki kaiken minkä käsiinsä sai ja kirjassa annettiin ymmärtää kuin olisi lähtenyt lakia lukemaan.

Ihan noin se ei mennyt. Niemismäiseen tapaan siitä tuli juoppo. Kunnostautui lähinnä viinatrokarina ja sotavuosina mustanpörssin kaupassa. Lopulta kuoli kirroosiin. Tästä voidaan päätellä että täältä päin ei tietoa ole ollut vaan on menty huhujen varassa.
Kirjassa, niemisiä kun ollaan, miehet vetää pirtua ja naiset tekee lapsia ties keiden kaikkien kulkumiesten ja satunnaisten yötuttavien kanssa. Naimisiin asti harvoin viitsittiin ja kun näitä

isovaaritason syrjähyppyisiä sisar- ja velipuolia alkaa listaamaan niin niistä tuntuu erkanevan ihan omat haaransa. Paljon on porukkaa jonka kanssa samaa verta. Jonkinlainen oma moraalikoodinsa noilla ihmisillä tuntuu olleen. Tämä jättää kysymyksen onko nuo torpparien ja mäkitupalaisten maailma ollut oikeasti tuollaista surutonta meininkiä joka on haudattu syvään kansakunnan moraalin nimissä. Talolliset, jotka on eläneet siveämmin ovat antaneet sen mielikuvan siveästä ja uutterasta kansasta mutta vuokraväen elämänmeno on ollut ihan toista. Väinö Linnan stilisoiva kuva Koskeloiden staattisesta elämästä on todella kaukana tästä maailmasta.

Kirja alkaa Fredrikasta joka siis olisi isoisäni isoäiti. Serkkuni joka on tehnyt sukututkimusta tietää että hänen elinkumppaninsa olisi Nikodemus Mikonpoika hämeenkyröstä. Ihan noin se ei tainnut olla. Oikea kantaisä joka jälkipolven teki oli talollinen jonka aviosuhde omaan vaimoonsa oli kolea, nukkuivatkin eri huoneissa. Isännällä oli vanhempi piika rakastajattarenaan joka asusti samassa pihapiirissä mutta isäntä iski silti silmänsä nuoreen piikaan Fredrikaan. Vieteltyään tämän syntyi tietenkin lehtolapsi. Isäntä oli reilu ja osti paksuna olevalle piialleen oman talon ja vieraili siellä säännöllisesti katsomassa miten siellä voidaan. Sen seurauksena syntyi parikin tytärtä lisää. Aikaa myöten nämä tyttäret lähtivät piikomaan Sauvon suuntaan ja kuinka ollakaan, että pian oltiin paksuna. Isää ei toinen tyttäristä koskaan paljastanut ja vasta kuolinvuoteellaan Sauvon kartanonisännän poika tunnusti. Oli uhattu perinnöttömäksi jättämisellä jos nai piian.

Anyway, isäntä kuoli ja Fredrika jäi yksin ja salaperäisesti syntyi yksi lapsi lisää, Olga niminen tytär joka oli tumma korpinmustine hiuksineen. Tämän isä olisi siis etsimäni italialainen eikä se Fabian kuten olen epäillyt. Mutta tämähän on pimeydessä kahlaamista. Joku merimies Sauvon tai Turun satamasta. Kirja kyllä antaa ymmärtää kuin olisi ollut joku Anton niminen mustalainen joka olisi ollut renkinä susileskeksi jääneen Fredrikan talossa muutaman kuukauden. Nämä asiat varmasti selviäisivät geenitutkimuksella. Mustalaisilla kun on tämä U3 -geeni joita ei esiinny kuin yksinomaan heimoporukoilla. Vanhoilla päivillään se vasta otti elämänkumppanikseen tämän Nikodemuksen joka tunnusti lapset jotta kirkonkirjoista saatiin äpärämerkit pois. Ei sillä sukutaulussa pitäisi olla mitään tekoa, ei se oikeasti noiden lasten isä ollut.

Aikaa myöten varttunut Olga lähti tampereelle tehtaaseen. Etsiessäni tietoa sen tulevasta miehestä Fabian Niemisestä löysin sellaisen nimen Finlaysonin työnjohtajana. Lyhytaikainen pesti sillä se oli hämeenkyröläinen torppari, hevoskuiskaaja ja ratatyöläinen. Fabian oli kuulemma punatukkainen ja värin kampaukseensa saanut kuin sen isä tai isoisä oli venäläinen sotilas joka kiirehti äkkiä venäjälle kun kuuli saavansa lapsen. Fabianilla oli hämeenkyrössä jo riitaisa suhde joka päättyi eroon, Yhteisen lapsensa ne antoi hämeenkyröläiselle talon omaavalle pariskunnalle joka oli jäänyt lapsettomaksi. Siinäkin sitä taas yksi sukuhaarauma. Fabianilla oli kuitenkin torppa siellä hämeenkyrössä ja sitä asutti sen sisko ja tää selittäs miksi yksi Fabianin tyttäristä asusti siellä. Se oli sinne muuttanut asumaan ja siellä pidettiin muuten niemisten vuosittaisia klaanikokouksia jossa minäkin olin pariin kolmeen kertaan murkkuikäisenä. Anyway, aiheeseen palatakseni Fabian iski silmänsä Olgaan ja Olga kumma kyllä sai sen kanssaan oikein naimisiin. Pihtas niin kauan kunnes suostui. Siitä ne muutti Karunaan johon fabian teki mäkituvan ja tekaisi yhdeksän lasta. Lähes kaikki miespuoliset mustatukkaisia ja komeita joten vientiä naismaailmassa piisasi, ja lehtolapsia tulee sen myötä pitkin tarinaa.

Niemiset on sillain syntyneet että vain vanhimmat ehtivät mukaan Kaarinan punakaartiin ja vain kaksi nuorimmaista Talvisotaan. Yksi jätti kapinasta palaamatta ja toinen Talvisodasta Ne on sillain ikänsä puolesta olleet maailmansotien välissä. Kirja on sillain ärsyttävä että mahdoton sanoa missä fakta loppuu ja fiktio alkaa, ja joka nimi on muutettu ja käytetty aina toista nimeä. Oma isoisäni, ristimänimeltään Einari Nikodemus on siinä pelkkä Nikodemus vaikka Einariksi sitä sanottiin ja Väinö Jalmari toisella nimellään Jalmari jne. Tämä on vähän haittana kun en itsekään kaikkia sisaruksia tiedä. Tuntematon tuttavuus oli esim kirjassa mainittu Valdemar jonka oikea etunimi jää pimentoon. Eli Turussa hyvin niemismäistä elämää ollen mm merillä ja vankilassa ja tekaisi yhden mukulankin jota lähti merille pakoon. Olgan tyttäretkin vaikutti Turussa ja sitä mukaa kun tulivat paksuiksi, veivät tulokkaat mummon kasvatettavaksi. Toinen jätti hullun miehensä ja halusi lapsestaankin eroon ja toisen isästä ei kai oikein mitään tietoa. Epäilen että tää Tellervo olis jotain tätä haaraa?

Faktaa lienee että päästyään hämeenlinnan punavankileiriltä Väinö koetti kävellen Karunaan. Jäi Kiikassa nukkumaan heinälatoon mutta aliravitsemus ja kuumehorkka vei tajun kankaalle. Talon tytär poltti sen täiset vaatteet, leikkasi parran ja olalle asti kasvaneet hiukset ja ruokki terveeksi ja pian sitä mietittiin avioliittoa kunhan Väinö ensin kävisi Karunassa näyttäytymässä. Olipas romanttinen tarina. Minähän lapsena olin mukana kun käytiin siellä Väinöllä joskus 70-luvun puolivälissä. Tää romanttinen emäntä tiuski jo tullessa meille lapsille varsin äkäisesti että latoihin ym ei ole mitään asiaa. Minä pahastuin lapsenvaistolla jotenkin niin että pysyttelin auton vieressä koko vierailun ajan enkä käynyt edes sisällä. Ei lapsille tuossa sävyssä pitäisi puhua, ei varsinkaan jos ei ole ennen tavannut. Enkä minä sitä sittemmin ikinä nähnytkään. Väinön kylläkin joka muuten eli 104 -vuotiaaksi tai niille main. Sen synttärit oli isoja sukutapahtumia. Olen koettanu jälkikäteen vähän selvitellä sen sotaretken vaiheita. varmuudella se oli Hauholla ns. Syrjäntaan taistelussa joka oli yks suurimpia taisteluita punakapinassa. Siinähän punaiset rynnäköi väkisin saksalaisten saarrosta auki ja koko yö hyökättiin ja seuraavana päivänä saksmannit luovutti ja päästi pakolaiset kulkemaan. Toinen velihän ammuttiin kalevankankaalla ja toisen version mukaan jo keskustorilla mut kalevankangas lienee uskottavampi?

Tarinassa on tolkkua, Selittäisi miten oma vaarini on päätynyt Kiikkaan seikkailemaan. Se on menny veljensä luo kiinaamaan ja rakastui siellä tälläseen kun Moision Annaan. Se oli sitä yli 20v vanhempi mutta samaan aikaan siihen rakastui sit tuleva mummoni. Saima -mummoni ei koskaan sanonut kuka sen oma äiti oli. Se oli ilmeisemmin Kiikassa olleen Sillanpään talon isännän syrjähyppy jonkun piian kanssa. Isäntä otti sen kasvatiksi itselleen joka ei varmaan ollut talon emännän mieleen. Sen lisäksi sisaruspuolet suhtautu siihen vihamielisesti eikä se tainnut siellä tervetullut olla kun isänsä silmissä.

Tähän muuten sisältyy sekin että kun serkulleni ilmeni yläkoulussa että sen rinnakkaisluokalla oli joku alenevassa polvessa tän sisaruskatraan perillinen, se vei sen mummolle näytille. Kun mummolle selvisi kenen lapsenlapsia se on, se heitti ne molemmat ulos ja tiuskaisi vihaisesti että antaa olla viimeinen kerta kun tuot niitten mukuloita tähän pirttiin.

moisio kiikka
Mosion Anna, isoisäni rakastajatar kuvattuna vanhoilla päivillään. oon minä kyllä seksikkäämmänkin näköisiä rakastajattaria nähnyt


Moision Anna, Saima ja Einari eli hyvänsopuista kolmiodraamaa. Saima varmasti arvasi että Einari meinaa sen jättää ja olisi jättänytkin ellei lapsia olisi siunaantunut, ja se sai sen kanssaan papin puheille joten avioliiton kahle sitoi. Moisio tietenkin vanheni vähemmän kiinnostavaksi ja kun ne asui Tampereella, etäisyys Kiikkaan hiljensi kolmiodraamaa. Usein ne siellä vieraili ja vierailin minäkin lapsena kerran. mieleen jäi ettei sen pirttiin ollut tietä. Tapana oli ryskyttää pihaan kuorma-autolla suoraan metsikön läpi sammalten päältä mutta sillä kertaa auto jätettiin siihen mihin tie loppui. Se oli silloin jo kuollut eikä ollut tönöäkään. Oli tehny oikeen testamentinkin jota olivat etsineet kunnes löytyi lampun kupolista. Siinä sitten arvokkaasti kuka saa puulusikat ja kuka kahvimyllyn sun muuta arvotonta roinaa jotka oikeestaan pääty kaikki roskikseen.

Tottakai kirjassa olis enemmänkin tietoa kuka on vehdannu kenenkin kanssa mutta olkoon. Kyllä tällänen elämänmeno jotenkin mietityttää että noinko se osattomilla aikanaan oli. Oppimattomat otti yhtä oppimattomia vaimoikseen, ja harvoin virallisesti, kukaan ei käynyt kiertokoulua enempää. Jotenkin me niemiset ollaan edelleen haluttomia lukutoukiksi, minä ainakin. Kirkonkirjat täytty äpärämerkinnöistä. Isät raatoi jotenkuten einekset katraalleen talven ajaksi ja ne lähetettiin heti portista ulos kun vaan mahdollista oli. Tyttäret piikomaan josta ne kohta ilmaantui käärö sylissään vastaten epämääräisiä kun isää kyseltiin. Pojat jo 10-vuotiaina pikku-rengeiksi johonkin maataloon toiveena että ne jäis sinne asuun. Mitä vähemmän suita ruokittavana, aina parempi. Oma vaarini lempattiin pihalle 13-15 vuoden iässä. Sillä viimeistään mieheniässä ne potkaistiin ulos tylyyn ja kylmään maailmaan aloittaen uransa jollain äärimmäisen raskaalla työmaalla. Kunnes ne tuli liian vanhoiksi katkoon selkäänsä ja oli keksittävä jotain kevyempää mutta rahaa ei ollut jäänyt säästöön killinkiäkään niistä palkoista. Sitähän ne niemiset oli ja on vähän vieläkin. Hanttiporukkaa jota näemmä on eläneet kuten halunneet piittaamatta mitä niistä parempi väki ajattelee. Tai miellyttääkö niiden elämäntapa rovastia sun muuta hienostoa.

Kyllä minä silti vaistoan ettei se tämän suvun juttu ole. Se on ollut ajanhenkeä ja normaalia elämänmenoa jota ei juurikaan nykypäivänä haluta tietää. Nykyisin halutaan olla hienompia ja parempia ja epämiellyttävät asiat haudataan syvälle menneeseen jättäen ne sinne. Etsitään mieluummin kirkonkirjoista jotain sukuaatelista porukkaa kun torppareita. Omalla tavallaan kirja avaa suht rehellisen kuvan sen ajan maattomasta köyhälistöstä jotka nappas elämänkumppanin, elätti lapsikatraan jotka lähetti maailmalle ja sit melkeen jo äijät kuolikin viinaan jättäen lesket ettiin uutta elämänkumppania.

Jukkis


Gravatar
juppe
Mä oon penkonu taas sisällissotaa, vaikka hyödyllistä sisältöö on vaikee löytää. Nyt se luku on kummiskin niin kaukana poliittisista tulkinnoista, että sunkin kannattais lukee se, vaikka se ei varmaan vielä ookkaan ihan siinä kunnossa, että sitä kelpais lukee ääneen yleisölle. Valkosien suoraselkäsyys on selkeesti höpöjuttua, mutta vittu että oli vaikeeta löytää se asiakirja, mikä todistaa, että niitten johtajat oli ihan samanlaisia kelmejä kun punasienkin johtajat.

https://pohjolangalapagos.files.wordpress.com/2021/07/tsuhna.pdf

Piilota kommentointilomake