Terweiset Helsingin kirjamessuilta. Pitkästä aikaa pääsee ihmistenkin ilmoille messuilemaan joten ei kun sinne. Koronapassia ei sentään tarvinnu näyttää mutta kärsämaski kylläkin täytyi pitää. Mutta kuten aina nää jutut kääntyy... ei messuihin ja sen tapahtumiin vaan itteeni. Tavalla tai toisella.


Selitän jo menomatkalla vaimolle että ollaan matkalla hesoihin. Suur-helsinki käsittää helsingin lisäksi vantaan ja espoon joten ne on hesoja. taivuttaen ollaan siis matkalla hesoihin. Mutta nyt sentään matkalla messukeskukseen jonne jopa minä osaan ajaa ja vieläpä parkkitaloon joita yleensä vältän kuin ruttoa koska niiden puomit ja lippukoneet saa minussa aina kahvikuppineuroosin päälle.

Minähän iskin sinne heti avajaispäivänä. Se on se päivä jolloin koululaiset virtaa sisään opettajakuntansa paimennuksessa ja kaikki eläkkeellä olevat äidinkielenlehtorit on kutsuvieraslistalla. Sekä sitten on ne bibliofiilit eli kirjaharrastajat, jotka tietää että nopein kerää saaliin mikäli metsästää harvinaisuuksia. Sen vuoksi eka päivä sillä nyt oltiin tosiaan kampaamassa aihepiirejä joita ei välttämättä parin päivän päästä näe.

helsingin kirjamessut

Ja olihan niitä. Taitaa olla alun kolmattakymmentä vuotta kun viimeksi olen pidellyt käsissäni Stanislav Lemin Futurologista kongressia. En uskonut sitä enää koskaan näkeväni. Siellä se oli hyllyssä muovitettuna ja viidenkympin hintalapun kera. Te ette ole sitä lukeneet, ette ehkä välttämättä kuulleetkaan, taitaa olla kirjastoistakin olla loppu jo vuosikymmeniä sitten? Se on kulttiklassikko. Juonesta voi sen verran kertoa että on aivan selvää että Matrixin käsikirjoittaja on sen lukenut ja sen pohjalta tarinaansa tehnyt. Omana aikanaanhan se oli eräänlainen piilosatiiri neuvostoajan potemnkinin kulisseista jossa huvipuiston karusellin seinästä saattoi nähdä sen oikean totuuden kaiken sen Onnelan keskeltä. Mutta hyllyyn se jäi. En ostanut edes sijoitusmielessä.

Kiistatta kallis reissu muutenkin kun syö matkalla eli Linnatuulessa, tankkaa, maksaa parikymppiä sisäänpääsyyn ja kiistatta 13e parkkimaksu on aikas suolainen hinta. Äkkiäkös sitä on menny satanen eikä ole vielä päässyt edes ostoksille.

On luonnollista että nyt etsitään merisotaa. Olen jo oppinut että sen alan kirjoja on suomennettu pienesssä vaiheessa siinä vuosien 1955-1959 välisenä aikana, jonka jälkeen merisota on jäänyt lukijakunnan muodista pois. Itse löysin Cajus Bekkerin Saksan laivaston taistelu ja tuho -tietokirjan vuodelta 1955. En edes tiennyt että tuollainenkin on suomennettu. Hait ja pienet kalat on vuorostaan merisotaromaani, kertoen saksalaiselta puolelta mutta ei voi ronkeloida. Suomenkielisen lähdekirjallisuuden kapeuden huomioiden on otettava mitä saa, eikä romaaneja sovi ylenkatsoa. Ainakin tiedän iskeneeni kultasuoneen, aiheesta britti vs saksa ei ole oikeastaan mitään, joten pääsen iskemään kirjalliseen tyhjiöön.

Olisin voinut nostalgioida messuilla enemmänkin mutta ei siellä ole enää minulle tuttuja. Ne kolmen euron kirjakaupat tappoivat osan messumyyjistä jotka pitkään eivät siinä vieressä viitsineet kaupitella alk 25e omia kirjojaan. Iso osa jäänyt eläkkeellekin ja pienkirjailijat, sellaiset kun minä, ei oikein voi kun ei ole korttikonetta. Enkä näe syytä hankkiakaan. Tuttuja myyjiä on enää muutama mutta onhan sitä siinäkin.

Aikani on vaan ohi. Myönnän että jos silloin kun näitä itse kolusin, olisin ollut valmis sotakirja-saralla, siitä olisi voinut tulla menestystarina. Niitä väki lukee. Silloin tuli vedettyä muinaisjutuilla joilla toki on omat kannattajakuntansa mutta ei sitä rehellisesti sanoen saanut koskaan kun pöytäpaikanhinnan takaisin. Enkä tiedä vetäisikö se nykyisin sen paremmin, olkoonkin että metallipiipparijoukko on kasvattanut aiheen suosiota, mutta myös vienyt sen kärjen sivuun omista jutuistani. Ei kyllä sitä päivää, ettenkö miettisi sitä 33-kirjaa joka vaivaa takaraivossa toistuvasti, mutta sellainen ratkaiseva juttu siitä edelleen uupuu. Jotain isoa ja konkreettista; joku uusi ja haltioittava löydös joka olisi uuden kirjan arvoinen. Se on siinä kun joku lukko. Alkaa vissiin tulla vaan vanhaksi. Fakkiutuu. Kaikki tuntuu niin hemmetin turhalta. On ihan boomeri.

Ruokamessujakaan ei kylkiäisenä ollut. Viinikylässä sentään jotain josta sai iltapalansa. Se tietää paluumatkalla piipahdusta Hämeenlinnan Tiiriön Citymarkettiin. Se on Suomen parhaita kauppoja ja kerran muijan kanssa ajettiin sinne tampereelta ihan vaan ruokaostoksille. Leipähyllyt täynnä paikallisten pienleipomoiden juttuja, vaikken muuten leivän perään ole. Kalatiski täynnä oikeaa järvikalaa Vanajaveden kalastajilta; kuhaa, haukea ja mitä mieli tekee. Huippukauppa. Jos onnea, niin Tiiriön Nesteellä on joskus halpa bensakin, nyt ei tosin ollut.

Päivä oli kuitenkin hyvä. Koronasulkua siedetty toista vuotta ja oli kiva päästä tuulettumaan isoon tapahtumaan. Haitta oli vähän unen puute. Olin yöllä jakamassa lehtiä vaikka piti olla vapaapäivä. Mutta kun sai peruspalkan lisäksi ilmaisjakelusta kappalekorvaukset ja silloin kun on ilmaisjakelua, voi laskuttaa kolmen tunnin ylimääräisen palkan jos ilmoittautuu vapaalta. Laskinko että tuntipalkaksi tulee 35e/h ja ens yönä kun uhraan toisenkin vapaani, saa jälkimmäisen päivän aina tuplana + 20e extrapalkan eli sekin 35e/h. Yhteensä siis kahdessa päivässä n. 120e neljän tunnin työstä ja jos sen tekee kolmessa sutjakkaasti, tuntipalkka nousee suhteessa. Täytyy hyödyntää sitä että lehdenjaossa on krooninen jakajapula koska tunnetusti siitä ei makseta hyvin. Voi kun tietäisivät totuuden.

Aion vielä hakea pyhäinpäivän lauantaiksi vapailtani töihin koska siitä saa arkipyhäkorvauksen. Lisäksi olen oppinut että se on kuolleiden yö jolloin yöaikaan tapahtuu aina kaikkea merkillistä kuten itsekseen avautuvia hissinovia ja ilmiö kiinnostaa.

Jukkis





Gravatar
juppe
Melkein luulis, että nyt olis kysyntää foliomaan juttuja käsittelevälle kirjalle kun rokotehörhöt on muuttumassa kiusallisiks.
Piilota kommentointilomake