Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Viimeinen kuvauspäivä ja virheiden suma. Aina se alituinen kiire ja sateen uhka takasi, ettei sitä menty kun juosten kusemalla. Asiaa ei ainakaan auttanut tuulenhumina joka otti äänityspuomiin ja repliikit sai sanoa uudestaan ja uudestaan.

Onko Suomessa kadonneita siviilisaatioita? Kysymyshän on kutkuttava ja varmaan herättäisi mielenkiintoa. Ainakin itse uskon että siitä saisi oivan kirjankin aikaan, jos vain saisi repäistyä itsestään. Mikä mukavinta, kun jokaisen ammoin kadonneen kulttuurin saisi tehdä artikkelimaisessa muodossa, se olisi letkeämpää ja helpompaa.

Niin vaan kävi että kateissaololleni löytyi selitys. Tekemässä elokuvaa. Tiettävästi ohjaajaurani viimeisiä. Tämähän piti purkittaa jo kaksi vuotta sitten, mutta jonkinlainen saatanallinen kirous leijui sen päällä ja se saatiin tehtyä vasta nyt. Onko sitten kypsyttely hyvästä vai pahasta, sen näkee sitten.

Tuli tossa käytyä tässä välipäivinä Riikassa päivittämässä käsityksiäni tästä maasta, kun en siellä vähään aikaan ole ollut. Enkä sitä nytkään paljoa ehtinyt katsoa, muutaman tunnin, mutta paikat oli tuttuja vanhasta norsunmuististani. Tää on siis taas näitä matkareportaaseja joihin ootte jo kurkkuanne myöten täynnä, mutta kerran vielä ja tunteella.

Tottahan se piti nähdä omin silmin - sturmbock -linja. Maistelkaa itse sanaa; Sturmbock! Eikö kuulostakin ihanan saksalaiselta, sotaisalta ja sen sanojaksi ei ole vaikea kuvitella teräskypäräistä wermachtin kenttävääpeliä. Kun kerran on nähty syksyllä 1944 rakennetut Porkkalan venäläisbunkkerit niin käsivarren lapissa on sitten olleet saksmannit rakentamassa vastaavia. Ulkopolitiikka nyt vaan oli silloin sellaista.

Kun nyt tupakantumpin osalta syvennyin tutkimaan aihetta nimeltään mikromuovi, niin miksen jakaisi tietouttani. Mikromuovihan on saanut alkunsa yhteiskuntakeskustelussa tyynenmeren valtaisasta muovipyörteestä, jossa muovi hajoaa yhä pienempään ja pienempään tilaan. Mitä aihetta opin, ei se niin vakava uhka ole, mitä julkisuudessa paisutellaan ja Suomen kaltaisessa pikkumaassa sen esiintyvyys on marginaalista luokkaa.

Jean `Sibbe´Sibelius taisi todeta että vanhemmiten itsekritiikki kasvaa kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Sen takia taisi vetää viinaa säveltämisen sijasta? Sipuli-sibbeä on pakko tässä asiassa ymmärtää, kun edessä välkkyy tyhjä sivu LibreOfficea joka odottaa sitä ensimmäistä kirjaintaan. Se pitää valita kabbalistisesti tai muuten ei tule mistään mitään ja sen vuoksi sen pitäisi olla pehmeä bee.

Ei sitä päivää etteikö päässä vellovat projektit veisi ajatuksia kauas arjesta. Aika selvää että ne toteutetaan koska eivät jätä rauhaan, mutta aikatauluista ei tietoa. Kun tuossa hehkutin tuota operaatio Rautaristiä niin hissuksiin se alkaa saada teemaansa joka on nimeltään Valtakunnankatto. Ilmataistelut Saksan taivaalla johon kirjoitin jo pienen harjoituskappaleenkin jonka voin yhtä hyvin tässä esittää, kun ei se kumminkaan sellaisenaan kelpaa itse kirjan sivuille. Saattepahan nyt lukaista mikä ero on normilla blogitekstillä, joka tehdään huolettomaan sävyyn, ja mitä on kun koettaa vakavasti jotain duunata.

Puhutaan vielä kerran tupakantumpeista oikoaksemme muutamia vääristyneitä käsitteitä. Ihan vaan provotaksemme. Mikä on totuus tupakantumppien muovista joka päätyy vesistöihin ja meriin, tai mikä on tupakan sisältämän myrkkyjen määrä tai alkuperä. Lukekaa ja hämmästykää. Samalla toivotan hyvää juhannusta.

Jostain syystä kun katson olevani vielä viimeisiä tupakanpuolesta puhujia, pisti silmääni uutinen, jossa linnunpoikanen oli tukehtunut tupakantumppiin. Kun sitä oli kauhisteltu ja pöristelty aikansa, menin sitten työntämään siihen(kin) nokkani ja sanoin sitä valeuutiseksi. Vaan aina kun liikutaan somen alustalla, mitään ei voi koskaan perustella vaan on tyydyttävä toteamaan asiat poleemisesti parilla relatiivilauseella mutta onneksi on tää oma sivusto.