Pääkirjoitukset
Trollitehdasta etsimässä
Pietarin maineikas trollitehdas oli venäläisen PR-toimiston aikaansaannos muutama vuosi sitten. Sen perusidea oli käyttää hyväkseen netissä roikkuvia teinejä jotka voisivat samaan vaivaan myös markkinoida jotakin. Teinien hyvä puoli pikkuapureiina on, että paljoa he eivät palkkaa vaadi, mutta huonona puolena, että ovat tyylillisesti niin kömpelöitä, että lähinnä ärsyttävät eri saiteilla. Ei mennyt aikaakaan kun venäläiset itse saivat tarpeekseen tästä saittien roskapostituksesta, ja pietarilainen sanomalehti lähti vastahyökkäykseen leimaamalla ko. mainostoimiston suoranaiseksi trollitehtaaksi. Koska Internet ei tunne rajoja, ja teini-ikäiset kävivät ärsyttäviksi kansainvälisesti, termi levisi ja vakiintui tämän yrityksen ympärille. Sen markkinointikeinoa pidettiin epäeettisenä ja päällekäyvänä joka lähinnä sabotoi asiallisia keskustelupalstoja.
Trollikasvattamo täydessä vauhdissa...
Alussa se kai kuitenkin hyviä diilejä, oli mm. kampanjoimassa Putinin presidentinvaalikampanjaa. Tiettävästi tämä trollitehtaan pääjehu oli tavannutkin Putinin jossain liikemiesten illallisilla, ja Putin on varmasti hänet kätellyt, kuten kaikki sadat muutkin Pietarilaiset liikemiehet. Sen enempää kontaktia ei miesten välillä tiedetä olleen. Yhtä kaikki, PR-yritys meni konkurssiin, ulosottomiehet ovat vieneet sieltä kaiken irtaimiston aikaa sitten ja rakennuksessa on nykyisin kokonaan toiset vuokralaiset jotka eivät tästä internet researc agnecystä ole koskaan kuulleetkaan – sen verran aikaa alkaa asiasta jo olemaan. Tiettävästi sen johtajistoon kuulunut Alexey Soskovets yritti onneaan myös poliittisella saralla nk. isovenäläisen politiikan avulla, mutta menestys jäi vaatimattomaksi.
Trollijahdin lopputulema oli, että sen päämaja oli kadonnut aikaa sitten, ja yhtäkään aitoa trollia ei koskaan löytynyt. Sitä etsittiin niin puolustusvoimien kuin YLEnkin tutkivan journalismin avulla. Puolustusvoimat Aki Mauri Huuhtisen johdolla heitti hanskat kehiin ymmärtäessään jahtaavansa aaveita, mutta YLEn Jessikka Aro vei tämän mielikuvitusleikin paljon pidemmälle, ja on tätä nykyä siihen sotkenut jo koko uransa. Tiettävästi hän käy naapurimaissa luennoimassa suomalaistrolleista ja saamastaan ärtyneestä palautteesta hän on uhriuttanut itsensä kuin neuvostovakoojien maalitauluksi joutunut ainakin. Asiallisesti katsoen on ilmiselvää että Jessikka Aro on täysiverinen bluffari joka rahastaa olemattomalla uhkakuvalla ja luo sillä itselleen kansainvälistä uraa, koska ulkomaalaisethan eivät voi tarkistaa miten asiat Suomessa oikeasti ovat.
Paljon porua siis tyhjästä ja sitten on tietenkin osattava kysyä, mikä tolkku tässä kaikessa oli. Epäilen että koko asetelma on aikanaan syntynyt kokoomuslaisissa piireissä jota johti natotus-politiikan arkkitehti Aleksander Stubb. Hän on mitä ilmeisemmin käskenyt valtamedian suoltaa totuudenvastaista hysteriaa, venäjävihaa, avannut rahahanoja venäjävastaisille akateemisille tutkimuksille – jotka siis ovat läpeensä korruptoituneita tutkimuksia – ja pannut vielä YLEnkin asialle. Jonkinlainen punainen lanka asiassa on, että jokainen joka on Nato-hakemusta vastaan, on automaattisesti venäjätrolli.
Käytännössä tämä tarkoittaa jokaista ns. paasikiviläistä maltillisen puolueettomuuspolitiikan kannattajaa, joka uskoo hyviin naapurisuhteisiin joka suuntaan. Nyt leimattiin jokainen puolueettomuuspolitiikan kannattaja ryssän kätyriksi ja maanpetturiksi. Monilta jäi varmaan huomaamatta, että trollijahtia itseään johtivat jonkin sortin äärityypit jotka loivat puhdasveristä ääri- ja riskipolitiikkaa.
Trollijahti meille oppitunniksi että valtamediaan ei ole aina luottamista. Kun sillä on poliittinen agenda ja sitä johtaa ääripolitiikkaa edustavat tyypit, niin lopputulos on vääristelevä, manipuloiva ja totuuden vastainen. Osoitus siitä että valtamediakin osaa kyllä valehdella tarvittaessa ja julistaa paatoksellista propagandaa. Ilmiö on kylläkin kansainvälinen mutta se näemmä on jo rantautumassa suomeenkin, ja taannoinen trollijahti oli sen ensimmäinen näytös.
Jukkis
Ennakkovaraa Megaliittikivien arvoitus –kirja
Kaikkiahan meitä kiinnostaa ensimmäisistä ensimmäiset alkusuomalaiset. Keitä he olivat? Mistä saapuivat? Mitä he ajattelivat ja millaista kulttuuria harrastivat? Ilokseni voin sanoa, että minä tiedän vastausta aikas pitkälle. Olen tehnyt siitä kirjan Megaliittikivien arvoitus, ja sen pitäisi ilmestyä nyt ihan muutaman päivän sisään ja lähtee ennakkotilaajille samoin tein joten pannaas taas tillauslomake kehiin.
Kuva 1. Ihmispäätä edustava maakivi. 11000 vuotta sitten se seisoi merenrannalla.Ne seisovat edelleen jylhinä maaston korkeimmissa kohtaa. Niitä ei mielletä muinaismuistoiksi eikä niitä ole kukaan tiettävästi aiemmin tutkinut. Ne ovat kiviä. Maakiviä, jotka on nostettu irtokivien päälle ja ne esittävät jotakin – lintua tai nisäkästä, joskus ihmispäitäkin. Ne ovat tuntemattomalta aikakaudelta kaukaisen 11 000 vuoden takaa – ja tuhat vuotta vanhempia kuin mitä asutushistoriamme tietää. Ne ovat itse asiassa niin vanhoja, että niiden takaa ei hahmotu ainoastaan tutkimaton maamme ensiasutus, sen taustalla oleva tutkimaton kulttuuri tutkimattomine muinaisjäänteineen, vaan ikä todistaa niiden olevan suoranainen siviilisaation alkukehto, jopa maailman mittaluokassa. Sillä tiettävästi Euroopassa ja Aasiassa ei ole koskaan löydetty mitään näin vanhaa joka ilmentäisi korkeakulttuurista ajattelua. Mittaluokaltaan löydös on verrattavissa johonkin inkojen kadonneeseen kaupunkiin tai Troijan löytämiseen, mutta tämä on enemmän kuin yksi kaupunki – tämä on kokonainen korkeakulttuuri.
Näihin kiviin rinnastaen esimerkiksi Stonehenge on rakennettu vasta 7000 vuotta myöhemmin – repikää siitä kun puhutaan todella vanhasta.
Iän voi määrittää maankohoamisen avulla. Me sanomme että ensimmäiset suomalaiset tulivat tänne riistan perässä kun maankohoaminen antoi kuivaa maata. Väärin! He olivat jo täällä. He tulivat tänne jo silloin kun maankohoaminen ei ollut vielä alkanutkaan. Oli vain pieniä saaria ja luotoja, riistaa ei ollut, eikä puutakaan, joten he elivät valaanpyynnillä, kalalla ja mursunlihalla ja ilmaisivat itseään kivipatsaiden avulla. Ollaan vielä geologisessa aikakaudessa, Yoldiameren lainehtiessa ja vuosiluku kalibroituna on 9700 eKr. Maamme virallinen asutushistoriahan alkaa vasta vuodesta 8500 eKr. ja todistaa että nyt ollaan jopa tieteen ulkopuolella etsimässä tyystin tuntemattomia aikakausia. Tässä teillä on kirja joka tulee pistämään kaiken uusiksi ja vaikka kuinka olisi epäuskoinen, asiaa vastaan ei voi esittää kritiikkiä. Sen verran hyvin se on perusteltu. Te jotka haluatte tietää kansamme ensivaiheesta, sen aatamista ja eevasta - tämä on kirjoitettu teille. Muut katselkoot telkkarin iltapäiväkomedioita.
Kuva 2. Varkauden länsipuolella oleva ns. siitinkivi on tyypillinen megaliitti. Päältä katsoen ne ovat maakiviä, jotka ovat nostettu irtokivien päälle. Niissä on silti sanoma. Yleensä nämä kivet ovat niin identtisiä toistensa kanssa, että saattavat symboloida kadonnutta muinaiskertomusta 11000 vuoden takaa. Tämä edustaa muinaisen luomiskertomuksen sitä kohtaa kun uros lakkaa hautomasta ja nostaa itsensä oman siittimensä avulla jaloilleen. Tarina mahdollisesti jatkuu toisentyyppisissä kivirakennelmissa.Kun tutkimme tätä alkusuomalaista, joka liikkui vielä nahkaveneillä luotojen ja saarien labyrinteissa allaan merenpohja, josta tulisi sisämaa nousemaan, meidän ei pidä tyytyä pariin luunpalaseen tai kivityökaluun. Me pääsemme kiinni heidän maailmaansa megaliittikivien avulla. Kivien, joilla he ilmaisivat maailmankuvaansa, alku-uskontoaan, perimätietojaan ja käytännön tarpeitaan. Se kaikki on näissä kivissä. Ne kertovat meille tarinaansa.
Omana henkilökohtaisena mietteenä totean että olen kirjoittanut paljonkin suomen muinaishistoriasta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt näin syvälle menneeseen ja vieläpä kaikkein tärkeimpään kuviteltavissa olevaan aihepiiriin. Myönnän että kirjan sisältö on jossakin kohtaa hapuileva ja spekuloiva, mutta sehän on ymmärrettävää sillä kukaan toinen ei ole koskaan tätä aikakautta tutkinut, eikä edes tiedostanut sen olemassaoloa. Jos jotakin voin sanoa, niin olen saanut kunnian törmätä todelliseen graalinmaljaan, ja olen yrittänyt antaa aiheelle kunnioitusta, mutta kun koko tutkimus on vielä yhden miehen varassa, ei alussa voi ihmeitä odottaa.
Olisi mukavaa kirjoittaa tähän myyntitäkyksi, että tulossa on todellinen uutispommi, vaan en kirjoita. Laitan asiat oikeaan suhteeseen ja ilmoitan, että tulossa on suoranainen ydinräjähdys. Miten vain haluatte sen sanoakaan: Sensaatio! Tieteellinen vallankumous! Uutispommi! Mikään superlatiivi ei tässä kohtaa ole liian vaatimaton. Muutaman kuukauden kuluttua se on teidän käsissänne ja sen jälkeen ei maailmankuvanne ole entisellään. Lisäksi näissä entuudestaan tuntemattomissa asioissa on se hyvä puoli, että nehän vasta avaavat pelikenttää ja itsekukin voi kaivaa esiin tätä muinaista korkeakulttuuria, jos vain viitsii kavuta ns. ylimmän rantaviivan korkeammalle puolen. Sillä metsien kätköissä olevat vuoret olivat kivienpystytysaikaan vielä saaria joissa asuttiin nahkakodissa.
Kuva 3. Tältä näytti Jyväskylä varhaisimman megaliittikulttuurin aikaan v. 9600 eKr. Saaristoa ja megaliittikivet ovat lähes poikkeuksetta kuivan maan alueella, yleensä vieläpä suojaisissa poukamissa ja lahdenpohjissa, jossa ilmeisesti ovat sijainneet myös varhaisin asutus pienine kalastajakylineen.Tätä kirjoittaessa kirja on vielä oikolukuvaiheessaan. En tiedä miltä sen kansi tulee näyttämään, en tiedä sivumäärää (mutta ainahan niissä luettavaa on paljon) enkä voi tietää hintaakaan. Vain sen tiedän että tekstiä naputtelin vähän saatanasti ja kirjassa on runsas kuvitus ja paljon karttakuvia ja siitä tulee melkoisen tuhti lukupaketti, jota ei lue yhdessä illassa lävitse. Enkä harrastele turhia jorinoita joten asiaa piisaa.
Sanotaan se nyt tässä. Kun ennakkovaraat nyt kirjan Megaliittikivien arvoitus –kirjan saat sen hintaan 20 euroa plus postimaksut. Tuskin ne kauheita siihen päälle tekevät.
Täytä allaoleva lomake huolellisesti. Vituttaa aina kun osoitteen paikalla on pelkkä postinumero ja mukana olevaan sähköpostiin ei sit kukaan vastaa… Kirjan laitan välittömästi postiin jo ilmestymispäivänä. Jos postimaksu on kohtuullinen, laitan sen jopa ykköspostissa.
Kyllä, ennakkovaraan kirjan Megaliittikivien arvoitus -kirjan tarjoushintaan 20 + postimaksu.
Jukkis
Vaivaistalo katsottavissa - olkaapi hyvät
Esikoisteokseni Vaivaistalo on sitten vapautettu luontoon eli pistetty youtubeen ja sen voi kattoa sieltä tai sitten suoraan tästä jos vaan saan linkin jotenkuten toimiin.
DVD-videokin on myyty loppuun aikaa sitten ja onnellisia ne, jotka sen omistaa, sillä indie-elokuvia - joita tässä maassa tehdään rutkasti - on oikeastaan mahdoton nähdä missään. Harvoin tekijät niitä katsovat yleisemmän levittämisen arvoiseksi ja koska youtubekin nyt omaa ns. amerikkalaiset arvot julkaisukriteereissään, niin eihän niitä aina nää ees siellä, koska ne poistettas tai pantas ainaski ikärajan taakse.
Vaivaistalo ei sentään sensuurin kynsiin joudu sillä se on perinteinen kartanokummituselokuva. Hyytävä, tunnelmallinen, jännitettä tasaisesti nostava. Itsehän rakastan kartanokummittelua ja pidän niitä kauhuelokuvien eliittinä, tyylitietoisena genrenä ja kaukana halvasta.
Tämän leffan pituus on 40 min ja se on tehty aidolla rakkaudella. Jos se tuntuu vähän kömpelöltä niin kannattaa muistaa että se oli ensimmäinen elokuvani ja sen takia sitä aikanaan väännettiin kymmenen vuorokautta putkeen. Vertailun vuoksi esim tuleva elokuvani Prioni on kaksi kertaa pidempi ja tehty puolet lyhyeämmässä ajassa - niin sitä ihminen kehittyy...
Antoisaa elokuvailtaa ja vielä antoisampaa kesää kaikille
Jukkis the hitchcock-fani.
Megaliittikivien arvoitus - ennakkotietoa
Megaliittikiviksi kutsun niitä siirtolohkareita tai pienempiä järkäleitä, jotka ovat jollain lailla muinaisten ihmisten siirtämiä tai nostamia. Tavallisimmin he ovat asettaneet kiven alle joko yhden tai kolme irtokiveä jotka kannattelevat kiveä irti maasta. Se että ne varmuudella ovat ihmiskäden työtä eivätkä esimerkiksi luonnonoikkuja, siitä nyt en ala tässä yhteydessä vääntämään.
Yleensä nämä megaliitit sijaitsevat kaukana kaikesta. Ne harvemmin ovat – kalliomaalausten tapaan – jokireiteillä, vesistöjen rinteillä, vaan ne joihin itse olen törmännyt ja läpikäynyt, ovat yleensä ottaen tuuheissa kuusikoissa, joissa lähimpään maataloonkin on kunnioittava etäisyys.
Syy siihen johtuu maankohoamisesta. Ammoin ne ovat olleet merenrannalla, mutta vesi niistä on väistynyt kauan kauan sitten. Siis todella kauan.
On todellakin ollut itselleni yllätys että ne korreloivat ns. ylimmän rantaviivan kanssa. Siis alueiden jotka eivät ikinä ole olleet merenpohjaa. Aikana jolloin sisä-suomi oli vielä luotojen ja pikkusaarien labyrintti ja etelä- ja länsirannikko pelkkää rannatonta ulappaa. Puhumme siis Yoldiamerestä ja jos vaan kantti kestää, niin mahdollisesti jo Baltian jääjärvestä. Näiden alkumerien kanssa nämä kivet korreloivat.
Erikoiseksi tämän tekee, että ensimmäinen tunnettu asutus. eli nk. pioneeriasutus, on vasta Ancylusjärven ajalta. Siis ajalta jolloin maankohoaminen oli jo tapahtunut hyvän aikaa, ja nämä vanhimmat asutuspsesäkkeet ovat olleet rannikkokulttuureja tämän megaliittisen saaristokulttuurin sijasta. Ja mitähän tämä tarkoittaa suomeksi? Se tarkoittaa sitä, että nämä kivet ovat yli tuhat vuotta vanhempia kuin ensimmäiset jäljet asutuksesta, joita arkeologit ovat onnistuneet löytämään. Ja tulen tämän tottakai todistamaan maankohoamisteorian avulla, ja myös näyttääkseni että megaliitit ovat pääosin Yoldiameren luotojen ja saarien lahdenpohjissa ja poukamissa – ja yleensä vain niissä.
Kun nämä kivet on todistettu iältään 10 000 – 9500 eaa. Ne saattavat jopa olla jo Alleröd-kaudelta 11 450 – 10 600 eaa. (Vertailun vuoksi Orimattilan asuinpaikka jota pidetään vanhimpana, on ”vasta” n. 8900-8600eaa) eli olemme alkusuomalaisten alkusuomalaisissa. Keitä nämä ihmiset olivat? Mistä he tulivat? Mitä he halusivat viestittää näillä kivillä, joille ei löydy minkäänlaista aikalaisvertailua mistään ilmansuunnasta? Ainakin he ovat meidän ensimmäiset esi-isämme mutta myös luoneet kulttuuria, jollaisia ei tiedetä millään toisella sen aikaisella kulttuurilla olleen. Jopa keskieuroopan megaliittikulttuurikin on syntynyt vasta 5000 vuotta myöhemmin. Tämähän se on mysteeri jos mikä, mutta uskokaa kun sanon, nämä kivet puhuvat kun niiltä vain osaa kysyä. Jokainen kivi tarjoaa informaatiota sijaintinsa, muotonsa kuin sijoittelunsakin puolesta.
Sensaatiohan tämä on. Tieteellinen vallankumous. Ja jotenkin luulen että tiedossa on vielä melkoinen kohu, jahka ihmiset saavat kirjan luettavakseen. Koetan vielä todistaa senkin, että tästä tyystin tuntemattomasta kulttuurista on syntyisin niin kalliomaalauskulttuuri – joka kiistatta otti osan tästä kulttuurijatkumosta ns. kallioprofiilien muodossa – mutta myös Suomusjärven kulttuuriin. Jos olet aina halunnut tietää mistä suomalaiset ovat tänne tulleet – tämä tulee olemaan Sinun kirjasi.
Nyt sitten ei muuta kun naputtelemaan ja toivotteleen kaikille hyvää kesää. Ennakkotilauksia en ota vielä vastaan kun kaikki on vielä päänupin sisällä, mutta koetan katsoa että hinta tulis oleen ns. kuluttajaystävällinen. Sitä odotellessa suositan tuota edellistä teostani Vaiettu muinaisuus joka hyvin pian alkaa olla loppuunmyyty ja arvattavasti tämä on viimeinen vuosi, kun sitä voi enää hankkia omaan hyllyynsä. Rupeen oleen liian suosittu ja voin luvata ettei tää tuleva ainakaan flopiksi jää.
Jukkis
Ollinkiven muinaissaarella
Ollinkivi seisoo omassa ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä ei mitään. Kuuluisahan se tietenkin, koska jo Topelius omisti sille muutaman sanasen, ja sen alta kulkee edelleenkin vanha keskiaikainen postitie. Tiettävästi maamme ensimmäinen rauhoitettu kohdekin. Profiilistahan Ollinkivi muistuttaa kasvoja, ja siinä voi halutessaan nähdä vaikka teollisuuspamppu Juuso Waldenin kasvot.
Itsehän olen sitä mieltä että profiili edustaa enemmän jotain lahnamaista kalaa tai vaikkapa valasta. Vertaus ei ole kaukaa sillä tiettävästi ennen maankohoamista siinä kohtaa on ollut muinaislahti. Tämä panee epäilyksen varjoa sille, että kiven asettajina ovat olleet ihmiskädet kauan kauan sitten. Jopa niin kauan, ettei maankohoaminen ole vielä alkanutkaan. Käytännössä kai puhutaan silloin Yoldiameren aikaisesta rantaviivasta, jolloin alue oli vielä saaristoa, ja ensimmäiset valaan- ja hylkeenpyytäjät olivat vasta aloittelemassa maamme asutushistoriaa.
Saatatte nyt hatarasti aavistaa miksi tämä kiinnostaa. Tiettävästi maamme ensimmäisiä asuinpaikkoja on olleet Porvoojoenlaakso sekä Lahden Ristola, jostakin vuodelta 7000eaa mutta nämä kivet ovat täydytty pykätä paikalleen jo kaksituhatta vuotta aiemmin. Puhumme siis täysin tuntemattomasta aikakaudesta vielä tuntemattomine kulttuureineen. Asutushistorian ensimmäisestä sukupolvesta joka edelleen puhuu meille näiden kivien kautta.
Ollinkivi on siis seissyt muinaislahden päässä, ja arvattavasti jossakin lähellä on sitten ollut myös 11 000 vuotta sitten jonkinsortin kalastajakylä. Siitä ei voi nykypäivänä löytää enää jälkeäkään, mutta yrittäähän aina voi. Muinaisrannan kartta kun paljastaa, että lähistöllä sijaitsee myös Jaakonkivi, joten valistunut arvaus on, että asutus löytyisi näiden kahden kiven välistä olevassa maastossa. Sitähän pitää lähteä etsimään.
GTK:n Maankamara-ohjelma paljastaa että paikassa missä on Ollinkivi, Jaakonkivi sekä ns. hyljepuisto, on ollut muinaislahti.
Löysin hakkuuaukean, mikä oli onni onnettomuudessa, koska jo kaukaa näkyi töyräs jonka päälle oli nostettu hyljemäinen kivi.
Salaperäinen hyljekivi korkeimmalla kohtaa näkyi jo kauas.
Tietenkin sinne piti kavuta ja sen takana vasemmalla näkyi toinen samanlainen. Päästyäni sen viereen kauempaa erottui vielä kolmaskin. Sinne en viitsinyt lähteä.
Lisää kiviä kalliotöyräiden ja kumpujen päällä. Kaukana erottuu seuraava.
Kun katseen käänsi toiseen suuntaan, erottui kolmaskin kivi jonka luo saapastelin ja kun pääsin sinne asti, erottui seuraavan kummun päällä jälleen uusi kivi.
Kun pään kääntää 180 astetta, erottuu jälleen taustalla seuraava kivi...
Kun pääsin taas sinne saakka, alkoi lähes joka kallionkielekkeen päällä näkyä omanlaisensa hyljekivi. Tajusin että tältä täällä näytti silloin, kun paikka oli merenlahtea ja avokalliota. Tämä on jonkinlainen kivipuisto – ja vastaaviin olen törmännyt muuallakin. Mikäli tässä ei olisi tehty hakkuita, tätä ei olisi näkynyt.
Näitähän siellä riitti ja aina näkyvällä kohtaa...
Kävin sitten Jaakonkivellä erikseen ja sehän on merkitty muinaiskohteeksi. Itse kivessä ei ole mitään merkillistä, kiistatta kuitenkin valaan muotoinen, mutta sen laelle on tehty kivikasa. Minä arvasin heti mitä se kasa siellä päässä edustaa. Se on se valaan selässä oleva aukkko josta se purskuttaa vettä suihkuna mutta kun valas ui aavistuksen liian syvällä, se tulee veteen sellaisena kuohuna.
Ruoveden Jaakonkivi
Niine hyvineen sitten poistuin takavasemmalle ja siinä ryövärinkuopan jälkeen kun ajelin Ruoveden suuntaan, mäen päällä vilahti kivi, jolla oli selkeä muoto. Sitähän piti topata ja lähteä katsomaan. Jonkinlaista ankkaa se muistutti yhdestä kulmasta ja selkeää valokuvaahan en tietenkään saanut, kun aurinko hyväkäs alkoi paistamaan ja oli suoraan vastapäätä. Kotona sitten katsoin että tämäkin nimenomainen kohta on ollut vedenpinnan yläpuolella ja jonkinlainen luoto Ollinkiven saaren pohjoispuolella – arvattavasti venereitin kohdilla.
Ankkakivi.
Sellainen muinaissaari se.