Pääkirjoitukset
Apollo 16
Tämä kuva on Apollo 16:n lennolta. Tämä kuva on syystäkin ollut moonhoax-teoreetikkojen mieleen, sillä kuvassa on paljon sellaista, joka paljastuu trikeiksi, ja vieläpä varsin kehnoiksi sellaisiksi. Kuva muuten on Nasan kuva AS16-107-17446, jos jotakuta kiinnostaa omin päin sitä tutkiskella. Tai ainakin numerosarjan pitäisi kummasti auttaa oikean kuvan etsimisessä.Itse asiassa me hermeetikothan esittelimme tämän kuvan numero kolmosen taidenurkassa. Kuvaahan tutkittiin huippukalliissa tutkimuksessamme, joka tehtiin Hermeetikko-lehden huipputekniikkaa omaavassa kuva-laboratoriossamme, jossa kaikki on uusinta uutta ja…no niin. Joka tapauksessa tuli selväksi, että trikki on niin kömpelö, että oli jopa leikkausviiva nähtävissä. Eihän näillä jätkillä tietenkään silloin ollut photoshopeja ,vaan enemmän ne oli tätä neuvostoliittolaista leikkaa saksilla ja liimaa –tekniikkaa. Sillä siitä voi panna vaikka päänsä pantiksi, että kuvaa todellakin on viilailtu, mutta kokonaan toinen kysymys sitten onkin että miksi.
 |
| Kuvassa on paljon epäjohdonmukaisuuksia |
Syy miksi tätä vieläkin käsitellään johtuu siitä, että olen melkoisen pakkomielteinen näissä arvoituksissa ja niiden tutkimisessa. Periaatteisiin ei kuulu jättää mitään puolinaista selän taakse, vaan yhä enemmän ja enemmän alkoi kiinnostamaan – mitä oli tangon päässä. Sinänsä en ole nähnyt tätä kuvaa todisteena moonhoax-teoriasta eli siitä, että koko kuumatka olisi tuotettu pahvisten lavasteiden keskellä Nevadan autiomaata.
Sen sijaan olen pohtinut, oliko antennin päässä sellaista sotilasteknologiaa, joka oli niin arkaluonteista, että se piti leikata kuvista pois. Vietettyäni netissä kuukauden jos toisenkin avaruus- ja aseteknologian parissa, voin sanoa, että sellaista teknistä laitetta ei ole tullut vastaan.
Entistä vakuuttuneempi olen, että siinä on ollut lippu tai viiri, joka on ollut luonteeltaan sen verran mauton, että sitä ei ole haluttu suurelle yleisölle näyttää. Itse asiassa sellaisesta on todisteita, ei tosin tältä keikalta vaan aiemmalta Apollo 11 kuumatkalta. Siis siltä ihan ensimmäiseltä. Edwin ”Buzz” Aldrinilla oli todellakin ylimääräinen lippu mukanaan kun hän toisena ihmisenä historiassa astui moduulista kuun kamaralle. Tämä oli vapaamuurarien teettämä lippu, joka Aldrinilla oli avaruuspukunsa sisässä. Se on ihan fakta, sillä lippua säilytetään edelleen vapaamuurarien temppelissä kun se sinne aikanaan kuusta palautettiin. Tai jos asia halutaan näin sanoa, niin Amerikan lippu oli vasta toinen lippu, joka Kuun kamaralla kävi. Mistä tulee mieleen, että vanhan periaatteen mukaanhan se, joka ekana saa uudelle alueelle lipun pystyyn niin…Jää ehkä ikuisesti selvittämättä mitä kaikkia henkilökohtaisia viirejä ja lippuja Apollo 16 miehistökin on Kuuhun roudannut, ja pannut niitä piruuttaan antennin päähän roikkumaan. Se ainakin on varmaa että Houstonissa on oltu happamia näistä tempauksista ja kuvia on jouduttukin myöhemmin manipuloimaan. Asiaa pähkäiltyäni olen vakuuttunut, että tämä voisi olla lupaava johtolanka tässä asiassa. Joskushan asia tulee vielä selviämään, sillä jollakulla täytyy olla originaalikin kuva edelleen hallussaan.
Arsenikin markiisitar
Tätä kirjoitettaessa Suomea järkyttäneet insuliinisurmat ovat vielä kesken. Esikuvia näille naispuolisille sarjamurhaajille jotka käyttävät myrkkyä aseenaan, löytyy toki historiasta enemmänkin. Tutkitaan tälläistä tätiä kuin markiisitar Madelaine de Brinvilliers. Olisitko sinä ottanut tästä itsellesi vaimon?
Markiisitar de Brinvilliers eleli Ranskassa ajanjaksolla 1630-1676, ja uskokaa kun sanon että hän jätti lähtemättömän vaikutuksen niin aikalaisiinsa kuin jälkipolviin. Alkujaan kaikki alkoi suunnitellusta isänmurhasta, sillä isäpappa monsieur d`Aubray oli mennyt panemaan tyttären rakastajan Sainte-Croixin teljetyksi Bastiljiin. Vapauduttuaan he päättivät yhdessä kostaa ja aseeksi otettiin arsenikki – tuo kaikkien myrkkyjen kiistaton kuningas.
Ensin piti tietenkin hommaa testata ja koekaniineiksi otettiin sairaalapotilaita. Markiisitar oli tuttu näky sairaalassa jossa hän kävi hellästi katsomassa potilaita. Oli siinä sivussa vähän särvintäkin tarjota, leivonnaisia ja hilloa. Kaikki tietenkin arsenikilla terästettyä ja potilaat kuolla kupsahtelivat hyvin pian vierailujen jälkeen, mutta samalla sai markiisitar alan tietoa myrkyn määristä ja vaikutusajoista.
Vuonna 1666 isäpappa sai sitten ensimmäiset annoksensa, tosin pieninä annoksina jotta yksikään henkilääkäri ei huomaisi mahdollista myrkytystä. Lääkärit olivat ymmällään sillä oireina oli niin pistävää tuskaa rinnassa, hikoilua, oksentelua, ruokahaluttomuutta, kutinaa, kalpeutta ja päänsärkyä. Lääkärit eivät voineet kuin suosittaa tervettä maalaisilmaa, ja arvon monsieur muutti maataloonsa. Täällä olo alkoikin kohentua ja pian hän alkoi myös kaipailla tytärtään. Tytär saapuikin pitämään seuraa ja luonnollinen seuraus oli, että monsieurin kunto alkoi jälleen huonontua. Pian äijä potkaisikin tyhjää mutta yhden teon hän sentään ehti tehdä. Liikuttuneena siitä että tytär seisoi viimeiset hetket hänen vierellään, hän testamenttasi tyttärelleen kaiken.
Vuonna 1670 rahat olivat tuhlattu joten lisäperintöä oltiin vailla. Sisarukset joutuivat nyt tulilinjalle. Tosin vanhin veli oli sen verran sitkeä tapaus, että häntä piti myrkyttää peräti kolme kuukautta ennen kuin sääret oikenivat lopullisesti. Käry kävi myös lähellä sillä nuoremman veljen kuolemisen jälkeen ruumis joutuikin ammattitaitoisen ruumiintutkijan käsiin. Tämä ilmaisi kantanaan arsenikkimyrkytyksen. Tässä yhteydessä markiisitar yritti myös myrkyttää palvelijatar Rousellin. Markiisitar tarjosi veitsenkärjellisen herukkahilloa joka teki onnettoman palvelijattaren sairaaksi pitkäksi aikaa. Lohtuna markiisitar tarjosi viipaleen liikkiöitä ja nyt palvelijatar joutui kunnolla vuoteenomaksi. Hänellä meni lopulliseen toipumiseen kolme vuotta.
Sitten tuli verinen loukkaus kun paljastui että hänen miehensä oli hankkinut rakastajattaren. Sellainen peli ei tule tietenkään kuuloonkaan, vaikka rouvalla itsellään oli vaikka mitä salasuhteita. Myrkky vaikutti markiisiin hivenen eriskummalisesti jalkoihin ja pian hänestä tuli täysin jalaton. Tapahtui sekin erikoisuus että nähdessään kävelykyvyttömän miehensä, tuli rouvalle sääli ja hän päätti armahtaa miehensä. Myrkyttäminen loppui ja mies toipui ennalleen.
Myrkyttäminen oli oikeastaan niin kivaa puuhaa että puuhat eivät loppuneet tähän. Hän myrkytti jopa omia lapsiaan, rakastajiaan johon kyllästyi ja tietenkin erinäisen määrän ystäviään ja palvelijoita. Homma olisi voinut jatkua ikuisesti sillä markiisittaresta oli tullut melkoisen taitava myrkkymestari. Sitten hänen rakastajansa Sainte-Croix otti ja kuoli ja jätti tietenkin jälkeensä raskauttavia papereita. Markiisitar pakeni ulkomaille 1672 josta hänet luovutettiin takaisin 1676. Se oli sitten menoa kidutuskammioon ja siitä suoraan polttopaaluun.
Tapaus ei suinkaan ollut mikään yhdentekevä juttu historiassa. Tästä tapauksesta oppineena lääkärit oppivat entistä tarkemmiksi myrkytyksen tunnistamiseen ja jonkinlainen myrkytysoppi alkoi ottamaan ensi askeleitaan. Pian arsenikkimyrkytys opittiin tunnistamaan, mutta itse myrkky jatkoi vielä eloaan. Myrkyttäjät kun oppivat varomaan myrkyttämään ruokaa tai juomaa, vaan alkoivat auttaa sitä ruumiin sisään ihon kautta. Myrkyllä sivellyt paidat ja peitot jatkoivat vielä jonkin aikaa voittokulkuaan, kunnes nekin opittiin tunnistamaan. Vaikka niinhän sitä sanotaan että ”mahasyöpään” kuollut Napoleon oli viimeinen joka on tiettävästi arsenikilla myrkytetty.
Ritarikuntien perustamisvuosista
Lue lisää: Ritarikuntien perustamisvuosista