Sinikivi.com
  • Etusivu
  • Pääkirjoitukset
      • Back
      • Maailmanmeno
      • Oudot jutut
      • Muinaisaiheet
      • Populaari
  • Ota yhteyttä
  • Keskustelupalsta
  • Kirjaudu

Pääkirjoitukset

Sinikiven pääkirjoitukset

Prioni II - erään elokuvan anatomia

Terveiset kesälaitumilta en ole viittiny tänne mitään kirjoittaa mut nyt se alkaa taas... Tässä olin viikonloppuna kuvaushommissa ja läpikäynpä sitä noin muistelona niin kauan kun asiat on muistissa.  Saatatte samalla saada jonkinlaisen yleiskuvan millaista se on ja mitä kaikkea vaatii jos tälle tielle lähtee. 

Se että Prioni saa jatko-osan on ihan sattumien summaa. Halusin nyt vaan tehdä seuraavaksi sotaelokuvan joka sijoittuisi vuoteen 1943 mutta oli liian haastavaa kuvauspaikkojen ja vaatteiden suhteen eikä niitä ihmisiäkään siihen noin vaan löydä näytteleen näin tatuointien ja lävistysten aikakaudella.  Vaan periksi ei anneta joten muutin sen vaan tieteiskauhuversioksi ja koska asiat menee pieleen, varsinaisiin kuvauksiin päästiin vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Oli kova homma ylläpitää  henkeä siihen saakka. On siis syntymässä Prioni II – tarkemmalta nimeltään Viljasodat! Ykkösosan Rehtorikin tuli siihen vilahtamaan.
Prioni1
On kai ilmiselvää että kun itte tekee niin tottakai ottaa myös roolin. Tässä vähän keskustellaan. 

Vaikka periaatteessa näyttelijäkaarti olikin valittu hyvissä ajoin, ihmisten elämäntilanteet muuttuu ja perumisiakin tuli ja piti haalia uusia. Erityisen tiukka oli yksi rooli joka peruttiin vain muutamaa viikkoa ennen ja siihen sit pestasin jonkun joka ystävällisesti kaksi tuntia ennen kuvauksia ilmoitti ettei aiokaan tulla. Perinteinen ohari siis. Oma vikani. Olisi pitänyt haistaa jo siitäkin että sähköposteihin ei vastata kun kolmen päivän viiveillä, mikä on yleensä  varma merkki innostuksen puutteesta, ja luomiani etukäteistehtäviä ei tehdä  ollenkaan.

prioni2
                             Ruumiskasa metsässä. Tästä tulikin suorastaan taiteellinen otos.

Ja tekosyistä olen oppinut senkin että kun ihmiset vetoaa työkiireisiin, se on varma merkki siitä, ettei aiotakaan tulla kuvauksiin mutta ei kehdata sitä ilmoittaa samantein vaan halutaan pilata toisen leffa. Näillä  oharisteilla jotka vaan hakee tuotantoon jos toiseen aikomattakaan saapua paikanpäälle, tuntuu olevan aina samat meriselitykset ja ne oppii tunnistaan jo ennalta. Nämä elementit oli nytkin kasassa, mutten taaskaan kuunnellut sisäistä varoituskelloani. Mainita voi senkin että rooliin haki myös  joku tyttönen jolla oli jotain ongelmia mentaalipuolella ja kun hänet skippasin ilmanmuuta, sain parin viestin edestä tulikivenkatkuista sadattelua, joka kiistatta pilas päivän. Se tyyppi varmaan oliskin ollu kuvauspaikalla varsinainen ilopilleri. Tämä ohariasia ratkesi niin että kuvauspaikalla aloin soittelemaan yhdelle rouvashenkilölle joka  oli siihen myös hakenut mutta liian myöhään koska olin ehtinyt jo valita oharintekijän ja hän saapui paikalle muutaman tunnin varoitusajalla ja opetteli vuorosanat lennossa. Jouduin lupaan rahaa – pakko oli.

prioni4
"Mennään läpi vaan... se vie ehkä viiskytä ukkoo mut sit voitto on meirän!" Näin helppoa ne on ne sotasuunnitelmien teot.

Yleensä ottaen juttu kumminkin meni hyvin. Mitä nyt satoi satamistaan ja kun päästiin eräälle autiolle metsäkalliolle, taivaan akkunat aukes niin ettei voinu kuvata mitään.Plussana että joku oli pykänny lautakopin keskelle mettää ja ei tarvinnu ihan taivasalla venailla. Kuvauspaikalla meni sähkötkin poikki, kadotin autonavaimeni joita sit etittiin,  kameran linssi meni sateesta niin huuruun ettei nähny mitään mitä sillä kuvataan, sähkötkin meni poikki majapaikassa ja luonnollisesti palatessani toisten vaatteita on takakontissani niin että löytötavaratoimiston voisin perustaa. Olin aatellu että miespääosani repliikit nauhoitetaan lauantaina illansuussa ja heti seuraavana aamuna ja loput kahden viikon päästä. Hän kumminkin valitteli että  hänen pitää poistua lauantaina ja palaan pääsee vasta sunnuntain iltapäivästä ja kahden viikon päästä ei pääse ollenkaan. Tässä  pääsyy miksi elokuvassa ei ole miespääosaa sit ollenkaan.  Ja sitähän tämä on, sillä koko ajan pitää olla valmiina muuttamaan tarinankulkua  lennossa mutta onneksi olen luovia ihmisiä. Asiaa ei muuten auttanut yhtään että avustajakaarti oli kaupungissa juopottelemassa ja päätynyt putkaan joten sotarintama pitää tehdä toisella aikaa toisten ihmisten kanssa.

prioni5
Naiset sodasssa saa Prioni -elokuvassa ihan toisenlaisia merkityksiä. Tässä ollaan torjumassa hyökkäystä.

Vaikeuksia voi aina luetella mutta plussiakin oli. Pestaamani kokki hoiti hommat kotiin, nukkumapaikkoja riitti kaikille ja fiilis oli hyvä. Vaikka näyttelijän työ onkin pääosin odottamista, likat tuntu hulluttelevan vapaahetkensä twerkkausvideioittensa kanssa joten ne osas ottaa ilon irti. Lisäksi se suurin ilonaihe että tuli mitä esteitä vaan, koneisto kävi, välillä yskien,mutta putputti eteenpäin siitä huolimatta. Kyllä tästä elokuva saadaan ja vieläpä poikkeuksellisen hyvä. Saakutti et tästä  tulee tiukka raina kun panostaa tarinaan ja hahmoihin. Itse olen sitä mieltä että olen tekemässä erästä parasta elokuvaa mitä tässä maassa on kuunaan tehty. En nyt ehkä tasollisesti, nollatuotanto on mitä on, mutta tarinan puolesta joka on juuri sitä, mikä on kaukana valtavirran ihmissuhdedraamoista.  Noh, tästä aiheesta varmaan saatte vielä enemmän päivityksiä kun haluaisittekaan.

Jukkis
0 comments
1.1k views

Vuoden 2017 yleisöäänestyksen rajatietokirja

Näinhän siinä kävi että kirja Megaliiittikivien arvoitus on valittu yleisöäänestyksen perusteella vuoden rajatietokirjaksi. Valinta suoritettiin helatostaina Kylämällä, kaikennähneen Ultra-lehden päämajassa. Kansa on siis puhunut.


megaliittikivien arvoitus
                                                        Siinä se nyt on - voittokirja !

Suoraan sanoen en odottanut tälle kirjalle voittoa. Sanoin sen siellä ja sanon nytkin etten alkanut veivaamaan nettiäänestystä millään lailla, vaan jätin asian puhtaasti kohtalon huomaan eli itsekunkin oman makuharkinnan mukaan. Ohi mentiin silti rinnanmitalla eli runsaalla 20 äänellä, joten tiukille meni.

Oli kai aikas itsestäänselvää että olisin sinne mennyt joka tapauksessa, oli kirja ehdolla tai ei. tilaisuudessahan on aina ollut hauskaa ja sanokaa mitä sanotte - Ultralehti osaa järjestää kunnon pippaloita.

voitontanssi
Jukkis vetäisee voittonsa kunniaksi kunnon voitontanssit. Vieressä kilpailun tuomarina toimineella Jukka Kuoppamäellä on hauskaa kuten koko yleisölläkin. Hitsi vieköön.. kerranhan sitä vaan eletään ja hauskaa pidetään.

Toisaalta olisi ollut kumma jos Megaliittikivien arvoitus olisi suhahtanut kirjatarjonnasta noin vain ohi ilman maneereita. Sen sisältö kun on niin dynamiittia, ettei siitä ole vielä edes alkanut kansalaiskeskustelukaan, koska valtaosa sen lukeneista on vielä ns. shokkivaiheessa. Kirja kun esittelee alkusuomalaisten alkusuomalaiset jo tuhat vuotta ennen kuin asutushistoria on virallisesti alkanutkaan. Ja he eivät olleet mitään primitiivejä vaan pitkälle kehittynyt yhteisö joka aikaansai kulttuuria jotka nykyisin tunnemme megaliittikivinä. Megaliittikivien omassa kategoriassa ne ovat peräti 5000-6000v. vanhempia kuin euroopan vastineensa. Tästä väittämästä on sitten seurannut tyrmistynyt hiljaisuus – meillä suomessako? Mekö yksi alkueuroopan suurimmista korkeakulttuureista? Mutta mehän olemme aina olleet primitiivejä, jotka ei ole muuta osanneet kun kopauttaa hylkeitä kalikalla päähän? Tämä asenne onkin kiistatta noussut vähän esteeksi.. koska meistä tuli orjamentaliteetilla varustettu kansakunta, jolla on psykologinen esto ymmärtää omaa alkuamme?

2017 megalith
Tämän kesäkauden ensimmäinen megaliitti peräti 11 000 vuoden takaa. Alkujumala Iro nostaa päätään vedestä ja alkaa luomaan luomakuntaa.

Joku voi tietenkin sanoa, että onko se nyt uskottavaa sitten voittaa rajatietokirjapalkinto? Valtaosahan luulee että rajatieto on pelkkää newage-hömppää tai sitten joku ufokirjallisuutta, jossa joku on nähnyt valonsäteen mettässä ja kirjoittaa sen pohjalta jo muistelmansakin. Ei se ihan noin ole. Rajatiede on aina ollut laveampi juttu, ja käsittää laajemminkin vaihtoehtoiset näkemykset. Erityisesti ns. muinaistelu, se mitä itse teen, on aina sisältynyt jossain määrin rajatiedon kenttään.Tässä mielessä tämä kirja oli ihan oikeassa paikassa.

leppalintu

Joskus tulee muinaisia megaliitteja etsiessä vastaan myös pienempiäkin kiviesineitä. Joku on siinä 11 000 vuotta ja rapiat sitten muovannut kivestä leppälinnun.

Itsehän muuten miellän rajatieteen kulttuuri-ilmiöksi joka ensimmäisenä yleensä imaisee uudet virtaukset ja muutokset. Kestävämmät asiat vellovat tämän porukan sisällä, kunnes jossakin kohtaa muuttuu valtavirraksi. Moniko esim tiesi, että jopa nykyinen hotti aihepiiri arkeo-astronomia eli ja vaikutti yksinomaan esoteerisen väen keskuudessa, kunnes jossain kohtaa ammattimaisemmat kosmologit aiheesta kiinnostuivat. Niiden oikeiden arkeologien silmissä arkeo-astronomia oli pelkkää huuhaata. Vastaavia juttuja voisi luetella paljon jotka alkujaan ovat esoteerisen kentän vaalimia ja tutkimia, vaikkapa nyt hivenaineet tai vaikka radonmittaus jotka nykyisin ovat oleellinen osa terveyttämme. Ei pidä tätä porukkaa vähätelllä ollenkaan. Hyvänä puolena, että vaikka nykypäivä ei mitään tajuakaan omasta kunniakkaasta menneestämme, tai pikemmin alustamme, niin kiitos rajatieteen – siitä tulee jossakin kohtaa yleinen totuus.

Mutta kiitän tietenkin kaikkia äänestäneitä, vaikkakin rajaan kiitokset niille jotka allekirjoittanutta tukivat tässä kohtaa. Jossakin on ne n. 65 tuntematonta joille olen kiitollisuudenvelassa. Iloitaan yhdessä, juhlitaan ja aloitetaan taas arki; niin paljon tutkimatonta ja niin vähän elinaikaa.

Jukkis
0 comments
1.5k views

TESLA –lehti ilmestynyt !

Kuka oli Nikola Tesla? Mitä hän oikein keksi ? Miksi mies on kulttimaineessa? Näitä asioita on kuiskuteltu ja pohdittu jo pitkän aikaa, ja ne ovatkin jääneet aina juorujen asteelle, sillä miehestä ja hänen elämäntyöstään ei löydä käytännössä mitään suomenkielellä. Nyt tähän tulee muutos. Tesla on lehti joka avaa meille mysteeriä. Voin luvata korkkarimaisesti että tämä lehti iskee kuin miljoona ampeeria.

tesla

Lehden idea sai alkunsa takavuosien Tampereen Ufo Ryn Tesla-päiviltä, joka keräsi salillisen pullolleen väkeä. Kiinnostus oli kovaa ja tätä tapahtumaa muistellaan edelleen. Koska Tampereen Ufo käytännössä pitää sapattivuotta koska etsitään uutta luentopaikkaa - ja luennoitsijoita - keksittiin tämä nimenomainen luento luoda paperiversioksi. Syntyi idea tästä lehdestä.

Tesla –lehti on hivenen A4 –kokoa pienempi, sivumäärä kansineen on 32 sivua. Hinta on törkeä kymppi koska posti verottaa osansa ja laatu muutenkin maksaa. Tämä on yhdistyksen varainhankintaa ja joka peso pannaan lyhentämättömänä firman kassaan. Plussana kumminkin että tilauksen näkyessä tässä päässä, sen pitäisi kolahtaa luukusta jo seuraavana arkipäivänä. Selkeä keräilykappalehan tämä on, painosta otettiin vain rajallinen määrä ja lisää ei paineta. Kun puhutaan Teslasta, puhutaan jo kulttikamasta.

Jo esipuheessa ihmettelemme miksi tietosanakirjat hehkuttavat jotain patenttivaras Edisonia ja kälyistä leijaansa lennättänyttä Franklinia, mutta ei koskaan Teslasta sanaakaan, vaikka mies oli kiistatta 1900-luvun neroin kaveri joka on silloin kuunaan elänyt. Onko takana sittenkin että ns. vapaaenergian idea on nykymaailmalle edelleen liian vaarallinen juttu? Seuraavaksi olemme suomentaneet maestron itsensä kirjoituksen, joka on tietenkin harvinaista herkkua. Tietenkään Teslan omaa elämänkertaa ei voi unohtaa, ja se on täydennetty ja tarkistettu laitos vanhasta Hermeetikko –lehden artikkelista. Pohdimme myös mikä oli Teslan suhde ns. lentäviin lautasiin ja miksi mies sanoi ottavansa viestejä ulkoavaruudesta. Laajemmin tutkimme eetterisähkön mystisiä ominaisuuksia eli maanjäristysten ja aurinkopurkausten suhdetta, meteorikraaterien kummallisuuksia ja kaikkea sellaista, joka antaa kontekstia sille, mistä Tesla nappasi ilmaisenergiansa. Kaiken kruunaa tesla –päivilläkin kuultu luento Selim Lenströmistä, sillä Nikola Tesla ei suinkaan ollut ainoa, joka osasi luoda sähkövaloa tyhjästä. Suomen oma poika Lenström valaisi aikanaan tunturit pohjolan mystisellä valolla, ja ukko on muualla todellisessa kulttimaineessa, mutta ei tietenkään Suomessa, jossa tälläisiä juttuja ei tajuta ollenkaan.

Pidemmittä puheitta. Tilaa Tesla-lehti ja tiedä enemmän. Tai ole tilaamatta sillä saahan sitä tietämättömyydessäkin elää. Se nyt on ainakin varmaa että näissä peleissä nopeat tilaajat syövät hitaat, mutta melkein uskaltaisin luvata että juhannukseen saakka näitä nyt varmaan riittäisi? Toivottavasti. Joten en nyt sit näe syytä päivitellä tätä etusivuakaan vähään aikaan jotta lehtimainos varmasti tässä kiiltäisi näkyvästi ja saan itse vetää ainakin alkukesän lonkkaa etusivupäivitysten ohella.

{BreezingForms : tesla}
0 comments
2.6k views

Kesän 2017 megaliittikausi

No niin... pitkä talvi on venattu ja on aika suunnistaa pöpelikköön, sillä talvenmittaan on megaliittikausi päässyt jo suoranaisen kuumeen asteelle. Tiedä sitten kehtaako tätä  kertoakaan, mutta matkoista ensimmäinen oli täysin hukkareissu. Tai ei ihan, unohdin hanskat yhden kiven päälle ja sinnehän ne sit jäivät.

Se oikeastaan alkoi siitä kun joku oli lukenut kirjani ja pani vinkiksi että Kangasalan Valkeavuorella on megaliittikivi. Laittoi oikein kuvankin jonka nyt omatoimisesti tässä varastan ja pistän sen kummempia lupia kysymättä näytille.
valkeisvuori kulta

Kiintoisaksi sen teki että aluskivi on aivan erivärinen kuin punainen johon tässä on totuttu niin, että alkavat muistuttaa keräilymerkkiä. Vitsailinkin siitä että siellä se kultakimpale odottelee. Uskoakseni se kylläkin taitaa olla väristä päätellen kuparikiisua, josta tuskin kultaa löytää yhtä hippustakaan. Joka tapauksessa tämä mesta ei ollut yhtään sen huonompi aloittaa megaliittikausi kun mikään muukaan. Siinä sitten talvenpäättymistä odoteltiin ja kun lähdön aika koetti, iski vielä takatalvikin. Sekin vielä. Vaan onnekkaasti ei satanut juurikaan Tampereen itäpuolella - länsipuolella sitäkin komeammin joten sovitusti pääsin matkaan.

valkeisvuori gtk pieni

Myönnän kyllä suosiolla että Muinaisranta -ohjelman mukaan saari vaikuttaa yllättävän pieneltä ja juuri sellaiselta johon en omatoimisesti olisi eksynyt tutkimaan mitään. Olen oppinut että tämä ammoinen merikulttuuri on osannut välttää liian isoja saaria mutta ehdottomasti myös liian pieniä. Tämä oli juuri sellainen joka kokoluokkansa puolesta ei olisi asukkeja houkutellut.Vaan jos siellä on megaliitti, siellä on sitten megaliitti.

Aloitin komeasti Pahakorvenvuorelta jossa ei ollut jäännettäkään ihmiselosta. Nämä saarethan voi tutkia kahdella metodilla; antaa vaiston johdattaa askeliaan tai sitten edetä järjestelmällisesti. Tein jälkimmäisen vaihtoehdon ja aikaa meni alun toista tai kolmatta tuntia mutta lopputulos oli perusteellinen. Jopa niin perusteellinen, että sanoisin ettei siellä ole ihmisiä koskaan ollut - ja kuvanantajan megaan en sitten törmännyt siinä ryteikössä ollenkaan. Kiviähän siellä oli tietenkin vähän peevelisti mutta kivien törmäämiseen metsässä nyt ei mikään ihme ole.
pahakorvenvuori
Pahakorvenvuorella sentään tämmöinen...

Aikani sukellettuani vuoroon ylä- ja alamäkiä, läähätettyäni tuntitolkulla risujen hakatessa naamaa ja oksan jos toisen ottaessa ns. pipon päästä aloin uskoa että haaskaan vain aikaani. Koska tarmoa kuitenkin oli, käväisin vielä viereisellä pikkusaarella mutta ei sielläkään mitään kummempaa ollut. Oikeastaan ainoa anti oli, että paikallinen kiviaines oli  rapautunut ja halkeillut hyvinkin mystisiin asentoihin mutta nehän on luonnonilmiöitä ne.

Tietenkin kun tekee kuten minä, eli etenee muinaiselta saarelta toiselle, on informaatiota sekin missä informaatiota ei ole. Aavistelee saarien kokoluokat etukäteen asutuksen kannalta, mutta se oli kyllä pettymys että etsimääni merimerkkikiveä ei ollut missä sen olisi pitänyt olla. Saaren pohjoisniemessä kylläkin karttaan merkattuna oikeaoppisesti siirtolohkare mutta ei se ollut linnunmuotoinen sekään. Laiha lohtu tietenkin vakuutella itselleen että informaatiota tämäkin...

Yhtä kaikki. On syntynyt jonkinlainen mielikuva että tämän kokoisilla saarilla on kuitenkin käyty. He ovat käyneet kalauttelemassa hylkeitä päänuppiin ja keränneet saaliin. Kenties tehneet jonkin megaliittikiven muistoksi tai suunnistuspisteeksi, ja toisinaan voi törmätä kotapohjaan jos saalistusreissu on vaatinut muutaman päivän oloa. Tämä lienee ollut juuri sellainen metsästyssaari, jossa on käyty muutaman kerran vuodessa mutta sitä ei ole asutettu.

Sellainen reissu kumminkin. Hukkareissu. haluan kuitenkin tämänkin mainita sillä kunnianhimoinen tavoite on saada niin monta muinaisaarta dokumentoitua kuin mahdollista ja silloin pitää mainita nekin, jossa ei tärppiä ole. Toisekseen haluan motivoida itseäni että kun lukija tottuu näihin saarijuttuihin, on yhä vaikeampi jäädä himaan laiskotteleen.
Tämä kaikkihan siis liittyy Megaliittikivien Arvoitus -kirjaan joka esittelee mistä tässä kaikessa oikein on kysymys. Sehän on muuten nyt Ultra-lehden vuoden rajatietokirja -ehdokkaana enkä panisi pahaksi vaikka osallistuisitte omalta osaltanne tähän kisaan ja - äänestätte oikein. Se mikä on oikein äänestettyä, liittyy tietenkin kirjaehdokas numero vitoseen. Jos ette muuten kannusta niin tämä uhrilahjanne otetaan tässä päässä  ilolla vastaan. Äänestää voi tästä: http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirja-2016.html

Niin... seuraavaa kertaa odotellessa
Jukkis
0 comments
1.3k views

Hengen- ja tiedonmessut 25-26.3 Tampereella

Huuharimessua pukkaa. Puffataan nyt tapahtumaa kun ittekkin oon vihdoin viimein päässy heittään sinne muinais-aiheista luentoa ja sit vielä osallistun johonkin ihme panelikeskusteluun. mutta mennään asia kerrallaan. 

Syy että mainostan tapahtumaa on hyvin yksinkertainen. Näähän on viime vuodet ollu tota pinkkiä newagea  jossa ei oikeen ole ollu mitään miesvästölle. Se nahkatakkinen hevimies on ollu vähän orpo piru siellä enkeliterapioiden ja kimaltavien pehmolelujen seassa. Mä oon niille sanonut et tarttis jotain vähän kovempaakin kamaa ja nyt on onnistuneesti otettu tää muinaistelu teemaksi. Hyvä näin. 

Tamperehan on huuharimessujen puolesta ollut aina vähän haastava paikka. Tällä kertaa on opittu ja tehty messuista kakspäiväset ja vieläpä Sampolassa joka on kiistatta hyvä paikka. Perinteisesti monet tälläset tapahtumat hyödyntää tota Tampere-taloa mut se on vähän kolkko ja liiian steriili jotta sinne sais kansan ryntään. Taannoin oli kauppiksellakin yhdet tapahtumat, se ei ollu huono mut liian kaukana jotta sinne olis viittiny tulla kun armottomat fanit.

P03 04Riot 1877 Chandler
Eix rupee se lipunmyynti hissuksiin aukeen vai pitääkö hermostua. Tunnetusti tämä kansa on niin hurahtanut mystiikkaan että yhdetkin huuharimessut voi helpolla poikia isoja mellakoita.

Tottakai otin pöytäpaikan, mitä sitä vaatimattomuuttaan kaunistelee - alan piireissä oon tampereella ihan kunkku. Näyn heittävän luentoo heti lauantaina aamuvarhaisella klo 11 -12.00 aiheesta muinaiset salaisuudet. Luokassa A270. Tunnustan että esitelmän nimi voi pitää sisällään mitä tahansa, eikä mun tasoisen kaverin tartte niitä valmistella koska olen kerran kävelevä muinaishistoria itsessään ja tiedän kaikesta kaiken.

lager beer riot
Hyvässä huuharitapahtumassa on tottakai niin tarot-pöytiä kun pamflettipöytiä joissa voi perustaa istuvaa hallitusta vastaan vallankumoustribunaaleja.

Sit vielä pärähtää lauantaina klo 16.30 – 17.30 panelikeskustelu Suomen ja maailman vaiettu historia.

meiltä on yritetty salata, millaisia tutkimuksia virallinen tiede ei suostu myöntämään, todistusaineistosta huolimatta? Keskustelussa mukana Tapani Koivula, Osmo Turso, Jukka Nieminen, Juhani Olutkoski, Matti Salo. Jos jotenkin itteeni oon oppinu tunteen, niin aattelin olla äänessä kaikkein reippaimmin. Ei tälläsiin tulla möllöttämään.


Tiettävästi pöytäpaikkani olis heti ensimmäinen kun astuu sisään eli paikat 101-102. meni aikamoinen juonittelu että sain tän paikan puliveivattua. Yleensähän messujärjestäjät heittää tämmöttet miehet jonnekin yläkerran sivukäytävälle mutta nyt tapahtu joku ihmeellinen onnenpotkaus. Ja mullahan ei muuta olekaan kun aikaa pölötellä ihmisten kanssa. Kirjat on tottakai messissä ja tunnetusti vain käteinen käy. Jos olis vähän onnea matkassa, niin upouusi elokuva Prioni olis kans saatavissa jo tällöin videolla. Ainakin olen sinne videomonistamoon pannut terveisiä että rupeis oleen aika ryhtyä hissuksiin hommiin.

 51fff4e781c12.image
                 Ostomanian riivaama kansa on puhunut ja poistunut. Jonkun tarttee siivota paikat.


Joten nyt sitä on sit tilaisuus tavata meikäläinen livenä ja uskoakseni nää on sellasia juttuja joissa viihtyy muutenkin. Nähtävää ja koettavaa piisaa.

Tästä linkkiä itse tapahtumaan. Kannattaa lukea sillä jos vähänkin tunnen itteeni, tapani mukaan ajat ym on aina päin honkia.

http://www.rajatieto.fi/index.html



Ystävällisesti tervetuloa omasta puolestani.



Jukkis
0 comments
1.1k views

Alakategoriat

Sivu 6 / 40

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
© 2023
Sinikivi.com
Ylös