Pääkirjoitukset

Kun seurailee päivän lööppejä ei voi olla törmäämättä näihin Ruotsin maahanmuuttajalähiöihin. En voi tietenkään sanoa olevani minkäänsortin ekspertti tässä asiassa, mutta saahan sitä mielipiteitään heitellä vaikkei mistään mitään tietäisikään. Jopa niistä tulenaroista aihepiireistä jotka jakavat kansaa vahvasti ja niissä täytyis jotenkin aina osata olla kieli keskellä suuta.

Puhutaan Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden kovenevasta rikollisuudesta. Sitä nyt ymmärrettävästi sitten kauhistellaan täällä päässä ja varsin usein annetaan ymmärtää, että syypää lintukodon veriselle kaaokselle ovat arabimaailman maahanmuuttajat. Tätähän tässä on toitettu pian vuosikymmenen ajan, kuin laivasta purkautuisi toistuvasti ihmismassoja joiden ainoa elämäntarkoitus on loistaa rikollisuudessa ja pomminvirittelyissä. Eikä se salaisuus ole sekään, että ruotsalainen poliisijohto antaa huolestuneita lausuntoja – erityisesti budejttiesitysten alla, jolloin pitää osata vaikuttaa rahahanojen päällä istuviin politiikkoihin vääntämällä yleisen turvattomuuden ruuvia.

Sinänsähän ei pitäisi olla minkäänsortin salaisuus että köyhillä alueilla rikollisuutta on ihan toisissa mitoissa kuin keskiluokkaisissa lähiöissä. Näin on ollut aina ja näin tulee aina olemaan. Enkä tiedä voiko sekään olla kummastelun aihe, että köyhillä alueilla yleensäkin on eniten maahanmuuttajiakin, erityisesti paperittomia, sillä mikäs sen parempi piileskelypaikka. Itse en oikein osaa tässä nähdä mitään kauhisteltavaa, vaan otsikoissa ja niistä viriävissä kansalaiskeskustekuissa on haistettavissa aika naivi asenne. Kuin kauhistelisi joka aamu nousevaa aurinkoa – itsestäänselviä asioita.


Se mikä näistä tietenkin uupuu on ymmärrys, että Ruotsi ei ole mikään pikkumaa. Suur-Tukholman alueella elää toista miljoonaa ihmistä, eli se on kunnon metropoli – miljoonakaupunki. Niiden rakenteissa pesii hyvät ja huonot asuinalueet, sosiaaliset erot, ja ylipäänsä suurkaupungeille ominaiset lieve-ilmiöt. Murhia miljoonakaupungeissa tehdään ihan toisissa mitoissa ja koska yksin rikollismarkkinat piraatti- huume- ym kaupoissa on isoa liiketoimintaa, niissä syntyy jo ihka aitoja gangstereita. Kokonaisia liigoja jotka ovat ominaisia kaikille miljoonakaupungeille. Miljoonakaupunkien hegemoniaan tuppaa kuulumaan myös yksi tai useampi mellakka, jos ei nyt päivittäin, niin ainakin kerran viikossa. Eikä Malmön alue tästä poikkeusta muodosta. Vaikka suur-Malmössä elää vain 600 000 ihmistä, sen voi katsoa olevan samaa aluetta Kööpenhaminan kanssa, joka tekee näistä yhden suuren metropolin.

Ymmärrättehän mitä ajan takaa? Kun isänne ja isoisänne elivät, he asuivat jossain pienessä kauppalassa jossa yleinen puheenaihe oli joku Helsingin, lähinnä Rööperin, rikollisuus… katuryöstöt…saasteet… melu… liikenneruuhkat… jengiväkivalta. Todettiin sitten että hyvä täällä navetan kupeessa on ihmisen asustella. Ei tämä tästä ole mihinkään muuttunut. Kyllä minä sen tietenkin tajuan, että jos asuu jossain Kouvolassa tai Jämsässä, näyttäytyy Ruotsin miljoonakaupungit pelottavassa valossa. Koska niiden syklisyyttä ei vain kykene tajuamaan koska sitä ei osaa verrata Riihimäkeä suurempaan. Luvalla sanoen, näissä kauhisteluissa on se sama funktio kun silloin kun maalaispoika kauhisteli kaupunkien kolkkoja kivitaloja. Enemmän nämä kauhistelut tuntuu kielivän oman asuinalueen takapajuisuudesta kuin itse ilmiöstä jota pitäisi tarkastella.


Tämä on kai se pääsyy miksi en ole koskaan oikein saanut rasistista puremaa. Nämä maahanmuuttokritiikit ovat yleensä olleet tosiasioiden vastaisia, tai niiden johtopäätökset on irrotettu kontekstista (muslimien tekemät rikokset irrotettu isojen miljoonakaupunkien slummifunktiosta). Väitteet ovat harhaanjohtavia, vääristeleviä ja – anteeksi vaan – toivottoman pölkkypäisiä.

Ainoan maahanmuuttokriittisen jonka otan onkeeni on tietenkin Trump itse. Hänen maahantulokieltojaan on tulkittu valitettavan rasistisessa kontekstissa. Trump ei ole rasisti. Hän tahtoo antaa tavallisille amerikkalaisille työpaikkoja vaan milläs annat, kun kadut ovat täynnä työhaluisia laittomia siirtolaisia, joita tulee koko ajan lisää konekaupalla. Saadakseen edes jotenkuten suljetut työmarkkinat (protektionismi) on tietenkin salvattava työmarkkinoille saapuvien määrä. Se on hyvä ja terve lähtökohta mutta tavalliselle kansalle sitä ei voi myydä noin. Se pitää tietenkin kaupata terrorismin uhkana ym konkreettisena uhkakuvana jonka jokainen sisäistää ensinäkemältä. Se on asioiden oikeaa kehitystä se.

Jukkis

Siltä varalta että joukossamme on joku kuuromykkäsokea joka ei vielä tiedä, että olen tehnyt ihka oikean elokuvan. Oikealla elokuvalla tarkoitan sellaista, jonka pituus on 141 min. Se näkikin tuossa ensi-iltansa taannoin, vuokrasin oikeen roheesti elokuvateatterin sitä varten, ja on tätä kirjoittaessa painossa. Tottakai otan siitä DVD-videoita, olkoonkin että DVD-formaatti tuppaa olemaan nykymaailmassa jo vähän vanhanaikainen.

Tuskin menee kauaa kun sitä pääsee tilailemaan tätä kautta. Hinnaksi olen povaillut jotain 8-10e luokkaa, ja sitä kannattaa kytätä. Omakustanne-elokuvia kun pääsee harvoin näkemään, sillä tiettävästi niitä on tässä maassa tehty alle kourallinen. Omat motiivini liittyvät siihen, että itse en noteeraa kotimaista elokuvaa kovinkaan korkealle, tarinat ovat huonoja, esitystapa tylsä, aiheet kliseisiä ja jostain syystä niissä tuppaa olemaan aina tahatonta huumoriakin kun tarina alkaa pettämään. En usko mielipiteineni olevani yksin. Enkä aina ole niin tykästynyt hollywoodinkaan puisevaan genreen. Itse halusin vain tehdä elokuvan, jonka todellakin jaksaa katsoa.

Prioni kertoo maailmasta jossa salaperäinen proteiini valtaa kasvin toinen toisensa perästä. Sen seurauksena kasvinsyöjät kuolevat ja kun lihansyöjät syövät prionipitoista lihaa, nekin katoavat. Sanomattakin selvää että ihmiskunta on kokenut nälänhädän kunnes koko siviilisaatio on viimein romahtanut. Neljä naista piileksii syrjäisellä maatilalla tutkien mikroskoopilla kaiken syötävänsä, joko se on prionin saastuttama. Seurueeseen liittyy viideskin nainen joka varoittaa että ulkomaailmassa on enää tasan yksi ruoka ja se on ihmisliha.


Tässä vaiheessa kaikki oivaltaa mistä on kyse. Pian varmaan ikkunoista vyöryy sisään sotamaalauksissa olevia kannibaaleja ja mimmit lahtaa niitä pumppuhaulikolla. Ei suinkaan, ei mitään tämän näköistäkään. Elokuva on vakavahenkinen draama jonka jalat ovat koko ajan tukevasti maan pinnalla ja yrittää esittää tapahtuman mahdollisimman realistisesti – mitä ja miten ihmiset oikeasti käyttäytyisivät jos tilanne olisi totta. Kontekstissa voi nähdä myös yhteiskunnallista sanomaa; mitä tehdä kun elinpiiri pienenee pienenemistään, ja niukat ruokavarastot alkavat hiipua tölkki tölkiltä samaan aikaan kun mikroskooppi paljastaa yhä vähemmän syötävää ravintoa.

Ai tää on tällänen elokuva? Näin sanoi joku jolle esittelin sen post-apokalyptista sisältöä. Splatteri. Jollain tasolla se kuitenkin loukkasi, sillä se todellakin on draama vaikka sijoittuukin maailmanlopun jälkeiseen aikaan, ja sen viimeisiin ihmisiin. Aikaan jolloin ravinnosta käydään armotonta sotaa, ja hävinneet päätyvät lautaselle. Väkivaltaa on, ja pitääkin olla tämäntapaisessa elokuvassa, muutenhan jäisi pettymyksen maku suuhun. Oleellista on, miten väkivallan esittää. Itse olen esittänyt sen nopeasti, nihilistisesti ja realistisesti. Vältellyt sadismia, pitkittynyttä väkivaltaa tai kunnon verihurmeista gorea jossa aivot lentävät pitkässä kaaressa.


Väkivaltaisessa esitystavassa toimii paremmin päällä oleva väkivallan uhka kuin itse tapahtuma. Mielenkiintoisena aspektina loin siihen pääpahaksi oivan hahmon Rehtorin, jonka väkivalta on lähes pelkästään verbaalisella tasolla. Hän tuntuu olevan kaveri joka saa kicksinsä aiheuttaessaan naisille mahdollisimman paljon henkistä tuskaa, pelottelee näitä kauhukuvillaan ja pakottaa katselemaan hirveyksiä kuten ihmisten nylkemisiä. Mitä ahdistuneemmaksi hän saa naiset, sen onnellisempi hän on. Rehtorissa on myös syvyyttä sen verran, että katselija alkaa tosissaan miettimään onko hän todellakin lihallisen hahmon ottanut Saatana, joka on tullut todistamaan maailmanlopun viimeisiä aikoja.

mutta se juonesta – tai pikemmin tarinasta. Kummallisempaa on, että kaikki jotka ovat jo sen nähneet, kehuvat kilvan sen näyttelijäntyötä. Niitä pidetään vakuuttavina ja jopa ammattilaiset ovat kysyneet, paljonko treenautin väkeä etukäteen? Rehellisesti sanoen, olen pitänyt linjaa että harraste-elokuviin saa tulla kuka tahansa joka vain haluaa, eikä osaamista vaadita. Tämä on mielestäni ihan demokraattista kun aattelee et me tavalliset ihmiset ei päästä välttämättä elokuviin edes avustajiksi. Ja sanotaan nyt sekin, etten harrasta mitään koekuvauksia, en harjoituksia, en koko yhteen väkeä jossa luetaan yhdessä käsikirjoitusta ja keskustellaan sen pohjalta. Itse asiassa aina en ole edes tavannut sitä hemmoa joka kameran eteen tulee, enkä edes tiedä miltä se näyttää.



Lissu -nylkijätär. "Meillä miehet saalistaa ja naiset nylkee" kuuluu eräs elokuvan repliikki. Tavallinen kotiäiti vetää elämänsä roolin jossa hahmo on pakastinta kylmempi eikä kukaan uskalla kysyä, miksi se kantelee irtopäätä mukanaan.

Koska näissä puuhissa jokainen on oman onnensa seppä, on itsekukin pannut parastaan. Aavistaen että elokuva on taidemuoto jossa huono osuus jää siihen sitten ikiajoiksi. Se on siinä jopa silloinkin kun joku katsoo sitä kolmensadan vuoden kuluttua. Niinpä kaikki näemmä katsoivat asiakseen onnistua.

Sellaista tarinaa. Tahdoin vain varoittaa että tälläistä on pikapuoleen tulossa ja koska videoita otetaan rajallinen määrä, nopeat syövät hitaat näissä tilauspuuhissa. Saatte kerrankin tilaisuuden nähdä leffan, jollaista naapurin uolevilla ei välttämättä olekaan, eikä koskaan tulekaan.

Jukkis the ohjaajasuuruus.

Tätä kirjoittaessa on näemmä vallalla kokonaan uusi rokotehaitta. Kuten Pandermixinkin kohdalla, kyse on jälleen kirjosta neurologisia tauteja, joita HPV-rokotteet ovat puhkaisseet. Paljonko näitä surutarinoita oikein tarvitaan? Montako uhria vielä tarvitsee tulla, ennen kuin silmät avautuvat näkemään sen ikävääkin ikävämmän tosiseikan, että toisinaan rokotteet voivat olla äärimmäisen vaarallisia.

Tavallinen sukankuluttaja tottakai on luottavaisin mielin. Hän luottaa ehdottomasti rokotteisiin, niitä jakaviin tahoihin sekä tietenkin mediaan, joka puhuu niistä kauniisti milloin minkäkin asiantuntijan äänellä. Tämä on ehkä ongelman nimikin – väärät asenteet ja kyvyttömyys nähdä riskejä.

Osaltaan syy vääriin asenteisiin on itse rokotekeskustelussa. Sen konteksti kulkee arvopohjaisessa maailmassa, jossa vastakkain olisivat rationaalista lääketiedettä vastustavat ituhipit joiden maailmankuva liikkuu jossakin luontaishoitojen ja vähintään taikauskon maailmassa. Tälläistä keskusteluasennetta on lietsottu ihan tietoisesti, ja vänkääminen maailmankatsomuksesta on jättänyt varsinaisen pihvin kokonaan käsittelemättä – ovatko rokotteet oikeasti vaarallisia ja jos ovat, mikä niistä tekee vaaralliset? Mistä rokotekriittisyys ylipäätään on syntynyt ?


Pandermixin olisi pitänyt jo olla herättäjä. Se puhkaisi liudan neurologisia sairauksia ja syykin on tiedetty jo pitkään, kauan ennen kuin po. rokotteet edes tulivat maahamme. Syypää on rokotteissa käytetty tehosteaine, joka yleisemmin on nykyisin alumiinigeeliä. Aikanaan lääkeyhtiöt huomasivat että metallit vahvistavat rokotteiden tehoa, eli toimivat vähän kuin lipeä pontikassa, ja lisäsivät rokotteisiin rutiininomaisesti elohopeaa. Tämä tiomersaaliksi nimetty ainesosa työntyi helpolla aivojen veriesteen läpi vaurioittaen aivoja ja synnyttäen neurologisia sairauksia. Tunnetuin rokotehaitta oli ns.Persianlahden syndrooma joka vaurioitti sotilaiden aivoja lähes divisioonakaupalla. Seuraava episodi nähtiin Kaliforniassa, jossa lasten autismi räjähti tähtitieteellisiin mittoihin.

Oli vain luonnollista, että lääkejätit venkoilivat vastuustaan, ja ryhtyivät vastahyökkäykseen. He ostivat liudan asiantuntijoita selittämään että todisteet ovat monitulkintaisia, ja kierot lakimiehet venkoilivat korvauskanteista. Mikäs oli sanoessa, koska ko. lääkejätit ovat myös se taho, joka pääosin rahoittaa asiasta käytävän tieteellisen tutkimuksen. Sille eivät kuitenkaan voineet mitään, että aikain saatossa tilastollinen näyttö kasvoi. Kuka tahansa osaa verrata autisteja ja heidän saamiaan rokotteita keskenään, ja periaatteessa erilaisista kansalaisjärjestöistä kasvoi oikeastaan ainoita kriittisiä tahoja.


Lääkejätit luopuivat kaikessa hiljaisuudessa elohopeasta ja siirtyivät alumiiniin. Tämä alumiini työntyy yhtä lailla aivojen veriesteistä lävitse synnyttäen neurologisia sairauksia. Sen tuhoavuus on suoraa riippuvuutta sen molekyylitason koostumuksesta, mutta nyrkkisääntönä on, että lapsille niitä ei pitäisi antaa missään tapauksessa, ja aikuisetkin ovat riski.

Ikävintä on että viranomaisiin ei vain ole luottamista. THL on aikaa sitten korruptoitunut laitos jonka päätehtävä on lähinnä ylläpitää rokotemyönteisyyttä ts. myydä rokotteita. Lääkeyhtiöt antavat sitten vastineeksi ”tutkimusrahaa” hyvin hoidetusta kampanjoinnista. Itse olen oppinut tästä mainonnasta jo sen verran, että mitä vaarallisempi rokote on, sen aggressiivisemmin se kampanjoidaan. Pandermix ujutettiin paniikinlietsonnalla ja nykyinen HPV-rokote vastaavasti karkealla uhkailulla, koululaisten pakkorokotus-keskusteluin ja mediavyörytyksin. Vastaavasti turvallisiin rokotteisiin ei tunnuta panostavan, niitä joko otetaan tai ei oteta. Väkisinhän tässä tulee mieleen, että nämä kampanjatahot tietävät etukäteen oikein hyvin rokotteen riskit, ja siksi käyttävät niiden lanseeraamisessa tavallista härskimpiä menetelmiä. Tavallinen ihminen voi tästä oppia, että aina kun jotain tiettyä rokotetta aletaan hehkuttamaan, on siitä syytä pysytellä kaukana.

Meidän pitäisi käydä kansalaiskeskustelua rokotteiden lisäaineista,mutta sitä keskustelua harvoin näkee. Olen kyllä oppinut että rokotteisiin suhtautuvat myönteisemmin – niiden riskejä vähätellen tai ne kokonaan ohittaen – yleensä alemman koulutustason miehet. Sitä vastoin, mitä korkeammalle koulutettu – ja varsin usein nainen – tuntuu suhtautuvan rokotteisiin terveen varovaisesti. On selvää että miehet ovat luonnostaan laumasieluja ja kykenemättömiä arvostelemaan arvovaltaisia tahoja, ja varsin usein puuttuu ymmärryskin käsittää mistä on kysymys. Heille kaikki on vain arvojen sotaa; cityviherpiipertäjät siinä vastustamassa nykyaikaa. Tämä ikävällä tavalla vääristää kansalaiskeskustelua.


Se mitä meidän pitäisi tehdä on kaksi asiaa. Luoda selkeä terveyslaki joka kieltää adjuvanttiset rokotteet ainakin kaikilta alaikäisiltä. Eivät ne hyväksi ole aikuisillekaan, mutta ehdottomasti pitäisi ainakin lapsia suojella. Riski on täysin todellinen ja uhkakuva realistinen. Kaksi neurologista epidemiaa lyhyen ajan sisällä puhuu omaa kieltään.

Toinen on siivota THL. Se on virasto jonka pitäisi tutkia rokotteiden turvallisuutta, eikä suinkaan toimia lääkejättien kumileimasimina. Ns. ”yksityisen rahoituksen” tuominen laitokseen pitäisi kieltää, se altistaa korruptiolle kuten on nähty. Enkä panisi pahaksi vaikka vastuunalaiset THL:ssä vihdoin viimein nähtäisiin oikeudessa vastaamassa raskaisiin syytteisiin taannoisen Pandermix –tapauksen osalta. Viittaan erityisesti Pekka Puskaan ja jossain määrin Terhi Kilpeen. Syytteenä törkeä lahjuksen vastaanottaminen, yleisvaaran aiheuttaminen ja pisteenä iin päällä `rikos ihmisyyttä vastaan´ - eikä tätä sanottu leikillään. Se voisi vähän hillitä tätä nykyistäkin menoa, jossa lapsiin saa tunkea edelleen alumiinilgeeliä ilman mitään vastuuta mistään.

Jukkis

Kun Donald Trump uhkaa karkoittaa paperittomat siirtolaiset, se saa tietenkin tuomion yhdeltä jos toiselta, ja valtamedia tuntuu pitävän sitä laajana ihmisoikeus- ja ihonväri –kysymyksenä. Kannattaa kuitenkin omistaa ajatus mikä sen taustalla on, ja niin radikaalia kun tämä onkin sanoa – Trump yrittää poistaa orjuuden maailmasta.

Markkinaliberaaleihin voimiin on aina kuuluneet laajat siirtolaisvirrat. Kun työväestöstä on ylitarjontaa, ei tarvitse olla ekonomi oivaltaakseen, että työn hinta laskee tällöin samassa suhteessa. Palkat laskevat, prekaarien työmarkkinoiden vuoksi ammattiyhdistysliike rapautuu jne. Lopulta me elämme sitten kaikki minimipalkalla, ja jos on jotain pullikoitavaa, niin aina on kolmetoista pakistanilaista jonossa ottamaan työpaikkasi.

Yhtiöt eivät ajattele sitä noin. He pohtivat päivät pitkät, miten ihminen saadaan työskentelemään kokonaan ilmaiseksi. Yksi metodi on ollut ammattisuojan poistaminen, eli se joka ennen oli timpuri ja teki timpurin töitä, onkin nykyisin kuukausipalkkalainen joka samalla myös siivoaa, kokkaa, valaa ja hoitaa pakettiautokeikat samaan liksaan. Viiden miehen työt niin sanotusti yhdellä palkalla. Seuraava taso on sitten hyödyntää siirtolaisia, jotka eivät ole ronkeleita työn suhteen ja joille ei turhaan maksella oheismaksuja ynnä muutakaan, mutta totaalisen täydellinen työntekijä on paperiton siirtolainen.


Yhdysvallat, Ruotsi ja Saksa ovat talousvetureita sen vuoksi, että laittomat siirtolaiset käytännössä pyörittävät näitä valtioita. Paperittomalle ei tarvitse maksaa kuin sen verran kuin sattuu huvittamaan, oheismaksuja ja veroja ei tietenkään, ja käytännössä ne ovat ilmaistyövoimaa – orjia. Tunnetaan vieläpä sellaisiakin tapauksia että kun rakennustyömaa alkaa olla valmis, työnantaja soittaa siirtolaisvirastoon palkkapäivän alla, ja kun nämä on korjattu talteen ja karkotettaviksi, voidaan ottaa uudet paperittomat tilalle. Tosin sillä varauksella, että valtaosa karkotettavista ovat myös velkaa ihmiskauppiaille, jotka sitten hoitavat po. työnantajalta perintätoimet.

Joten lukija ymmärtää että tyystin ilmainen työvoima tekee yrityksille suurvoittoja ja jopa muuten kannattamattomasta liiketoiminnasta kannattavaa. Markkinaliberalismi onkin herkästi tajunnut orjuuden ja hyväksikäytön edut suhteessa keskiluokkaiseen keynesiläisyyteen.

Yhdysvalloilla on vieläpä erityisominaisuus eli ns. vankilaorjat. Amerikassa on 5% maailman väestöstä mutta myös 25% kaikista maailman vangeista, valtaosa pelkästä huumeidenkäytöstä. Korporaatiot ovat huomanneet vankityövoiman edut ja nykyisin vankilat ovatkin jo kokonaisia tehtaita, suurmaatiloja tai teurastamoita, pakkaamoita jne jne. Palkkaa maksetaan osavaltiosta riippuen 0.17 - 0.74 $ per päivä. Tapaus nousi uutisotsikoihin kun vankilakapina Attican vuosipäivänä vangit aloittivat maanlaajuisen lakon nimenomaan orjuuden vastaisena lakkona.
Joten tästä me saammekin aasinsillan taannoiseen markkinaliberaalin hallituksemme päätökseen luoda kokonainen paperittomien armeija syyrialaisista ja irakilaisista. Koska palautuksia ei voi ajatellakaan, ollaan tilanteessa jossa luodaan liuta epäkansalaisia. Jos joku ajattelee että vailla oikeuksia olevat palaavat maahansa vapaaehtoisesti tai lipuvat yksitellen keskieuroopan puolelle, on syytä muistaa että joka paikassa paperittomat muodostavat aina pimeän työvoiman kovan ytimen. Hämmästyisin ellei ainakin kotimainen PK-sektorimme olisi jo keksinyt hyödyntää itselleen ilmaistyövoimaa. Pian seuraavat isommat yritykset perässä jahka saavat ensin jallitettua byrokraatit. Jos jotakin hallituksen päätös oli, niin se vastasi tätä markkinaliberaalista utopiaa luoda pimeän työvoiman kapasiteetti, jolloin yritysvoitot voivat parhaimmillaan kasvaa tähtitieteellisiin mittoihin.

Itse toteisin niin radikaalisti, että hallituksemme päätös luoda paperittomia siirtolaisia, ei ole ainoastaan inhimillinen kysymys, vaan sillä on vaikutuksensa myös työmarkkinoihin. Ne luovat Suomeen orjuuden, asia jota on syytä ehdottomasti vastustaa, vaikka valtaosalle meistä ko. sakki ei välttämättä ole puolustamisen arvoinen. Enkä ala radikaalisti heittämään, että meidän vuoromme on seuraavaksi päätyä orjaluokkaan – näin ei tapahdu – mutta moraalisina ihmisinä meidän on kitkettävä orjuus aina missä näemme.Jos Trump on näin päättänyt tehdä, se on kaikkea muuta kuin kauhisteltava asia.

Haluan omalta kohdaltani sanoa tähän loppuun, että en ole millään muotoa rasistinen eivätkä ajatukseni ole rasistisia, mutta tässä asiassa kyllä jaan maahanmuuttokriittisten näkemykset. Samalla jaan aatokset viher-vasemmistolaisuuden suuntaan että paperittomat siirtolaiset/pakolaiset pitäisi ainakin sallia saamaan väliaikainen oleskeluoikeus, jotta pysyvät viranomaisten syynissä. Muuten meille jää pysyvästi pimeän työvoiman markkinat, joka pitkässä juoksussa kehittelee ympärilleen myös oheisrikollisuutta.

Jukkis