Pääkirjoitukset

Muistan vielä kun eilisen, miten silmäni avautuivat kotimaamme metsien tilasta, kun aloin asiaa tutkailemaan. On ilmiselvää, että metsänhoidossa on tehty pahoja strategisia virheitä, ja pääomamme - vihreä kulta - on asteittain muuttunut lähes arvottomaksi. Koska asia on itselleni tärkeä, tuntuu kummalta että olen vasta äskettäin tutustunut Erkki Lähteeseen, joka on tiettävästi koko uransa ajan varoitellut aiheesta – kuuroille korville tietenkin.

En selittele tässä yhteydessä kuka on Erkki Lähde ja mitä hän haluaa sanoa. Suositan tutustumaan hänen kirjoihinsa. Oleellisin tieto kirjassa, itse asiassa yksittäinen lause, on että vaikka tietyt käytänteet ovat virheitä vailla vertaa, ei niiden korjaamiseen ole vieläkään panostettu, ja samat hölmöläishommat jatkuvat edelleen. Niin uskomatonta kuin se onkin.

Lähinnä se mikä tuhosi kotimaisen metsäteollisuuden, olivat talousmetsät. Puupellot, jotka tuottavat yhtä tai kahta puulajia, ja jotka istutetaan taimilla ja korjataan isoilla avohakkuilla. Tosin on sanottava, että yksittäiset metsänomistajat ovat alkaneet tätä vastaan kapinoimaan, kuten tiettävästi ovat kapinoineet aina, kun se keksittiin sellukeisarien tarpeisiin 60-luvulla. Silloinhan nämä samaiset sellukeisarit ”ostivat ” tieteen ja sen tutkimuslaitokset kertomaan miten vain ja ainoastaan talousmetsä on ainoa järkeenkäypä malli.


Nythän me tiedämme miespolvea kahta myöhemmin, että koko ajattelun päässä oli metsäsektorin täysimittainen romahdus,kun paperikeisarit sahasivat koko ajan omaa oksaansa. Koko metsäsektori yrittää hitaasti asiasta toipua. Vaan myönnettiinkö virhe? Otettiinko opiksi? Katin kontit! Talousmetsät porskuttavat edelleen ja tänä päivänäkin suoritetaan harvennushakkuita ja taimenistutuksia. Mehän ollaan kun jotkut pääsiäissaaren asukkaat, jotka tyhmyyspäissään tuhosivat metsänsä, ja sitten kuolivat nälkään.

Siitä olen muuten Lähteen kanssa samaa mieltä, että jopa luonnonsuojelijat keskittyivät liiaksi suojelemaan joitakin yksittäisiä erillisalueita, eivätkä metsää kokonaisuutena, vaikka jokainen ymmärtää, ettei talousmetsä voi tehdä ollenkaan hyvää luonnon monimuotoisuudelle.


Erityinen virhe on tietenkin olleet metsälannoitukset ts. maaperän kemikalisointi. Sen vaikutukset luontoon ovat vain kuviteltavissa, mutta itse puunrunkokin, joka kasvaa ”tieteellisesti kiihdytettyyn tahtiin” tulee hötöksi joka ei kelpaa kuin bulkkiselluksi, kaatuu ensimmäiseen tuulenpuhuriin ja vanhenee ennenaikojaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vaikka lannoittaminen myönnetään yleisesti virheeksi - sitä ei tehtäisi edelleen.

Harvennushakkuut eivät myöskään tee hyvää. Erityinen kiukku tuntuu kohdistuvan lehtipuihin, joista koivu vihatuin. Siihen iskee vesuri hanakasti. Koivuhan on oleellinen paperiteollisuuden kannalta, ja koska kaikki koivut ovat poishakattuja, niitä pitää sitten ostaa Venäjältä. Koivun arvo myös rakennus- kotitarve- ja huonekalupuuna on mittaamaton. Vastaus: Joten koivuja hävitetään edelleen, kuten muitakin lehtipuita. Onko tälle järjettömyydelle jokin erityinen syy? Jos on, sitä ei kukaan tiedä koska näin tehdään koska näin tehdään. Tätä kirjoittaessa kuntien metsäyhdistykset ovat muodostamassa maahanmuuttajista kokonaisia koivuntuhoaja-pataljoonia.

Metsänistutus eli männyntaimien roudaaminen metsään kuvastaa hommelin älyttömyyttä. Aivan kuin luonto ei osaisi itse täyttää aukkopaikkojaan? Mutta se on iso bisnes se. Tietenkin siinä käy niin, että mikään puu ei kasva itselleen kiusallisessa paikassa, ja että väärältä leveysasteelta poimitut kävyt eivät vaan kasva pohjoisempana, ja kuolla kupsahtavat. Ja kuten opittiin vuosikymmenten aikana; istutetusta männystä ei saa mitään bulkkisellua kummempaa. Joten on sanomattakin selvää, että taimenistutusta harrastetaaan edelleen kuin pyhää rituaalia, jonne ei saa järjenvalo paistaa.


Lähtökohtainen ongelma on tietenkin suosia yksinomaan mäntyä tai kuusipuuta. Näin on onnistuttu pelaamaan itseltä pois edes mahdollisuus tuottaa kunnon sahapuuta ja siirtyä huonekalu- rakennuspuu- ym bisnekseen, kuten naapurimaassamme IKEA teki (ja oli hetken aikaa tuottavin yritys maailmassa). Ja koska osa tästä havupuustakin on koetettu aikanaan väkisin istuttaa vanhoihin suopohjiin ym on lopputulos sitten ollut räkäkuusikkoa ja lähijärven umpisamea vesi. Tämä ei tietenkään millään muotoa tarkoita, etteikö käytänteitä jatkettaisi kuin ei mitään.

Sitä jatketaan sen uhallakin, että vaikka trooppinen eukalyptuspuu löi itsensä kunnarin lailla lävitse paperiteollisuudessa, jääräpäisesti pusketaan markkinoille havupuiden bulkkisellulla – koska muutakaan ei voida. Kun ei muuta ole. Eikä tilannetta tietenkään voi alkaa korjaamaan, sehän olisi melkein sama kuin virheensä tunnustaminen.

Asiaa voi ajatella myös metsänomistajan kannalta. Wanhaan aikaan isäntä harrasti nk. pistehakkausta, eli hakkasi pienen sektorin kerrallaan, tai kävi metsästään poimimassa vain komeimmat hongat. Näin oli ukolla taskurahaa lompakossa sen verran, että oli varaa vittuilla tietä kysyville kaupunkilaismökkiläisille. Nykyisin tehdään kertaheitolla kymmenen viidentoista hehtaarin avohakkuu, ja koska sellaiseen aukkoon uusi metsä kestää rapiat 60-100 vuotta, on tilipäivä kerran elämässä. Toinen tilipäivä sitten pojanpojalle. Koska tässä on nyt isäntämiehet menetelleet kuin pölkkypäät konsanaan, on selviö että avohakkuiden määriä ja kokoja on päinvastoin lisätty.

Usein me kyselemme, olemmeko me suomalaiset tyhmempiä kuin muut kansat? Se kai riippuu, miten tyhmyys määritellään. Pääsääntöisesti kai tyhmyyden määre kuuluu, että toimii omien etujensa vastaisesti. Joko suoraan tai epäsuoraan. Kun katselee kotimaista metsänhoitoa ja sen holtittomuutta, ja ennen kaikkea sitä, miten järjenvastaisia käytänteitä vain sitkeästi jatketaan, vaikka sen päässä on umpikuja toinen toisensa perästä, on pakko sanoa, että puheet hölmöläisistä eivät ole vailla katetta.

Jukkis

Tunnustan etten eläissäni ole ollut rasisti, mutta pieni maahanmuuttokriiitikko on nostamassa päätään. Erityisesti tämä koskee syyrialaisia ja irakilaisia pakolaisia. Perusteet löytyvät vähän laajemmasta kontekstista jossa joudumme hetkeksi pureutumaan terrorismin monisyiseen maailmaan.

Todetaan heti alkuun että kun puhumme terrorismista tai terrorismin uhasta, sillä ei ole mitään tekoa islamilaisuuden saati sen ikävänpuoleisen haaran jihadismin kanssa – niin uskomatonta kuin näin onkin väittää. Terrorismi on yksi sodankäynnin muoto ja sen syyt ovat valtapolitiikassa. Kun nyt tutustutan teidät ISIS-järjestöön, näette itsekin millaisessa solmussa terrorismintorjunta vaan voikaan olla, ja miten monisyisiä asiat ovat.

Meidän täytyy mennä ihan alkuun ja arabikevääseen. Sehän oli länsimaiden organisoima ja tukema vallankumousten sarja, jossa vanhat arabisosialistijohtajat korvattiin kovan linjan jihadisteilla – joiden ainoa pääasiallinen tehtävä ulkopoliittisesti oli päästää kansainväliset öljy-yhtiöt apajille. Arabikevät oli kokonaisuutena kuin elokuvasta Yksi Silta Liikaa – tällä kertaa oli yksi Syyrian kokoinen alue liikaa.

Obaman hallinto halusi tietenkin Syyrian, aivan kuten se hamusi masinoimassaan Ukrainan tapahtumissa niin ikään itä-ukrainaa, ja molemmat jäivät vain haaveeksi kuin aikanaan Montgomerylle Arnheimin kaupunki operaatio Kauppapuutarhassa. Koska Yhdysvallat oli haluton käyttämään omia joukkojaan – poislukien mattopommituksia suorittavia ilmavoimiaan - se keksi terroristijärjestö Al-Qaidan, jonka se sponsoroi sotimaan puolestaan. Pian tuli ilmi, että Al- Qaida ei ollut niin kuuliainen kuin sen olisi pitänyt olla, ja toisekseen se oli amerikkalaisille kiusallinen järjestö juontuen sen roolista WTC-iskujen yhteydessä.


Niinpä muodostettiin ISIS. Sitä organisoitiin CIA:n tuella, rahoitettiin, aseistettiin ja koulutettiin. Tuntuu ironiselta että samaan aikaan kuin länsimaista mediakuluttajaa peloteltiin maailman vaarallisimmalta terroristiorganisaatiolla, samaan aikaan amerikkalaiset pommittivat Isiksen edestä hallituksen joukkoja, pudottivat kaikkiaan 60-80 aselastia terroristeille, lahjoittivat Humvee-ajoneuvoja ja M16 -kivääreitä suoraan irakilaisista varastoista ja ennen kaikkea ostivat kaiken öljyn, mitä Isis onnistui tuottamaan - ja rahatkin makailevat jossakin länsipankeissa. Tällä Janus-kasvoisella politiikalla Yhdysvallat halusi paitsi kaataa Syyrian hallituksen, kiristää Irakin hallitusta, sillä oli myös optio kaataa Isis-hallitus heti voiton jälkeen, ja korvata se haluamallaan hallitusmuodolla.


Vaan pieleenhän se kaikki meni. Syyrian hallitus oli liian kova pala ja kiväärimiehet eivät vain mahtaneet mitään raskaille panssarivaunuille. Yhdysvallat joutui Isiksen kanssa siihen samaan välikäteen mikä sillä oli ollut esimerkiksi epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun jälkeen – puoli Floridaa oli hampaisiin asti aseissa olevia kuubalaisia, joille ei sitten ollutkaan käyttöä.

Yhdysvallat yritti. Se oli ilmeisemmin taustapiruna Ranskan verisissä terrori-iskuissa jolla se painosti Ranskan hallitusta liittymään myös Syyrian sotaan. Myös Suomi joutui mukaan sotaan, juontuen sen amerikkalaismyönteisestä politiikasta, koska kärkipolitiikot olivat rähmällään Obaman hallintoon. Suomihan ei ole virallisesti ollut sodassa sitten vuoden 1944, ja koska aiheesta ei haluttu eduskuntakeskustelua, se lavastettiin koulutus- ja rauhanturvaamisoperaatioksi. Käytännössä suomalaiset toimivat kuitenkin pesmerga –pataljoonan esikuntajoukkueena, eli kyseessä on ns. salainen sota – black ops. Se ei ole jäänyt vastapuolelta huomaamatta, joka nettipropagandassaan yrittää organisoida Suomeen terrori-iskua. Sillä terrorismi on – kuten sanottua – sodankäynnin epäsymmetrinen muoto. Yksi kunnon pommi helsinkiläiseen paikallisjunaan ja kummasti Suomi vetää tuon puolikomppaniansa Irakista pois –näin niitä voittoja saavutetaan.


Sitten me pääsemme tähän paradoksiin. Kun Isis-joukot muodostavat selkeän uhan länsimaille, ja samaan aikaan länsimaiden hallinto on kyynärpäitään myöten sidoksissa tähän terroristijärjestöön, niin mitä muuta se voi kuin tarjota sen taistelijoille turvapaikkaa? Ironista että joka maa on käytännössä ottanut liudan irakilaisia että syyrialaisia pakolaisina, vaikka tunnetusti seassa on paljon vaarallisia ja pahoja ihmisiä. Terrorismi onkin nostanut kovasti päätään eri länsimaissa, samaan aikaan kun eliittipolitiikot vakuuttelevat ottavansa pakolaisia vastaan, ja vetoavat ihmisoikeuksiin. Mikäs siinä on puhuessa, kun he itse eivät ole iskujen kohteita, vaan tavalliset ihmiset.


Kun Trump julisti maahantulokiellon näiden maiden kansalaisille, päätöksessä oli myös aimo annos tervettä järkeä. Se kuitenkin kaatui liian radikaalina ja äkillisenä toimenpiteenä, mutta sen perusidea oli hyvä. Trumpin epäonni oli kuitenkin, että länsimaat ovat liian vinoutuneet kehityskaarissaan, ja niiden oikominen ei onnistu tuosta vaan. Obaman hallinnon korjaaminen vie aikaa, ja on oikeastaan vaikea kuvitella miten länsimaat kykenevät rypistelemään itsensä irti tuosta pelätystä organisaatiosta, sillä jo yksin tuen vetäminen pois äärijärjestöiltä aiheuttaa välittömästi sarjan kostotoimenpiteitä. Tässä näemme tilanteen monimutkaisuuden: samaan aikaan kun terroristit iskevät länsimaiden kansalaisiin, länsimaat itse rahoittavat, aseistavat ja tukevat niitä kykyjensä mukaan – ja tarjoavat vielä taistelijoille sisäänpääsyn maahansa – julistaen sitä vieläpä ylpeänä – ja jossa Isiksen on hyvä perustaa uusia terroristisoluja.

Oma vaikea lukunsa on myös Irak. Kun Venäjä liittyi Syyriansotaan, se kaatoi Isiksen muutamassa kuukaudessa. Länsimaat jotka sotivat Irakin puolella Mosulin alueella, sitä vastoin ovat hyvin haluttomia kaatamaan mitään. Päinvastoin; Yhdysvaltain entinen ulkoministeri jopa yritti suojella Isistä ilkeiltä venäläisiltä, ja käytti kaikkia painostuskeinoja Isiksen puolesta. Aloitettiin myös mittava mediakampanja terroristien puolesta, jossa pahoja poikia olivat Syyrian hallinto ja venäläiset, ja raakalaismaiset terroristit esitettiin yllättäen raunioiden raivaajina ”white helmets” ja pikkutyttöinä, josko se lämmittäisi länsimaisen mediakuluttajan sydäntä.

Käytännössä jos haluaa estää tulevat terrori-iskut, on järkevää myöntää yleisesti Irakin ja Syyrian kansalaiset riskiryhmäksi. Mikäli kuitenkin pakolaisia ottaa kansainvälisten sopimusten mukaisesti, luulisi olevan mielekkäämpää panostaa kokonaisiin perheisiin, kuin yksittäisiin riskeihin nuoriin miehiin, joiden aivoituksia ei kukaan tunne, ja jotka selkeästi aiheuttavat myös valtaväestössä pelkoa ja rasistista turbulenssia. Toisaalta markkinaliberaalinen hallintokoneisto suosii nimenomaan tätä ikä- ja sukupuoliryhmää, koska näkee heidän antinsa alati heikentyvill ä työmarkkinoilla halpatyövoiman lähteenä.

Jos kykenitte sisäistämään mitä ajoin takaa, ymmärrätte millainen gordioninsolmu nykytilanne on. On perustettu länsimaiden toimesta todellinen pandoran lipas, josta ei pääse eroon. Länsimaiden hallitukset ovat itseasiassa sitoutuneet suojelemaan tätä järjestöä, samaan aikaan kun se muodostaa selkeän turvallisuusuhan. Tälläistä on eliittinen markkinaliberalismi, ja sen luotsaama ulko-ja turvallisuuspolitiikka.

tahdon sanoa tähän loppuun, että jos ja kun suomalaiset saavat kokea ensimmäisen jihadistisen terrori-iskunsa tuossa parin kolmen vuoden viiveellä, siihen ovat syyllisiä yhtä lailla amerikkalaiskortilla pelanneet politiikkomme, merkeliläistä pakolaispolitiikkaa noudattaneet EU-myötäilijät ja vieläpä kotimaiset suuryrityksemme jotka eivät näe näitä syyrialaisia miehiä muuna kuin hyväksikäytön ja riiston kohteina.

Jukkis

Ihan tässä tuntee itsensä Johan Bäckmaniksi kun alkaa vaahtoamaan Suomenvenäläisten syrjinnästä ja diskirminoinnista. Millaisen kalabaliikin tässä vielä saakaan aikaan? Mutta taustalla ei tietenkään ole mikään erityissyy kompata venäläisiä, vaan yksinomaan varmistaa, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuu. Hyvällä asialla tässä ollaan.

Kyse on tietenkin tästä kaksoiskansalaisuus –polemiikista, joka suomeksi tarkoittaa, että suomenvenäläisiä ei päästetä turvallisuusriskinä tiettyihin virkoihin tai asemiin. Uskoakseni kansan syvätrivit allekirjoittavat armeijan turvaprotokollat, mutta tapauksesta on noussut episodi kun puolustusministeri Jussi Niinistö härkäpäisesti kiistää moisen ohjeistuksen olemassaolon. Hän on tietenkin puun ja kuoren välissä; ministerinä joutuu tottelemaan yhdenvertaislakia ja samaan aikaan Puolustusvoimat toteuttaa diskirminoivaa ohjeistusta. Ilman Niinistön sotaa YLEä vastaan, ei tästä uutista olisi syntynyt. Sanotaan nyt sekin, että tämän nokkapokan myötä YLE:n arvostus on aavistuksen noussut allekirjoittaneen silmissä – nähtävästi Riikka Venäläisen nousu YLEn päätoimittajaksi on saanut journalismiin potkua?


Tuon kaiken me tiesimmekin. Sitä emme välttämättä tienneet, että suomenvenäläiset muuttuivat turvallisuusriskiksi vasta kun teimme liittosopimuksen USA:n kanssa. Obaman hallinnollehan Venäjä edusti vihollista, joten nyt se on vihollinen Suomessakin. Luoja yksin tietää mitä kaikkia ehtoja amerikkalaiset ovat suomelle sanelleet, kun ottivat sen puolustusvoimat omaksi jatkeekseen.

Amerikalla on intressejä Suomessa. Yksi on sen maantieteellinen asema radiokuuntelussa. Mitä lähempänä ollaan rajaa, sen paremmin voidaan siepata matalataajuuksisia radioviestejä. Näitähän nämä Viron ja Suomen ”kybersotakeskukset” ovat – vai luulitteko oikeasti että ne on vaan jotain pelkkiä propagandatoimistoja? Naivit suomalaiset paljastavat itse oman pelinsä. Koska suomenvenäläisiä ei päästetä lennokkikoulutukseen, tälläinen tyhmä köntyskin arvaa, että itärajan yli lähetetään säännöllisesti häivetekniikalla valmistettuja lennokkeja kuuntelemaan mehukkaimmat radioviestit.


Okei, nämä on armeijan hommia ja koska aavistelemme taustalla olevan kunnon vakoilua, on tapaus ymmärrettävä.Vaan eihän se tähän jää. Kuuleman mukaan samaa diskirminointia noudatetaan siellä, missä näitä arkaluonteisia tietoja käsitellään, eli ainakin Ulkoministeriössä. Sen virkamies louhikin lausumaan:

”Venäjän kansalaisiin voi kohdistua vaikuttamisyrityksiä Venäjän valtion suunnalta. Virkamies viittaa Venäjän lainsäädäntöön, joka ei hänen mukaansa käytännössä tunne kaksoiskansalaisuutta. Maan lainsäädännön mukaan jokainen Venäjän kansalainen on velvollinen auttamaan maan turvallisuusviranomaisia.”

Tämä onkin jo ikävämmin sanottu. Se ilmaisee että jokainen suomenvenäläinen on myös potentiaalinen vakooja, tai hänet voidaan sellaiseksi värvätä koska tahansa. Uskoakseni kuitenkin maassamme olevasta venäläisvähemmistöstä tuskin kukaan on ollut kosketuksissa minkäänlaisiin tiedusteluelimiin, ja toisekseen en millään muotoa jaksa uskoa, että niinkin maineikkaan kiero laitos mitä FSB on, alkaisi edes harkitsemaan amatöörien käyttöä.

Pelottavinta tässä on, mikäli tämä ei rajoitu vain korkean tason turvallisuuskysymyksiin. Tunnetusti suomalaiset ovat paavillisempia kuin Paavi itse, ja aloittavat hyvin herkästi jo puhtaat noitavainot. Voidaan hyvinkin päätyä siihen, että tietyt syntyperän omaavat eivät pääse minkäänlaisiin akateemisiin virkoihin jos niissä edes sivutaan ulkopoliittisia intressejä. Tällöin syntyy sarja B-kansalaisia, puolikansalaisia, joille on sallittu vain kädentyöt, mutta ei mitään viisaampaa. Silloin tilanne –kuten Tarja Halonen sen sanoi - muistuttaa 30-luvun Saksaa, jossa juutalaiset eivät saaneet harjoittaa mitään vakavampaa ammattia. Kyse on silloin diskirminoinnista etnisen alkuperän perusteella. Esimerkkejä on kyllä muualtakin kuin natsisaksasta mutta olkoot mistä päin tahansa - se kielii aina että yhteiskunnassa on jotakin vikaa.


Ikävä kyllä, obamalaisen politiikan työntyminen tänne pohjolaan on myös sekoittanut suomalaisten päät. Jos se halutaan sanoa vähemmän kauniisti, niin suomalaiset ovat kenties hullumpia kuin koskaan. Päättäjät tuntuvat olevan silkkoja pölkkypäitä ja kaikki vain toilailevat jotakin miettimättä yhtään sen enempää. Missä viipyy suomalainen älymystö? Sellaiselle olisi nyt jos koskaan enemmän kuin tarve. Edes joku joka sanoisi milloin käyttäydymme pimeesti!

Jukkis

Minä en ole koskaan ollut kummoinenkaan televisionkatsoja, mutta joka vuosikymmenellä on ollut jokin sarja, jota on tullut seurattua intensiivisesti. Alkuun se oli HillStreet Blues, sitten Salaiset Kansiot, siitä hypätiin mainioon Langalla –sarjaan ja nyt se on itseoikeutetusti Walking Dead. Kaikki ne jollain tavalla kuvastavat aikansa henkeä ja kun niitä katselee toisesta aikakaudesta käsin, eivät ne oikein avaudu enää samalla tavalla. Ne ymmärtää tässä ja nyt – ei jälkikäteen.

Walking Dead on hieno eeppinen kertomus, todellinen amerikkalainen suuri kertomus, joka on tarinansa puolesta siirretty myyttisestä villistä lännestä lähitulevaisuuteen. Näin se peilaa paremmin aikansa tuntoja ja sarjan loppua ei ole sidottu historialliseen kontekstiinsa. Sen suosio ei varsinaisesti perustu itse teemaan – ruttoisiin zombeihin – vaan sen syväluotaavaan sosiaaliseen agendaan, joka hyvässä kauhusarjassa nojaa sosiaalisiin pelkoihin. Käytännössä kyse on alati supistuvasta keskiluokasta, joka pienenee pienemistään. Rick Gramesin jengi ovat viimeiset oman yhteiskuntaluokkansa edustajat jotka etsivät perusturvaa mistä vain sattuvat löytämään.


Näiden pelkosarjojen historialliset lähtökohdat olivat perinteisessä keskiluokka vs ghetto –asetelmassa. Amerikassahan on aina vaikuttanut alaluokka joka huonoina aikoina paisuu ja hyvinä supistuu. Silloin rakennettiin kertomuksia jossa lähiöihin, muurien ja vartijoiden taakse piiloutunut keskiluokka joutuu kohtaamaan alaluokan raivon. Tämä rakenne ei puhuttele enää edes amerikkalaista, koska alaluokan kosketuksiin joutuminen ei ole kiinni fyysisistä rakenteista. Piikkilanka ja aseistettu vartija ei suojele siltä, että kuka tahansa voi menettää työpaikkansa, säästöt voi kadota pankkikriisien tai pankkikeinottelun myötä tai työolot etuineen pienenevät vuosi vuodelta kunnes huomaa saavansa enää peruspalkkaa alati huonontuvissa työoloissa, sikäli kun epätyypilliset työsuhteet kykenevät tarjoamaan kuin muutaman työtunnin viikossa.

Varmaan moni jo arvaakin mitä Walking Deadin zombielaumat symboloivat – alati paisuvaa köyhälistöä, maahantulijoiden kurjalistoa tai koulutuksen ym ulkopuolelle jääneitä, joiden osa ei ole kaksinen. Kuka tahansa voi tässä maailmassa päätyä tuohon joukkioon yhden puraisun myötä, joka voi arkimaailmassa olla irtisanominen, työkyvyttömyys tai vain liian vanhaksi tuleminen työnantajan silmissä. Toimeentulokysymykset ovatkin sitten vakava kysymys ja sitä miettii itse kukin, mistä sitä saa lihanpalasensa. Sitä sitten vaeltaa kadunkulmassa toimettomana.


Ollaanpa rehellisiä. Rahaa saa tässä maailmassa vain rahalla. Sitä pitää olla ja sitä pitää kyetä panna poikimaan. Mitä enemmän rahaa pystyy sijoittamaan, sen isommat ovat voitotkin. Tämän vuoksi rikkaat rikastuu rikastumistaan kunnes miljoonikot muuttuu miljadööreiksi meidän muiden tyhjätaskujen vain katsellessa hommaa sivusta. Rahaa ei voi tuottaa ilman alkupääomaa. Jos rahaa voi edes periaatteessa tuottaa tyhjästä, tuossa kadulla kaikki olisivat kuninkaita. Vaan koska päämäärä ei voi olla, että lopussa yksi tyyppi omistaa kaiken, on sitä varten olemassa yhteiskunnallinen säätely. Vanhassa keynesiläisyydessä tapahtui tulonjakoa ja yhteiskuntarakenne oli sellainen, että sitä ohjautui myös muille kohtuullisen toimeentulon verran. Nykyinen markkinaliberalismi on viitannut tälle kintaalla, ja näkee hyödyllisiksi vain ne, jotka osaavat massia tuottaa. Sinä et ole hyödyllinen ja sinulle ei kuulu mitään.

Talousveturimme Yhdysvallat, Ruotsi ja Saksa ovat hyviä esimerkkejä markkinaliberaaleista malleista. Ei ole sattumaa että Angela Merkel päästää maahansa miljoona syyrialaista ja irakilaista tyhjätaskua. Ne ovat oivaa halpatyövoimaa jolla kiristää keskiluokan elinehtoja ja hivuttaa niitä asteittain kohti alaluokan työoloja. Ennen kaikkea, miljoona ihmistä tarvitsee myös asunnon ja ruokaa, mutta koska ei ole rahaa, syntyvät luonnostaan nk. ghettomarkkinat. Tämä tarkoittaa, että vuokrien ja ravinnon hinta on pakotettu laskemaan kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja sitä kautta voidaan suorittaa myös yleinen palkanalennus, koska palkansaajat eivät tarvitse niin paljoa rahaa. Koska työttömyys on damokleen miekkana, sillä voidaan kiristää.


Kun ollaan päästy tähän pisteeseen, niin seuraa se, että Saksan valuuttakurssi on heikko, tai se on jopa heikennetty keinotekoisesti. Mikä tarkoittaa, että vienti vetää ennätyskovaa, ja luo suoraan sanoen epäreilun kilpailuasetelman, kun ulkomaat tilaa siltä halvalla tavaraa. Jos asia halutaan sanoa yksinkertaisesti, niin kyseessä on pakolaismassojen avulla suoritettu devalvaatio. Hetkinen, kysytte te… jos pakolaiset vain kiikkuvat nälkäkuoleman partaalla, keskiluokka joutuu taipumaan halpatyövoiman edessä ja kuitenkin vienti vetää ja tehtaat puksuttaa, niin kuka voitot koppaa? No tottakai se on se pieni äveriäs eliitti jolle kaikki setelit virtaavat.

Ei siis ole mikään ihme, että kun Trump rajoittaa voimakkaalla kädellä holtitonta maahantuloa, niin ensimmäisenä suuryritykset reagoivat tähän ”rasistiseen tempaukseen” sillä ne hyötyvät nykytilanteesta ylitse kaiken, ja kaikkein vähiten haluavat jakaa voittojaan palkansaajien kanssa. Tavallinen palkansaaja ei nettoa nykytilanteesta niinkään, sillä hän ei välttämättä ole enää palkansaaja ensinkään. Kun oma pääministerimme Sipilä teki päätöksen että maahan jätetään 10 000 syyrialais-irakilaista halpatyövoimaksi, minimipalkat pitää poistaa ja työoloja ja sosiaaliturvaa leikata, niin symbolisesti se on sama kuin avaisi portit päällehyökyville zombielaumoille –kuka vaan voi saada pureman jossakin kohtaa. Alati kutistuvat työmarkkinat, pienenevät sosiaalituet jne pakottaa meidät tien päälle kuin Rick Gramesin ikään. Vielä kun tähän listaa, että taistelemme samoista toimeentulon mahdollisuuksista naapurimme kanssa, takaa se, että toisiin ihmisiin ei ole aina luottamista. Ne ovat kuin Negev - viemässä sen mikä periaatteessa pitäisi kuulua meille.

Minä olen intohimoinen Walking Dead –fani. Tunnustan että tulee haikea olo, kun joskus vielä tulee sellainen nousukausi, josta meille kaikille piisaa perusturvaa, jolloin sarjan lohduton maailmankuva muuttuu vanhanaikaiseksi, eikä sitä viitsi enää seurata.

Jukkis