Seuraan yhä aktiivisemmin tätä postilakkoa joka tukilakkoineen saa yhä vakavampia sävyjä, ja voidaan pian puhua jo osittaisesta yleislakosta. Koska minä olen minä, koetan aina ymmärtää niiden syitä ja sävyjä, mutta solidaarisuus duunaria kohtaan ei tietenkään horju.
– Palkankorotus nolla prosenttia. Kikytunnit jäävät työehtosopimuksiin, lomarahat puolitetaan, helatorstai ja loppiainen sekä kolme lauantaita muutetaan työpäiviksi. Sairausajan palkka laskee, lakko-oikeutta rajataan merkittävästi ja työnantaja lopettaa ay-jäsenmaksujen perimisen…
Kun nyt Husu Hussein on valtakunnallisella tapetilla, kerron vähän omia tuntemuksiani tätä piruparkaa kohtaan. Asiat voisivat mennä hänen kohdallaan paremminkin, se edes myönnettäköön. Enpä tunne tapausta sanottavammin mutta ohimennen seurannut kuten muitakin asioita.
Viime kesänä kun tuli käytyä lapissa, paluumatka meni kertaheitolla Inarista Tampereelle eikä ajomatkaa ollut kun hikiset 13 tuntia nelostietä etelään. Alkumatkasta oli jotain kummallisia lapinsodan muistomerkkejä jotka jäi mieleen kutkuttaan. Kerron nyt yhden muistomerkin tarinan kun sain hankittua tuon Mika Kuljun teoksen Lapinsota 1944-1945 joka muuten lieneekin ainoita alan kirjoja. Siinä se selitettiin.
Niin uskomatonta kun onkaan sanoa, että olen omalta osaltani syyllinen tulevaan postilakkoon, tai ellei viime tipassa tule jotain joka sen estäisi. Tohdin epäillä, sillä kyse on asiasta joka liittyy yhteen juttuun jonka nyt selitän.
4 kommenttia
