Pääkirjoitukset

Trump on äijä – siitä ei päästä mihinkään. Siinä mielessä jopa arvaamaton politiikko, koska hän on lähes ainutlaatuinen siinä, että aikoo tosissaan toteuttaa vaalilupauksensa. Sehän on suorastaan ennenkuulumatonta. Trump on kuitenkin enemmän kuin yksi Presidentti – hän on kokonainen aikakausi. Sillä Trumpi tulo estradille on ennustettu jo kauan ennen kuin Trumpia edes tunnettiin kuin Conan O´Brien –shown vakivieraana.

Täytyy mennä oikein Reaganin aikoihin jolloin keynesiläisyys hajosi omiin ongelmiinsa ja tilalle astui markkinaliberalismi. Globalisaatioilluusio on sidoksissa vuoden 1991 suureen euforiaan "historian päättymisestä" ja "lännen voitosta" jolloin tämän talousopin eteen ei enää ollut asettaa esteitä.

Me tavalliset puliaiset olemme kokeneet markkinaliberaalit vapaakaupat niin, että irtisanomisaallot ovat olleet arkipäivää, tehtaat ovat kadonneet Kiinaan ja työnhaku pelkästään on aikaavievää ja rasittavaa puuhaa. Sosiaalitukia on leikattu, palkankorotukset nollaluokkaa ja rikkaat ne vaan rikastuu aina ökytasolle saakka, kun taas kaikki muu kurjistuu ympärillä. Uutiset toitottaa vientivoittoja ja yritysten hyvää tulosta, mutta ei se meille tavallisille ihmisille merkitse mitään muuta kuin lisää irtisanomisia. Jos jotakin on tavalliset ihmiset globaalimaailmassa, niin lähinnä jätettä, jota käytetään kerran ja viskotaan pois.

                           Leipäjonot ovat käytännössä markkinaliberalismin synnyttämä ilmiö.

Globaali vapaakauppa luo myös siirtolaisaaltoja. Köyhimmistä maista siirrytään rikkaimpiin ja yritykset juoksevat halpatyövoimamaasta toiseen. Vastaavasti teollisuusmaiden ammattitaitoisin väki juoksee näiden harvenevien työpaikkojen perässä valtionrajat ylittäen. Aivovienti onkin yksi keskeinen termi ja siinä missä yritysvoitot liikkuu sinne tänne,myös tuotanto ja työvoimakin liikkuu. Jokainen varmaan ymmärtää tässä vaiheessa, että markkinaliberalismi ei ole ihmisiä varten suunniteltu talousoppi, vaan se hyödyttää yksinomaan harvalukuista eliittiä. Se täyttää nk.rosvokapitalismin piirteet mennen tullen, ja 1990-luvulla itä-euroopan kapitalismiin siirtyneet valtiot saivat siitä kouriintuntuvan opetuksen kun ne kurjistettiin ja ajettiin lähes nälkäkuoleman partaalle. Rikkaissakin länsimaissa joutilaat työttömät ja osattomat alkavat täyttää kadunkulman toisensa jälkeen.

Selvää on jokaiselle ollut, ettei vasemmistosta ole ollut pelastajaksi. Sille ovat kansanjoukot kääntäneet selkänsä aikansa sitten, eikä se kykene nousemaan siitä aallonpohjasta jossa se on muhinut jo vuosikymmeniä. Osattomat ovatkin panneet toivonsa oikeistopopulismiin. Termi käsittää vahvaa protektionismia, eli työpaikkojen suojaamista ulkopuolisilta. Kiinteitä työpaikkoja eli isoa julkista sektoria, varallisuuden oikeudenmukaista jakamista, sosiaaliturvaa ja kansalaisvaikuttamista. Tämä on muhinut tyytymättömässä väestössä jo vuosikymmeniä, ja vaikka ne väliin leimahtavatkin vaalivoiton muodossa, eivät ne ole kyenneet nousemaan missään enemmistöksi. Trump iski tähän saumaan,ja ymmärsi sen potentiaalin. Lisäksi hän ei vaikuta välistävetäjältä vaan todellakin uskoo ja toteuttaa sen mitä on luvannut. Kun teot vaikuttaa enemmän kuin puheet – tai pahat puheet – jossakin kohtaa hänestä saattaa tulla kaikkien aikojen suosituin Presidentti Ameriikanmaalla.
 Siirtolais- ja pakolaisaallot - joita olemme viime vuosina seuranneet -ovat käytännössä nekin markkinaliberaalinen ilmiö, sillä talousmalliin kuuluu olennaisesti alikehittyneiden maiden riisto ja eräänlainen uus-kolonialismi.

Oikeistopopulismi ei ole suinkaan mikään dogmi, vaan siinä on paljon kansallisia vivahteita. On paljon eroja vaikkapa Ranskan tai Saksan populistipuolueilla, ja seassa on niin uusnatseiksi katsottavia ilmiöitä - erityisesti itäeuroopassa – kuin puhtaan uus-vasemmistolaisiakin. Toiset ovat maahanmuuttokriittisiä ja toiset eivät. Periaatteessa Perussuomalaiset olivat hyvällä alulla oikeistopopulistiseksi puolueeksi, mutta kun se löi kättä Sipilän markkinaliberaalin hallituksen kanssa, se menetti kaiken uskottavuutensa. Toisaalta taas puhtaan maahanmuuttokriittisillä – tai rasistisilla – liikehdinnöillä ei ole kantavaa pohjaa kuin pienen vähemmistön osalta. Sillehän ei mitään voi, että suomalaiset ovat yllättävän suvaitsevaista kansaa ja rasistiset liikehdinnät jäävät käytännössä lama-ajan turbulenttisiksi ilmiöiksi.

Tätä kirjoittaessa viestimemme ovat edelleen tiukasti globalistien hallussa. Uutisointi onkin ollut viime vuodet – ja alati pahentuen – vääristelevää, manipuloivaa, avoimen puoleellista,lähdekriittisesti heikkoa ja jopa suoranaista puppuakin. Tiettyihin kansallisiin tai uus-keynesiläisiin valtioihin ja niiden päämiehiin heitetään niskaan kaikki solvaava, mustamaalaava, pelotteleva, uhkakuvia sisältävä ja mielikuvitukseen pohjaava mielikuvavaikuttaminen. Hyvänä puolena että se vain kielii epätoivosta. Sillä kun Trump pääsee vaikuttamaan, se vaikuttaa muuallekin, ja sisarpuolueet saavat valtaa muuallakin. Syntyy ihmisten aikakausi. Pitäkää Trumpia edelläkävijänä ja jopa suoranaisena messiaana tässä aikakauden suuressa murroksessa, jossa markkinaliberalismi on tulossa vihdoin viimein tiensä päähän.Uskokaa kun sanon ettei se ole ollenkaan paha asia se. Maailmassa alkaa hissuksiin paistaa valokin.

Jukkis

Kun mediaa seuraa järjen kanssa, kiistatta se alkaa tuntua päivä päivältä tympeämmältä. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että se mikä on näennäisesti uutisointia, onkin todellisuudessa vahvaa mielipidemuokkausta, asenteellista ja taatun puolueellista. Sen keinot ovat läpeensä raukkamaisia, ja pyrkivät halveeraamaan tietynlaisen politiikan omaavia.

Syy on tietenkin siinä, että maamme hallitus oli ja on kädet kyynärpäitä myöten Yhdysvaltain demokraattipuolueen komennossa. Näitä suhteita on alettu vaalimaan jo Stubbin aikaan, ja nyt niistä on tullut arkipäivää. Ja kun Obaman hallinto oli sidoksissa markkinaliberalismin suuntaan, on se tietenkin myös politiikan kantava voima Suomessakin. Ja koska maassamme ei ole vapaata mediaa, on uutisoinnin sävykin tietenkin markkinaliberalismi.

Selvimmin tämä näkyi siinä, että amerikkalaisille oli kova pala Sevastopolin laivastotukikohdan menettäminen venäläisille, sillä Sevastopol oli suoranainen astinlauta työntyä seuraavaksi aasian maihin. Kyseessä on jo George Bush vanhemman aikanaan luotsaama silkkitien strategia, jonka Obaman hallinto lämmitti uudelleen, ja sai siinä pelissä pahasti nenilleen. Turhaa oli Syyrian vuosikautinen pommittaminen, Isiksen organisointi, Ukrainan vallankaappauksen synnyttäminen jne. Näyttää jopa siltä että Trumpilla ei ole aikomustakaan jatkaa tätä amerikkalaisen imperialismin levittäytymistä, joka loppupelissä johtaisi amerikkalaisen ylivallan syntymiseen.

Se mikä oli vähän aika sitten Putin-uutisointia, ainakin minulle särähti ilkeästi korvaan. Vaikka Putin itse esiintyy mielellään rauhantahtoisena vekkulina, länsimedian lietsoma mielipidevaikuttaminen oli ihan toista maata. Sotaisa, neuvostolaista hegemoniaa lietsova aivovaurioinen vaimonhakkaaja, otteitaan koventava salamurhaorganisaation ylipäällikkö ja maansa talousromahdukseen ajava diktaattori. Oltakoon venäläisistä ja Putinista mitä mieltä tahansa, ei kukaan voine kiistää, etteikö uutisoinnin sävy ollut Putinia kohtaan avoimen raukkamainen, panetteleva ja härskejä keksivä. Pahinta ettei se ollut tähdätty Putinia kohtaan, vaan oli osoitettu meille kaikille. Mehän niitä lehtiä luemme.


Raukkamainen linjanveto hyppäsi suvereenisti Putinista Trumpiin. Mitä Trump on oikeasti sanonut? Hän on väläyttänyt nato-tukikohtien purkamista koska se rasittaa amerikkalaisten taloutta. Puhunut liennytyksestä, sivistyksestä, alikehittyneiden maiden pommittamisen lopettamisesta, työpaikkojen luomisesta. Terroristien hävittämisestä kansainvälisen yhteistyön avulla, Meksikon huumekartellien pysäyttämisestä rajalla, ja sitä, että laittomat siirtolaiset polkevat koko ajan palkkakehitystä. Vapaakauppasopimukset jotka hyödyttävät vain eliittiä ja veronkiertäjiä, pitää lopettaa. Lyhyesti sanoen, Trump on synnyttämässä uus-keynesiläisyyttä, jota me kansan syvät rivit olemme odottaneet jo pitkin maailmaa, sillä nykyinen markkinaliberalismi ei tarjoa palkansaajalle muuta kuin pankkikriisien jälkipyykkejä.

Trump saattaa olla jopa historiallinen presidentti, ja aika näyttää nouseeko hän kaikkien aikojen suosituimmaksi pressaksi, jahka antaa tekojen puhua. Ainakaan hän ei vaikuta kaverilta joka pahemmin vesittäisi itseään tai antaisi korruptoida itseään. Mediasta saa tietenkin kokonaan toisenlaisen mielikuvan; ailahteleva, mielipiteitään päivittäin muuttava vanha irstailija. Rasisti, törkeä sovinisti jonka kansansuosio on keinotekoista laatua, ja joka haluaa sotia joka paikassa. Se että hänen puheensa ovat todellisuudessa olleet koko ajan päinvastaiset, ei ole mediaa kiinnostanut.


Tätä mielipidemuokkausta me seuraamme päivittäin. Se on kuitenkin kiinnostavaa koska näitä mielipideuutisia seuraamalla voi päätellä miten korruptoitunut valtamediamme on, ja ketkä siellä kulisseissa vetelevät langoista. Samalla nämä törkyuutiset kielivät myös siitä epätoivosta, sillä globalistien masinoima uutisointi on myös hätähuuto sen eliitin puolesta, joka on koko ajan menettämässä otettaan – myös mediakentässä. Trump ei ole yksin, vaan myös tulevat populistien vaalivoitot sekä tietenkin Brexit ym antavat yhdessä ymmärtää, että murros on alkamassa, ja että iso pyörä kääntyy – hitaasti, kirskuen ja pitää rumaa ääntä kaataessaan eliittisen hegemonian.

Ennustan että kun mennään muutama vuosi eteenpäin, myös mediakentässä alkaa tapahtumaan rajuja muutoksia ja jos meillä on vähänkään onnea matkassa - tämä valeuutisoinnin aikakausi päättyisi mahdollisimman äkkiä. 

Jukkis

Sarjassamme erikoisia aikamme persoonia on ministeri Anne Berner ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Hän on Suomen oloissa tuiki tuntematon taho, jota voi pitää puhdasverisenä oligarkkina. Tiettävästi pääministeri Sipilä löysi hänet Sveitsistä, ja ymmärsi heti, että tuo nainen edustaa kokonaan uudenlaista aikakautta.

Tätä kirjoittaessa puhuttaa hänen liikenneväylä –hankkeensa, ja jokainen autoileva ymmärtää että mikään maksu ei suinkaan laske, vaan muuttaa ainoastaan nimeä ja sen takana olevaa laskuttajaa uusiksi. Laajimmillaan yritys on yksityistää maamme tieverkosto, ja myöhemmin vielä rautatiekin ja vesiväylät. Aidossa bisneshengessä, jollaista Sipilä ja Berner edustavat, julkinen omaisuus on yksinomaan hyödyntämätön bisnesmahdollisuus.

Markkinaliberalismi ei ole olemassaolonsa ajan tunnustanut valtionomaisuutta, vaan haluaa yksityistää kaiken. Kyse on paljon isommasta kuin siitä, että tietyt liikemiestahot pääsevät lyömään rahoiksi. Sanomattakin selvää että kun valtion omistusoikeus pienenee pienenemistään, sen liikevaihtokin pienenee samassa suhteessa kuin yksityisen sektorin ekonomia suurenee. Tätähän Sipiläkin nykyisin tekee ohjatessaan verorahoja yksityiselle yhtiölle ohitse parlamentaarisen järjestelmän. Kansanedustajilla on yhä vähemmän budjetoitavaa. Aikaa myöten tämä johtaa siihen, että yhtiöt alkavat sanelemaan politiikoille yhä enemmän ja enemmän, kunnes kaikki valta on käytännössä niillä. On syntynyt oligarkki-yhteiskunta.


Oligarkkien johtama yhteiskuntamalli tunnetaan nimellä plutokratia. Se tarkoittaa harvalukuisen eliitin valtaa ylitse muiden ja kaiken. Plutokratiassa on tyypillistä Bernerin kaltaiset liikenaiset, jotka käyvät kääntymässä politiikassa hoitamassa jotakin rikkaiden hyväksi, ja palaavat takaisin liikemaailmaan. Yhtiöt ovat tätä hyödyntäneet jo pitkään virkamiestasolla, jossa tiettyjen instituutioiden ja laitosten johtajat valitaan yhtiöistä, ja aikaa myöten he palaavat yhtiöihin. Tätä sanotaan pyöröovi-politiikaksi.Lääkejätit valitsevat vaikkapa THL:n johtajiston, joka siitä eteenpäin tuottaa lääkejäteille edullista propagandaa potilasturvan tai lääketurvallisuuden sijaan, tai elintarvikevirastoon saatetaan nimittää joku häiskä suoraan Monsantosta. Esimerkkejä riittää niin meillä kuin muualla.

Berner edustaa tätä lajityyppiä joka on nyt rantautumassa Suomeen. Ministerihommista saati vastuualueestaan hän ei paljoa tiedä, eivätkä ne häntä kiinnostakaan. Hän on pikemmin eräänlainen konsultti joka hoitaa hommia oligarkkiyhteisön synnyttämiseksi, ja sitten katoaa maisemista. Bernerin tehtävä ei ole ainoastaan ohjata rahoja bisnesmiesten taskuihin, vaan myös halvaannuttaa ja supistaa poliittista järjestelmää – siis sitä mihin me voimme äänestämällä vaikuttaa. Todellista valtaa tulevat pitämään suuryhtiöt ja niiden sanelupolitiikka. Tässä mielessä elämme hyvinkin erikoisia aikoja.


Oligarkit vaikuttavat niin Venäjällä kuin länsimaisessa markkinaliberalismissakin. He ovat kaiken ylä- ja ulkopuolella liitelemässä omissa sfääreissään, ja varsin usein he ostavat politiikkoja, virkamiehiä ja sen verran mediaakin, että tavallisia kansalaisia voidaan manipuloida varsin värikkäästäkin.

Aika näyttää saako Sipilä liikemiesministereineen paljonkin muutettua Suomeamme eliitin johtamaksi harvainvallaksi, vai jääkö yritys pelkäksi yritykseksi. Varmaa on vain että jokainen vähänkään järkevä ihminen vastustaa moista hallitusta henkeen ja vereen – ellei sitten satu olemaan joku oligarkki itsekin.

Jukkis

Sarjassamme kiinnostavia persoonia on aika tehdä katsaus lähiviikkojen juttuihin. Sanomattakin selvää että Sebastian Tynkkysen perfomanssi ylittää jo kaikennähdyn. Mennään sitä sit aasinsillalla pariin muuhunkin tyyppiin jotka pyörii aihepiirin ympärillä.

Sitä luulisi että vihakiihotuspuheiden takaa löytyisi useimmiten joku karski betoniraudoittaja, joten ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen Tynkkysen kaltaista itkupilliä, joka alkaa vollaan jo muutaman satasen sakoista. Vaikka niinhän se kuulemma tässä maailmassa on, että nämä nykymiehet uskaltaa näyttää herkät tunteensa, kun taas me vanhakantaiset ClintEastwood –kasavtuksen saaneet tunnetaan sellaisista hommista lähinnä myötähäpeää.

Oikeastaan koko juttu alkoi siitä ruoskintavideosta jossa nahka-asuiset miehet ja naiset piiskaa lähes alastonta Tynkkystä. Monet näkivätkin videon, joka pyörii perusuomalaisten nuorten sivustolla, lähinnä sadomasokistisena perfomanssina, ja jotenkin tunne, että Tynkkynen on tähän rooliin ollut enemmän kuin vapaaehtoinen. Eikä siinä mitään jos tykkää piiskaleikeistä ja jotenkin on tunne, että Sebastianilla seisoo vieläkin kun kuvauksia muistelee.


Jostain syystä Persunuorten tekemä video ei ole vielä löytänyt tietään pornovideoita pyörittäville saiteille, vaikka se on ilmettyä S/M -kamaa.

Seuraavaksi Tynkkynen sitten nähdäänkin oikeudessa, yllään kivat pinkit homovaatteet ja jostain kumman syystä kädessään Koraani. Ei se huono kirja ole lohtua saamaan. Saddamikin asteli hirsipuuhun Koraani kädessään rukouksia toistellen. Siellä hän sitten pillahti itkuun kuin pieni lapsi, ja jotain tekemistä kyynelehtimisen kanssa oli Ilja Janitskinilla, joka on julistanut sodan takinkääntö –persuja vastaan.

Janitskinilla menee nykyisin lujaa. Kun nyt olen eksynyt muutaman kerran MV-sivustolle, esiintyy siellä jo paljon tarinoita ja uutisia miehestä itsestään. Lyhyesti sanoen hän on brandaamassa itseään ohitse sivustonsa, ja siirtämässä ilmiötä itseensä. Pohditaan onko se ihan tosissaan presidenttiehdokkuutensa kanssa, mutta ainakin kirjaa on kovaa kyytiä väsäämässä, puhumattakaan paljonko se on itsestään jo ehtinyt kirjoittaa. Lyhyesti sanoen Janitskinilla on hybris päällä. Se iskee meihin tavallisiin ihmisiin jotka yllättäen saamme liian paljon liian lyhyessä ajassa, ollaan ns. myrskyn silmässä, ja menetetään suhteellisuudentaju. Hybris voi iskeä kehen tahansa kadulta nostettuun hollywood -näyttelijään tai nettisivuston perustajaan, joka ei turhia sensuroi. Loppupeli on sitten yleensä traaginen ja jonkinlainen nykäsmatti –loppu lienee tällekin vielä odoteltavissa. Erityisesti kun on haistettavissa että uho on suoraan suhteessa siihen, paljonko on jo korkattu, ja kun pää on viinassa viikkotolkulla, menettää kykynsä arvioida enää muuta kuin omaa uhoaan. Tätä odotellessa.


Jos eläisimme Marvel –maailmassa, Janitskin olisi kiistatta yksi supersankareista. Tietenkin jokaisella supersankarilla pitää olla myös vihollisensa, eli se toinen supersankari. Se on tietenkin Jussi Halla-aho eli Mestari, kenelle Janitskin on jo pitkään haastanut riitaa. Syynä tietenkin se iänkuinen eli takinkääntö maahanmuuttoasioissa, tai kenties enemmän se, etteivät ne puheet koskaan johtaneet teoiksi asti.

Mestarista leivotaan seuraavaa Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaa, joka ei liene vaikeaa Soinin ollessa niin burn-outin taivuttama.

Hahmonahan Halla-aho ei ole muuttunut mihinkään näiden vuosien aikana. Edelleen hän osaa olla väritön, jäykkä, kädet tiukasti vartalossa kiinni, ja ainoa ilmekin on ujonlainen hymy. Silloin harvoin kun hän suunsa avaa, sieltä tulee jotakin lyhyttä, muodollisella kirjakielellä lausuttua virkettä. Omassa elämässäni olen tavannut vain yhden ihmisen jolla on ollut samanlainen ilmaisukyky ja kehonkieli, ja hän sairasti nk. katatonista skitsofreniaa. On vain liian aikaista kirjoittaa Halla-ahosta vielä mitään, sillä on selvää, että hänen puheenjohtajakaudellaan Persut lähtevät enemmän kuin todennäköisesti syöksykierteeseen, ja ihmettelen itsekin ettei esimerkiksi Laura Huhtasaarta valittu ehdokkaaksi, vaikka hän oli todennäköisin perintöprinsessa? Mutta se on heidän asiansa se.

Jutun pihvi oli kai se, että salamanousulla estradille nousseet Persut on seuraamisen arvoiset sen takia, että seassa on paljon mitä voi kutsua persooniksi. Omalla tavallaan seuraamisen arvoisia muuten niin kuivakiskoisten politiikkojen maailmassa, vaikka eivät tunnu koskaan kunnostautuvan kuin töppäilemällä jotakin. Toivottavasti päästäisiin pian siihen että janitskin alkaa perustamaan puoluetta, ihmettelen ettei hän sitä vielä ole keksinyt?

Jukkis