Pääkirjoitukset
Sinikiven pääkirjoitukset
Vaihtoehtomedia vs valtamedia
Vaihtoehtomedia on kenties vääränlainen termi, pikemmin pitäisi puhua mediakriittisestä liikehdinnästä. Siihen on sosiaalinen tarve, koska yhä useampi alkaa vaistota, että valtamedia esittää vain tarkoitushakuista osatotuutta, joka palvelee tiettyjen tahojen poliittisia intressejä. Yksipuolinen, avoimen puolueellinen näkökulma ei tunnu valtamedialle aina riittävän, vaan tarvittaessa valehdellaankin. Sitäkin on nähty, lähes päivittäin itse asiassa. Se että innokkaimmat vaihtoehtomedian edustajat alkavat sitten valehdella kilpaa, ei tietenkään lisää myöskään vaihtoehtomedian suosiota. Kaikki eivät tietenkään valehtele, mutta ottavat moneen asiaan vain vastakkaisen kannan, joka sekin on puolueellista omalla tavallaan.
Trollit tulee pohjoisesta, keltainen vaara idästä, musta murjaani etelästä ja antikristus lännestä. Vain tutkiva journalisti Jessikka Aro puolustaa suomalaisen länsimaista elämäntapaa - ja joutuu välillä tiukkoihin tilanteisiin.
Mediakritiittinen liikehdintä on lähes ennenkokematonta tässä maassa. Aiemmin se on rajoittunut vain Seiska-lehden kaltaisen julkaisun ympärille. Tähän on historialliset syynsä. On yleisesti tiedettyä että amerikkalaiset mediajätit ovat jo vuosikymmenien ajan suoltaneet valtaapitävien manipuloivia uutisia ja amerikkalainen mediakuluttaja on aikaa sitten tullut tätä sarjaa kurkkuaan täyteen. Eurooppaan tämä amerikkalaistyylinen uutistarjonta rantautui joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja se on nähtävissä siitä hetkestä jolloin sanomalehtien levikit alkoivat laskea. On jopa huomattu sellainenkin ilmiö, että mitä rehellisempänä jokin media pysyy, sen uskollisempia sen lukija- tai katsojakunta on. Itse asiassa monet rehelliset ovat jopa nostaneet levikeitään. Aiheesta on ihan mediatutkimuksiakin, ja yhteinen sävel on, että uskottavuus on medialle kaikki kaikessa. Levikinlaskut ovat menneet kuin kulkutauti ensin Britanniasta Ranskaan ja siitä Saksaan.
YLEn Atte Jääskeläinen yhteiskuvassa parhaan agenttinsa Jessikan kanssa. Tämä parivaljakko on lyönyt yhdessä luun kurkkuun venäläiselle hybridivaikuttamiselle...
Suomeen tämä amerikkalaistyylinen ja tarkoitushakuinen uutisointi tuli melko tarkkaan Ukrainankriisin yhteydessä. Tämä oli se hetki jolloin kotimaamme politiikot löivät kättä päälle Yhdysvaltain Demokraattipuolueen kanssa, ja saivat kylkiäisenä uudenlaisen uutisoinnin tavan. Harva sitä alkuun huomasikaan, sillä virhemedia villitsi kansaa pyhään ryssävihaan, ja koska valheuutisointi vastasi suurinpiirtein junttikansan näkökantoja, se hiljaisesti hyväksyttiin. Vasta Trumpin pilkkaamisen yhteydessä on havaittu lukemaan mediaa kriittisemmin. Tässä asiassa annan ensisijaisesti sapiskaa kansalle. Valhe on valhe, vaikka se olisi kuinka kuorrutettu hunajalla ja vastaisi omia näkökantoja. Jos ihmiset heräävät valheeseen vasta kun se ei enää vastaakaan omia mielipiteitä, on totuuden ja valheen välinen ero silloin subjektiivinen ja periaatteessa vain mielipide. Ihmisten olisi paremmin pitänyt herätä jo venäjä-uutisoinnin aikana, ja se että näin ei tapahtunut, se vain yllytti valtamediaa valehtelemaan entistä paksummin ja härskeimmin äänenpainoin. Nyt tämän ilmiön kanssa pitää sitten elää, vaikka sen olisi voinut suitsia alkuunsa.
On kuitenkin korostettava että samat lainalaisuudet pätevät meilläkin. Media jonka tehtävä on tuottaa liikevoittoa osakkeenomistajilleen tai jonka levikkiluvut ovat viittä vaille konkkaa, eivät uskalla ottaa riskiä avoimesta valehtelusta. Niillä ei ole varaa siihen, että lukijat kääntäisivät niille selkänsä. Niinpä pahin valepukkimedia onkin yleensä se, jolla on tukea selän takana. Puhdasta mielikuvitusta suoltava Verkkouutiset on Kokoomuspuolueen verkkolehti, ja se saa rahoituksensa puolueen kassasta. Iltasanomat on taas sen verran vakavarainen johtuen omistajapiiriensä isokenkäisyydestä, että sillä on varaa menettääkin lukijakuntaansa. YLE on tietenkin klassikko, sehän on ainoana tästä narahtanutkin, ja se ei ole millään muotoa riippuvainen mediakuluttajista vaan politiikoista. Niinpä se voi toistella ulkopoliittisia intressejä välittämättä vähääkään ovatko ne totuuden mukaisia.
Valtamedian toimittaja joutuu työssään kohtaamaan monenlaista sabotööriä ja muuta tihulaista.Tässä hankitaan todisteita pudottautumalla kattoluukusta.
Tunnetuin metodi mitä valtamedia käyttää tunnetaan termillä faktoid. Se tarkoittaa asiaa joka ei ole totta, tai se voi olla vain osittain totta, mutta jota toistetaan niin kauan, kunnes se muuttuu todeksi. Eli hyvin perinteistä göbbelsläistä propagandaa, jossa samaa asiaa toistetaan ja toistetaan kuin klassisessa aivopesussa ikään. Esimerkkejä näistä iskulauseista ei ole vaikea valtamediasta kammata, ja parhaimpia on toistettu pian vuosikausien ajan. Silti ne eivät ole totta, eivätkä ole ikinä olleetkaan. Se että samainen valtamedia on vielä samanaikaisesti huolissaan valeuutisten hälyttävästä lisääntymisestä, on kyllä tekopyhyyden huippu.
Sitten se porkkana, eli jos risoo ja haluat perustaa vaihtoehtomedian, niin miten haalia sille miljoona lukijaa? Keino on itseasiassa niin yksinkertainen, ettei sitä ole kukaan edes huomannut, koska se tuntuu liiankin itsestäänselvältä. Informaatio on jo olemassa, mutta se pitää vain kääntää englanninkielestä suomeksi. Tai siis mitäänhän ei saa kopioida sellaisenaan, vaan siitä on tehtävä omakätinen referaatti tai tiivistelmä.Otetaan mielenkiintoinen uutinen ja tehdään siitä 5-10 rivin suomenkielinen tiivistelmä ja julkaistaan yhdessä alkuperäislinkin kanssa. Mutta kaikkihan englantia osaa huudahtaa tässä kohtaa joku. Todellisuudessa harva osaa, tai jos osaa, ei viitsi siihen keskittyä. Olette varmaan itsekin huomanneet että kun linkkaatte englanninkielisen linkin, sitä ei avaa kukaan ja jos avaa, ei lue. On myös aivan turha siteerata mitään alkuperäiskielellä. Vitsi on siinä, että monet saattavat osata tavata sen, mitä siinä lukee mutta y m m ä r r y s tapahtuu aina ja poikkeuksetta kotimaisella kielellä. Kyse on yksinkertaisesti kyvystä sisäistää jokin asia. Se on todella hassua että meillä on kokonainen sukupolvi joka osaa hyvin tulkata enklantia ja joka miettii päivät pitkät, miten luoda menestyvä nettisivusto, mutta eivät osaa yhdistää näin yksinkertaista asiaa?
Yhtä kaikki. Vaihtoehtomedian saapuminen on tulemisensa prosessissa.
Jukkis
Trump vs globalisaatio osa III
Jokainen tietää että ns. globalismi eli vapaakauppa on epäonnistunut systeemi meidän tavallisten pulliaisten kannalta. Käsitettä perusturvallisuus ei ole enää olemassakaan, vaan kuka vaan voi menettää työpaikkansa keskellä isoa asuntolainaa tai perhekatrasta. Revi nyt siitä sitten huumoria, kun tuotanto siirretäään jonnekin Kiinaan ja seuraavat kuukaudet saa nöyryyttää itseään työhaastatteluissa - sikäli kun niihin edes pääsee.
Aikaa sitten on ennustettu, että ennemmin tai myöhemmin protektionismi palaa, ja sekin on tiedetty jo kauan, että se tulee mitä todennäköisemmin oikeistopopulismin muodossa.
Kiinan vapaakauppa-alueen päätirehtööri pirullinen Fu Manchu. Aikanaan Donald Rumsfield siirsi Amerikan teollisen kapasiteetin (kommunistiseen) Kiinaan ja jätti tavalliset amerikkalaiset tyhjän päälle.Nyt Trump on siirtämässä sen takaisin ja sekös Fu Manchua ottaa pattiin.
Kuten Trumpista opitaan, on ällistyttävän vaikeaa ryhtyä ajamaan tavallisen palkansaajan asiaa. Naapurimaiden politiikot, jossain määrin omatkin, yritysjohtajat etc etc katselee kun hullua – tavallista ihmistä? Systeemi kun on niin vinoutunut jo vuosikymmeniä, että eliitin hyötyminen ja varallisuuden kasautuminen vain ja ainoastaan sen syliin, on jotenkin asioiden luonnollinen olotila. ja että koko se vapaakauppa ja yhtiöiden vapaamatkustus on ollut se riiston väline, joka on luonut kokonaisista ihmismassoista hyväksikäytön objekteja.
Se että joku lähtee uimaan vastavirtaan ja lähtee ensisijaisesti vakaista työpaikoista, eli toimeentulosta, on suorastaan ennenkuulumatonta. Siinä saa vastaansa käytännössä kaikki ja valtamedia suoltaa kaikkea negatiivista, koska sen tehtävä on ajaa tässä(kin) asiassa eliitin etuja. Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että kotomaamme markkinaliberalismin henki, joka näkyy ja kuuluu hallituksessa asti, vastustaa henkeen ja vereen tavallisen ihmisen puolustamista. Tässäkin asiassa markkinaliberalistinen hallitus jakelee taas uutisohjeita YLElle joka toistaa ne aivan pokkana, vaikka juuri jäi kiinni housut kintussa uutistarjonnan manipuloinnista. Nyt tosin samaan kuoroon on yhtynyt myös kaupallinen media, jossa langoista vetelee liuta suursijoittajia ja nykysysteemin hyötyjistä.
Muuri Meksikon rajalle selittynee eniten sillä että käytännössä Meksikossa on sisällissota ja sen todellisia valtiaita ovat kartellit jotka ylläpitävät ihmis- ase- ja huumekauppaa rajan molemmin puolin. Molempien puolten valtiot ovat olleet hyvin haluttomia puuttumaan kartellien toimintaan koska siinä liikkuu liian isot rahat. Vain Zorro yksin on taistellut vastaan.
Pahimmillaanhan Trump saattaa synnyttää maailmanlaajuisen innostuksen puuskan, jolloin protektionismi valtaa maan toinen toisensa jälkeen. Te – tai pikemmin me –luemme sen lehdistä niin, kuin se olisi jokin rasistinen, sovinistinen, taannuttava, diktatorinentai vähintään maailmanlopun arvoinen toimenpide. Sen taustalla on kuitenkin vain ja ainoastaan saada palkkatyöläiselle edes pieni mahdollisuus suunnitella elämäänsä eteenpäin säännöllisten tulojen ne mahdollistaessa.Lyhyesti sanoen taloudellista vapautta.
Se mitä Trump nyt aloitti Yhdysvalloissa – ja joka tulee näkymään viiveellä kansansuosiossa - on esimerkiksi Putin-setä tehnyt sitä jo aikaa sitten. Jo 2000-luvun alussa hän löi välistävetävät oligarkit laudalta ja jakoi öljytulot tavalliselle kansalle. Siitä eteenpäin Putin onkin ollut länsimediassa lähes hirviö - erityisesti kun Soroksen kaltaiset globalistit säätelevät uutistarjontaa.
Täytyy toivoa että Trump kykenisi voittamaan eliitin. Helppoa se ei tule olemaan, ja itse asiassa lähes mahdotonta. Se että Trump puolustaa tavallista amerikkalaista, takaa sen, että hänen kimppuunsa tunnutaan käyvän raivomaisella arsenaalilla. Miten hänessä sitten käynee?
Jukkis
Jukkis viisikymppisenä
'
Ikinä en oo ollut kellekään vihreenä kateudesta...
Tiesittekö että olen tässä maassa ainoa tietokirjailija jota voi tituleerata vaikkapa maallikkotieteilijäksi? Se on sikäli hämmästyttävää, että muualla se on varsin yleinen kirjailijatyyppi. Jos me ajattelemme jotakin Britannian, Saksan tai vaikkapa Ruotsin muinaishistoriaa joka on pitkä kuin mikä, siitä riittää ammennettavaa kaikille. Sen vuoksi näissä maissa onkin koko ajan kokonainen eskardoona maallikoita tutkimassa milloin aihepiiriä, erityisesti mystisen muinaishistorian saralla. Toki on sanottava, että Suomessakin on sallittu maallikoille joitakin aihepiirejä, kuten suku- tai pitäjätutkimusta tms pienemmän kaliberin tutkimuskenttää, mutta on tavatonta, että joku ottaisi kantaa kokonaiskuvaan. Tai jopa kokonaiseen aihepiiriin.
Myönnän että urani ajan on ollut rasitteena tittelinpuute,sillä sen vuoksi on yleensä lähtökohtaisesti jotenkin epäilyksenalainen; ”Mitä tieteilijät tästä sanoo” tai ”mikä sun koulutukses on” on tyypillisimmät kysymykset, joihin törmään koko ajan. Rehellisesti sanoen, näen tämän ongelman juontuvan siitä, että maamme muinaistutkimus on alkeellisella tasolla, ja se että maallikotkaan eivät sitä kehitä eteenpäin, on samaa ongelmakenttää. Pääsääntöisesti syyt ovat ahdasmielisyydessä, pienuudessa, yhden totuuden hegemoniassa, jossa rinnakkaistotuus nähdään jotenkin kilpailevana eikä näkökulman täydentäjänä, ja sitten on vielä ne liian pienet piirit, joka juontaa pienestä väestöpohjasta. Ei siitä kannata missään nimessä katkeroitua, kyse on vaan rakenteesta. Eikä tässä ole syytä vähätellä itseään saati porata edelläkävijän rooliaan, sillä se mitä teen, sille on valtava sosiaalinen tarve.
Väittävät minua mukamas huuhariksi mut pitäähän sitä foliohattu olla jotta mindcontrol ei pääse iskemään
En minä ole pienkirjailija. En ole ollut enää vuosiin. Painosmäärät lasketaan nykyisin tuhansissa ja ne on pääosin myyty vuodessa, mutta yleensä kahdessa kokonaan pois, ja niitä mangutaan vielä pitkään jälkeenkinpäin. Keskimääräinen Jukkisten kirjojen myyntiluku on huonoimpien kohdalla 2000-3000kpl ja parhaimmissa 5000-6000kpl joka tarkoittaa että joka tuhannes suomalainen on lukenut kirjojani, ja omaa niitä hyllyssään. Kirjastolukijat sitten tapaus erikseen. Toisaalta tässä on rakenteellinenkin ongelma – painokset loppuvat vain kesken jotta pääsisi ylittämään tunnetut menestyskirjailijat. Harvahan niistäkään nykyisin ylittää 30 000kpl painosta. Uskon että joku Suomen Mysteerit tai Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta – molemmat aikaa sitten loppuunmyytyjä – olisivat kivunneet jonnekin 15 000kpl tietämille, jos niistä vain olisi repinyt uusintapainosta toinen toisensa perään. Sehän on myydyimpien kirjailijoiden saralla kevyesti jo Top-10 –luokkaa.
Jotkut ovat epäilleet allekirjoittanutta Venäjä-trolliksi liian myötäilevän venäläisymmärryksen takia. Tässä kattellaan Parikan Talvisotaa ... Uraaaa...
Toisaalta rahaa enemmän on kyse arvostuksen saamisesta. Kuulun näemmä niihin joita ”luetaan salaa” ja olen sellainen hiljaisesti hyväksytty tutkija. Silloin tällöin olen ammattipiirien hampaissa mutta se nyt pohjaa jossain määrin protektionismiin; mitä siitä nyt tulee että tuiki tavallinen harrastaja tekee silloin tällöin ammattilaisiakin parempaa kädenjälkeä ja vieläpä omalla ajallaan ja kustannuksellaan? Kenties suurimmaksi ansiokseni näen tuon megaliittikivien arvoitus –kirjan havainnon, että meillä on tutkimatta kokonainen aikakausi, eli ne ensimmäisistä ensimmäiset alkusuomalaiset.
Omalta kohdaltani tämä kevät muuten menee mukavasti. Tuossa saa pian kutsuvierasnäytöksenä elämäni ensimmäinen kokopitkä tieteiskauhu-elokuva Prioni, jonka pusken videolle välittömästi, enkä edes harkitse alle viidensadan painosta. Sitten nähdään TUFF-2017 eli vanhalla roskaelokuvafestareilla jossa esitetään kalkkuna-lyhärini Niina – palkkionmetsästäjä. Lähes heti perään on sitten Tampereella hengen- ja tiedonmessut jossa on pöytäpaikka koska olen siellä lähes pääpuhuja ja panelisti. Tämän kevään jälkeen sitä voi astua haudan poveen hyvällä omallatunnolla.
mut ny lähen reissuun ja palaan parin päivän päästä jos olen palatakseni
Jukkis
Trump vs globalisaatio osa II
Täytyy mennä oikein Reaganin aikoihin jolloin keynesiläisyys hajosi omiin ongelmiinsa ja tilalle astui markkinaliberalismi. Globalisaatioilluusio on sidoksissa vuoden 1991 suureen euforiaan "historian päättymisestä" ja "lännen voitosta" jolloin tämän talousopin eteen ei enää ollut asettaa esteitä.
Me tavalliset puliaiset olemme kokeneet markkinaliberaalit vapaakaupat niin, että irtisanomisaallot ovat olleet arkipäivää, tehtaat ovat kadonneet Kiinaan ja työnhaku pelkästään on aikaavievää ja rasittavaa puuhaa. Sosiaalitukia on leikattu, palkankorotukset nollaluokkaa ja rikkaat ne vaan rikastuu aina ökytasolle saakka, kun taas kaikki muu kurjistuu ympärillä. Uutiset toitottaa vientivoittoja ja yritysten hyvää tulosta, mutta ei se meille tavallisille ihmisille merkitse mitään muuta kuin lisää irtisanomisia. Jos jotakin on tavalliset ihmiset globaalimaailmassa, niin lähinnä jätettä, jota käytetään kerran ja viskotaan pois.
Leipäjonot ovat käytännössä markkinaliberalismin synnyttämä ilmiö. Globaali vapaakauppa luo myös siirtolaisaaltoja. Köyhimmistä maista siirrytään rikkaimpiin ja yritykset juoksevat halpatyövoimamaasta toiseen. Vastaavasti teollisuusmaiden ammattitaitoisin väki juoksee näiden harvenevien työpaikkojen perässä valtionrajat ylittäen. Aivovienti onkin yksi keskeinen termi ja siinä missä yritysvoitot liikkuu sinne tänne,myös tuotanto ja työvoimakin liikkuu. Jokainen varmaan ymmärtää tässä vaiheessa, että markkinaliberalismi ei ole ihmisiä varten suunniteltu talousoppi, vaan se hyödyttää yksinomaan harvalukuista eliittiä. Se täyttää nk.rosvokapitalismin piirteet mennen tullen, ja 1990-luvulla itä-euroopan kapitalismiin siirtyneet valtiot saivat siitä kouriintuntuvan opetuksen kun ne kurjistettiin ja ajettiin lähes nälkäkuoleman partaalle. Rikkaissakin länsimaissa joutilaat työttömät ja osattomat alkavat täyttää kadunkulman toisensa jälkeen.
Selvää on jokaiselle ollut, ettei vasemmistosta ole ollut pelastajaksi. Sille ovat kansanjoukot kääntäneet selkänsä aikansa sitten, eikä se kykene nousemaan siitä aallonpohjasta jossa se on muhinut jo vuosikymmeniä. Osattomat ovatkin panneet toivonsa oikeistopopulismiin. Termi käsittää vahvaa protektionismia, eli työpaikkojen suojaamista ulkopuolisilta. Kiinteitä työpaikkoja eli isoa julkista sektoria, varallisuuden oikeudenmukaista jakamista, sosiaaliturvaa ja kansalaisvaikuttamista. Tämä on muhinut tyytymättömässä väestössä jo vuosikymmeniä, ja vaikka ne väliin leimahtavatkin vaalivoiton muodossa, eivät ne ole kyenneet nousemaan missään enemmistöksi. Trump iski tähän saumaan,ja ymmärsi sen potentiaalin. Lisäksi hän ei vaikuta välistävetäjältä vaan todellakin uskoo ja toteuttaa sen mitä on luvannut. Kun teot vaikuttaa enemmän kuin puheet – tai pahat puheet – jossakin kohtaa hänestä saattaa tulla kaikkien aikojen suosituin Presidentti Ameriikanmaalla.
Siirtolais- ja pakolaisaallot - joita olemme viime vuosina seuranneet -ovat käytännössä nekin markkinaliberaalinen ilmiö, sillä talousmalliin kuuluu olennaisesti alikehittyneiden maiden riisto ja eräänlainen uus-kolonialismi. Oikeistopopulismi ei ole suinkaan mikään dogmi, vaan siinä on paljon kansallisia vivahteita. On paljon eroja vaikkapa Ranskan tai Saksan populistipuolueilla, ja seassa on niin uusnatseiksi katsottavia ilmiöitä - erityisesti itäeuroopassa – kuin puhtaan uus-vasemmistolaisiakin. Toiset ovat maahanmuuttokriittisiä ja toiset eivät. Periaatteessa Perussuomalaiset olivat hyvällä alulla oikeistopopulistiseksi puolueeksi, mutta kun se löi kättä Sipilän markkinaliberaalin hallituksen kanssa, se menetti kaiken uskottavuutensa. Toisaalta taas puhtaan maahanmuuttokriittisillä – tai rasistisilla – liikehdinnöillä ei ole kantavaa pohjaa kuin pienen vähemmistön osalta. Sillehän ei mitään voi, että suomalaiset ovat yllättävän suvaitsevaista kansaa ja rasistiset liikehdinnät jäävät käytännössä lama-ajan turbulenttisiksi ilmiöiksi.
Tätä kirjoittaessa viestimemme ovat edelleen tiukasti globalistien hallussa. Uutisointi onkin ollut viime vuodet – ja alati pahentuen – vääristelevää, manipuloivaa, avoimen puoleellista,lähdekriittisesti heikkoa ja jopa suoranaista puppuakin. Tiettyihin kansallisiin tai uus-keynesiläisiin valtioihin ja niiden päämiehiin heitetään niskaan kaikki solvaava, mustamaalaava, pelotteleva, uhkakuvia sisältävä ja mielikuvitukseen pohjaava mielikuvavaikuttaminen. Hyvänä puolena että se vain kielii epätoivosta. Sillä kun Trump pääsee vaikuttamaan, se vaikuttaa muuallekin, ja sisarpuolueet saavat valtaa muuallakin. Syntyy ihmisten aikakausi. Pitäkää Trumpia edelläkävijänä ja jopa suoranaisena messiaana tässä aikakauden suuressa murroksessa, jossa markkinaliberalismi on tulossa vihdoin viimein tiensä päähän.Uskokaa kun sanon ettei se ole ollenkaan paha asia se. Maailmassa alkaa hissuksiin paistaa valokin.
Jukkis
Trump vs valemedia
Syy on tietenkin siinä, että maamme hallitus oli ja on kädet kyynärpäitä myöten Yhdysvaltain demokraattipuolueen komennossa. Näitä suhteita on alettu vaalimaan jo Stubbin aikaan, ja nyt niistä on tullut arkipäivää. Ja kun Obaman hallinto oli sidoksissa markkinaliberalismin suuntaan, on se tietenkin myös politiikan kantava voima Suomessakin. Ja koska maassamme ei ole vapaata mediaa, on uutisoinnin sävykin tietenkin markkinaliberalismi.
Selvimmin tämä näkyi siinä, että amerikkalaisille oli kova pala Sevastopolin laivastotukikohdan menettäminen venäläisille, sillä Sevastopol oli suoranainen astinlauta työntyä seuraavaksi aasian maihin. Kyseessä on jo George Bush vanhemman aikanaan luotsaama silkkitien strategia, jonka Obaman hallinto lämmitti uudelleen, ja sai siinä pelissä pahasti nenilleen. Turhaa oli Syyrian vuosikautinen pommittaminen, Isiksen organisointi, Ukrainan vallankaappauksen synnyttäminen jne. Näyttää jopa siltä että Trumpilla ei ole aikomustakaan jatkaa tätä amerikkalaisen imperialismin levittäytymistä, joka loppupelissä johtaisi amerikkalaisen ylivallan syntymiseen.
Se mikä oli vähän aika sitten Putin-uutisointia, ainakin minulle särähti ilkeästi korvaan. Vaikka Putin itse esiintyy mielellään rauhantahtoisena vekkulina, länsimedian lietsoma mielipidevaikuttaminen oli ihan toista maata. Sotaisa, neuvostolaista hegemoniaa lietsova aivovaurioinen vaimonhakkaaja, otteitaan koventava salamurhaorganisaation ylipäällikkö ja maansa talousromahdukseen ajava diktaattori. Oltakoon venäläisistä ja Putinista mitä mieltä tahansa, ei kukaan voine kiistää, etteikö uutisoinnin sävy ollut Putinia kohtaan avoimen raukkamainen, panetteleva ja härskejä keksivä. Pahinta ettei se ollut tähdätty Putinia kohtaan, vaan oli osoitettu meille kaikille. Mehän niitä lehtiä luemme.
Hillary vaalitappionsa jälkeen kun on aika riisua naamiot. "Tämä oli meille maailmanvaltaa pyörittäville liskoille vain väliaikainen tappio" kommentoi reptiili.
Raukkamainen linjanveto hyppäsi suvereenisti Putinista Trumpiin. Mitä Trump on oikeasti sanonut? Hän on väläyttänyt nato-tukikohtien purkamista koska se rasittaa amerikkalaisten taloutta. Puhunut liennytyksestä, sivistyksestä, alikehittyneiden maiden pommittamisen lopettamisesta, työpaikkojen luomisesta. Terroristien hävittämisestä kansainvälisen yhteistyön avulla, Meksikon huumekartellien pysäyttämisestä rajalla, ja sitä, että laittomat siirtolaiset polkevat koko ajan palkkakehitystä. Vapaakauppasopimukset jotka hyödyttävät vain eliittiä ja veronkiertäjiä, pitää lopettaa. Lyhyesti sanoen, Trump on synnyttämässä uus-keynesiläisyyttä, jota me kansan syvät rivit olemme odottaneet jo pitkin maailmaa, sillä nykyinen markkinaliberalismi ei tarjoa palkansaajalle muuta kuin pankkikriisien jälkipyykkejä.
Trump saattaa olla jopa historiallinen presidentti, ja aika näyttää nouseeko hän kaikkien aikojen suosituimmaksi pressaksi, jahka antaa tekojen puhua. Ainakaan hän ei vaikuta kaverilta joka pahemmin vesittäisi itseään tai antaisi korruptoida itseään. Mediasta saa tietenkin kokonaan toisenlaisen mielikuvan; ailahteleva, mielipiteitään päivittäin muuttava vanha irstailija. Rasisti, törkeä sovinisti jonka kansansuosio on keinotekoista laatua, ja joka haluaa sotia joka paikassa. Se että hänen puheensa ovat todellisuudessa olleet koko ajan päinvastaiset, ei ole mediaa kiinnostanut.
Kansainvälisen uutisoinnin päämaja n. 150 000 km Kuun takapuolelta seuraa Yhdysvaltain vaalitulosta järkyttyneenä.
Tätä mielipidemuokkausta me seuraamme päivittäin. Se on kuitenkin kiinnostavaa koska näitä mielipideuutisia seuraamalla voi päätellä miten korruptoitunut valtamediamme on, ja ketkä siellä kulisseissa vetelevät langoista. Samalla nämä törkyuutiset kielivät myös siitä epätoivosta, sillä globalistien masinoima uutisointi on myös hätähuuto sen eliitin puolesta, joka on koko ajan menettämässä otettaan – myös mediakentässä. Trump ei ole yksin, vaan myös tulevat populistien vaalivoitot sekä tietenkin Brexit ym antavat yhdessä ymmärtää, että murros on alkamassa, ja että iso pyörä kääntyy – hitaasti, kirskuen ja pitää rumaa ääntä kaataessaan eliittisen hegemonian.
Ennustan että kun mennään muutama vuosi eteenpäin, myös mediakentässä alkaa tapahtumaan rajuja muutoksia ja jos meillä on vähänkään onnea matkassa - tämä valeuutisoinnin aikakausi päättyisi mahdollisimman äkkiä.
Jukkis