Kirjaudu

Kirjaa kirjoittelemassa

Kovin on ollut laiskaa bloggausvauhtini mutten silti ihan jouten ole ollut kirjoituspuuhista. Hissuksiin olen naputellut vähän tunnetusta aihepiiristä eli toisen maailmansodan saattuetaistelusta. Siis siitä missä sukellusveneet jahtaa kauppalaivoja. Sehän oli omana aikanaan valtaisa taistelu ja minunkin pitää rajata aihepiiriä jotenkin. En selittele tätä enempiä mutta tarjoan pienen otteen mitä oikeastaan teen. Sitä en lupaa koska on valmista.
1 kommenttia

Ilomantsin suunnassa

Viddu. pakko se on jotain blogata kun on päiväkausia tehny kaikkee muuta. Kun ei sit muuta niin kerron vaikka kesäkuisesta Ilomantsin reissusta. Aattelin kokeilla kerrankin ihan oikeaa matkailujuttua jotta tiedätte minne suunnistatte jos eksytte joskus sinne päin. Onpahan sentään saatu yks blogi maailmalle. Josko tästä olis jotain apua sellaselle joka sinne suuntaa?
Artikkelia ei vielä kommentoitu

Hiidenkirnun luona

Pitkästä aikaa eksyin katselemaan hiidenkirnua. Se toi mieleeni jotain kaukaista. Aikanaanhan taisin aloitella koko tulevan huuhariurani nimenomaan hiidenkirnuista. Jonkinlaisessa keijoparkkusmaisessa hengessä. Silloin olin hyvin jyrkkäkin sen suhteen että ne ovat syntyisin kaikkea muuta kuin jääkauden aikaisten sorvinkivien pyörityksessä. Vaan miten ajattelen asiat nyt kun vuodet ovat virranneet ja mieskin vähän rauhoittunut?
1 kommenttia

MH17 -oikeudenkäynti

Viikon päästä tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä kun Ukrainan yläpuolella ammuttiin alas matkustajakone MH17. Tämä episodi alkaa hiipua mielestämme poislukien allekirjoittanut, jolla on tapana muistaa kirjoituksella per vuosipäivä. Niin nytkin. Tapahtumassa on edistytty jo oikeudenkäyntiin asti, mutta se mitä edelleen kaipaan on pitävä todiste siitä kuka sen ampui alas ja millä välineellä. Sitä emme ole nähneet tähän päivään ja jos vanhat merkit pitävät kutinsa, emme näekään vielä pitkään aikaan sikäli kun koskaan.
20 kommenttia

Yorkshiren viiltäjä -dokkari

Kammannut ja töllännyt Netflixiä yhä ahkerammin enkä minä osaa oikein syyttää siitä että on astunut halvan lajityypin Truecrimen maailmaan. Neflixin tosirikos dokkarit osoittavat kuitenkin jollain lailla lahjansa etsimällä niihin uuden näkökulman. Aikansa kohutapaukseen, eli Yorkshiren viiltäjään on etsitty oiva näkökulma siitä, että viiltäjä sai riehua siitä yksinkertaisesta syystä, että sen ajan poliiseilla ei ollut hajuakaan miten jutussa pitäisi edetä ja mehän tiedämme että kaveri jäi sittemmin kiinni ihan sattumalta. Oikeastaan se keskittyy enemmän sen ajan junttipoliisien ilmaan huitomisineen kuin vakavaan poliisityöhön.
2 kommenttia