Pääkirjoitukset

Pitäkää minua salaliittoteoreetikkona, kunnon foliohattuna, mutta jotain hämärää tässä flunssaepidemiassa on. Olen meinaan pannut merkille että lähipiirissä kaikki jotka on pudonneet vuoteenpohjille, on olleet rokotettuja. Sen sijaan ne jotka pysyttelivät flunssapiikistä kaukana, ovat edelleen terveyden perikuvia. Miten tää on mahdollista?

Se toki myönnetään nyt yleisesti että flunssarokotteesta ei ole ollut mitään hyötyä epidemian kukistamisessa. Päinvastoin, valtaosa sairastuneista tuntuu olevan rokotettuja. Siinähän sitten rokoteasiantuntijat taas levittelee käsiään ja antelee hämäriä lääketieteellisen kuuloisia meriselityksiä. Oleellista on kuitenkin pohtia, onko tosiaan niin, että rokotetut sairastuvat ärhäkämmin. Tällöin rokotteessa pitäisi olla sellainen vika, että se alentaa immuniteetin tai jopa kutsuu virukset bilettämään.

Vai onko totuus vieläkin katalampi. Tämähän on tavallinen talviflunssa jossa ei pitäisi olla mitään sen kummempaa. Niitä jotka parannetaan kotikonstein. Sen sijaan tässä saa lukea kuinka ensiapuasemat pursuavat ihmisiä, tosin osittain sen takia että monet työnantajat vaativat lääkärin allekirjoittaman sairaslomalapun, joten valtaosa tulee ja menee kyllä omin jaloin. Silti tässä on selkeää pandemiamaista ilmiötä ilmassa. ja vieläpä tavallisen flunssan kohdalla.


Minulla on teoria. Tai siis minullahan on aina teoria, ja vieläpä kaikista kuviteltavissa olevista asioista. Epäilen ettei flunssarokotus ainoastaan ole tehoton vaan jopa levittää flunssaa. Ajatellaanpa asiaa niin että seassa on ollut muutama rokote-erä aktiivista pöpöä jota on pistelty ihmisiin. Sen takia tämä flunssa-aalto tuli niin etuajassa. Ja se on tullut ärhäkkänä sen vuoksi, että kun ne virukset syntyy tuolla aasiassa, ne on ennen Suomeen tuloaan ehtineet mutantoitua sen sataan kertaan, ja joka muuttumisen yhteydessä ne muuttuvat harmittomammiksi. Sen takia flunssat on syntysijoillaan suorastaan tappavia mutta toisella puolen maapalloa puolen vuoden päästä aiheuttaa enää nenäliinojen kysyntähuippua.

Tilanne on tietenkin toinen jos suoraan pistelee suomalaisiin sitä alkuperäistä ärhäkkää virusta jollaisiin ei tämä kansa ole tottunut – silloin kyllä ensiapuasemat täyttyy.

Totuutta emme tietenkään saa tietää. Ne jotka tietävät asian, eivät sitä tietenkään paljasta. me muut voimme vain aavistella ja aikain saatossa oppia kokemuksistamme, ettei ole hyvä pistellä itteensä kaikenlaista vain ”varmuuden vuoksi”. Emme me syö pillerilääkkeitäkään varmuuden vuoksi koska tiedämme että niissä on riskit. Tosin on sanottava että rokote pääsääntöisesti on ennaltaehkäisevä lääkintämuoto mutta valitettavasti siinä on silti samat riskit kuin lääkkeissäkin – mitä tahansa voi sattua.

Jukkis

Löytöretkeilymme aikain taakse jatkuu vielä yhdellä muinaissaarella. Se sijaitsee Kutemavuorellla joka on käytännössä Tampere-Jyväskylä –tien varressa, suurinpiirtein Teiskon Viitasaaren risteyksessä. Toistaiseksi tämä oli viimeisin muinaissaari jonne ehdin vielä kavuta, ja sarjan seuraava osa iskee vasta keväämmällä, jahka ensin on satanut talvilumet ja sulaneetkin.

Tämähän oli siis saari jonka valitsin tieten pannen maineen peliin. Etsiessäni ihmisen nostamia kiviä vakuutin että niitä löytyy tältä saarelta. Tai siis eihän se saari enää nykyisin ole vaan oli sitä 11 000 vuotta sitten, ja jos jossain on silloin ihmisiä ollut, tämä saari oli potentiaalinen etsintäkohde. Se kun on ollut kohtuukokoinen saari asutettavaksi, saarella on suosta päätellen ollut makeaa vettä, ja sijainniltaan oiva hylkeenpyyntiin. Joten otin ja panin maineen peliin, että täältä se löytyy ja mainostin asiaa etukäteen että omaan maagisen silmän näiden löytämiseen.


Kutemavuoren tienoo on ollut muinainen saari 9500 eaa. Vihreällä täplällä kivilintu ja violetilla kotapohja.

Nousen hiekkatietä kohti radiomastoa. Mäki on niin jyrkkä että enemmän tarttisi vuorikiipeilijän hakkua kuin nostella reisiä. Tienpohja on lähes vitivalkoinen juontuen valtavasta määrästä `ukonkiviä´ sillä kvartsia alueella riittää, eikä ihme että alueella on useitakin kultakaivoksia. Kutemavuori on helppokulkuinen, kaksi perhosta lepattaa ympärilläni, ja aurinko lämmittää. Eikä sieltä sitten mitään löydy. Näinkö se maine meni ja puheet maagisesta silmästä menevät silkan rehvastelun piikkiin?

Ainoa erikoisuus mikä Kutemavuorelta löytyi, olivat kivet jotka olivat aseteltuja koko vuoren mitalta megalomaaniseen puolikaareen. Seuraan näitä kiviä ja selvästi ne ovat ihmiskäden nostamia, vaikken yhtään tiedä miltä aikakaudelta ja vielä vähemmän miksi. Oikeastaan kun ajattelee, niin ei niissä ole mitään järkeä. Ne tuskin ovat rajamerkkejä, vielä vähemmän minkäänlaisia aitauksia eikä niille mieli kehitä mitään järkevää käyttötarkoitusta. Olen kyllä nähnyt näin massiivisia kivikehiä, joiden läpimitta huitelee sadoissa metreissä ennenkin, mutta en keksi niille edes kultillista käyttötarkoitusta. Ne vain ovat ja sillä sipuli.


Retki oli siis hukkareissu mutta tyhmänylpeys ei anna periksi. Saatoin vain olla väärällä puolen saarta, sillä ammoin tämä puoli on ollut laaja ja autio avokallio, joka ei ole paljoa tarjonnut. Niinpä palaan asiaan kuukauden päästä tutkimaan saaren keskikohtaa, jossa on potentiaalinen merenlahti, joka nykyisin on Koukkujärvi. Sinne pääsee autolla käytännössä perille, väistäen ensin Jyväskylän tien rekkoja ja nostamalla riista-aita portin tieltään. Koukkujärventietä eteenpäin, silmät tiukasti kaikissa kivissä, ja lopulta käännös vasemmalle jollekin autiolle hakkuutienpätkälle. Maasto on avoin, kuten se näillä korkeuskäyrillä on, mutta myös petollinen kosteikko jossa pikkukengät lumpsahtavat vedellä täyttyneeseen traktroriuraan, joten katson viisaimmaksi nousta ylängölle.

Ihmeellisen sattuman oikusta istahdan kaatuneen puun päälle ja panen nortiksi. Suoraan jalkojeni alla on kvartsikimpale joka on epäilyttävästi linnunmuotoinen. Jos tämä kelopuu ei olisi kaatunut juuri tähän kohtaan, en sille olisi istahtanut, enkä sitä näin ollen olisi huomannutkaan. Se että se on pinnassa eikä sammalen alla, kielii etten ole alkuperäinen löytäjä, vaan joku toinenkin on sitä kummastellut. Selvästi se esittää leppälintua jos on esittääkseen. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat tämän lajin erityisessä suosiossa, eli juuri sellainen maastotyyppi jollaisia nämä paikat olivat, kun ne vielä olivat saaria. Ei se voi millään olla sattumaa.


Olen näemmä laajentanut repertuaaria linnunmuotoisista maakivistä pienempiin versioihin, joka on loogistakin. Olen tainnut ennenkin nähdä tälläisen. Tutkiessani aiemmin Kivikeskun muinaissaarta, huomasin erään maakiven päällä pikkukiven joka oli niinikään kuin ilmetty lintu, joka kurkisteli maakiven päältä. Tuskin sekään sinne sattumalta on päätynyt, mutta silloin en nähnyt sitä valokuvaamisen arvoiseksi, enkä sinne enää aio palatakaan. Tämä kivilintu antaa kumminkin vihjeen, että lähellä ollaan.

Löydän jäljet ihmisestä vasta vaihtamalla suuntaa. Olen matkalla tutkimaan karttaan merkittyä maakiveä, joka tosin paljastuu tavalliseksi kiveksi, ja matkalla sinne on oja välissä. Ollaan loppukesässä ja se on kuivunut kuru ja sen toisella puolen on pieni kalliotasanne, jossa on irtokiviä tasaisen kauniina ympyränä. Ei epäilystäkään, etteikö ne ole ihmiskäden asettelemia ja koosta ja muodosta näkee, että se on kotapohja. Asian varmistaa vielä keskellä oleva kivikasa, joka on toiminut joko nuotiopohjana, mutta ilmeisemmin kodan tukipuuta pystyssä pitämässä. Tässä kohtaa on joku asunut, joko tilapäisesti tai pysyvästi. Vieressään puro josta on saanut makeaa vettä. Tämä riittää minulle. Saaren pohjoiskärki jää näkemättä koska se on mökkeinä, enkä viitsi niihin tunkea.

Seuraavana kesänä sitten lisää näitä tutkimusmatkoja ja uskon että sen kesän jälkeen ollaan taas viisaampia. Enkä muuten pane pahaksi jos ystävälliset sielut haluavat auttaa urakassa, eli samota muinaissaaria ja jos jotain löytyy, voisivat kirjoittaa tämäntyylisen matkakertomuksen ja panna minulle sähköpostiin muutaman kuvan kera, niin mielelläni julkaisen toistenkin löydöksiä.

Jukkis

Kun miettii mitä sitä viime vuonna puuhasi, niin jotain fundeerattavaa jäi sentään mieleen. Tiiä sitten miten syvällisiä nämä pohdinnat ovat, mutta kerron silti. Lukekaa ja ikävystykää.

Yksi virstanpylväs oli, että vihdoin viimein aloin poliittiseksi ts. yhteiskunnalliseksi. Tietoisena että sehän on vihoviimeinen virhe jota kaltaiseni matalatason kirjakauppias voi tehdä. Sillä on yhteiskunnallinen kysymys sitten mikä tahansa, 50% on yleensä sitä vastaan ja 50% puolella. Jos ottaa kantaa johonkin toiseenkin kysymykseen, niin suhdeluku on sama ja sehän tarkoittaa että25% nyökkää sun jutuilles hyväksyvästi ja 75% on eri mieltä. Paitsi jos on niin ovela, että lähtee opportunismin tielle ottamalla aihepiirejä jota kukaan ei sinänsä vastusta kuten vaikka hallituspolitiikan päivittelemistä tai jonkun epäkohdan korostamista. Pääsääntöisesti kuitenkin kukaan kirjailija, kauppias ym ym ei ole koskaan mitään mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, koska jokainen suun avaaminen karkoittaa aina potentiaalisia asiakkaita, ja alkaa luoda itsensä ympärille antipatiamaista ilmapiiriä. Jos haluaa karkottaa tehokkaimmin lukijakuntansa, kannattaa ottaa väkevästi kantaa ajankohtaisiin asioihin. Tätä juttua ei välttämättä tajua ne, joilla pelissä ei ole mitään.

Syynä ulostuloon taisi olla tuo Ukrainan kriisistä alkuunsaanut valtamedian suoltama manipulaatio. Enemmänkin. Maidanin jälkilaineissa kyse oli jo kokonaisesta kansankiihotuksesta, ryssävihan lietsomisesta ja sotarummun takomisesta. Vaikka propaganda Iltasanomien ja YLEn sivuilla oli naivia, oli jotenkin pelottavaa huomata, miten hyvin se löi itsensä lävitse. Yllättäen kansakunta ympärillä tuli hulluksi ja valtamedia vain lietsoi sitä lisää kiihottaen järkevänkin miehen sotahurmokseen. Järkipuhe hukkui lietsontapuheiden sekaan ja olo oli kiistatta kuin olisi seissyt Munchenin torilla 1936 jossa palavasilmäiset tyypit vaan huutaa silmät leimuten Sieg Heilia. Sellaista näki telkkarista lapsena ja siihen kuului aina se moraalinen jatkokysymys: miten nuo ihmiset saattoivat? Kysykää sitä nyt itseltänne – olen aivan vissi että valtaosa teistäkin rokkasi mukana vain muutama vuosi sitten.


Selvää on sekin että langoista veti hallitus, ja erityisesti sen pääministeri Stubb, joka suunnitteli tosissaan nato-liittoutumista ja suoraa sotilasliittoa Yhdysvaltojen kanssa, koska maamme hallituksella oli lämpimät välit obamalaisen Demokraatti-puolueen kanssa. Näin ollen myös kaikki ulkoministeri Kerryn palturipuheet julkaistiin täytenä totena, ja Venäjää parjattiin päivittäin. Sillä kai koetettiin peittää sitä tosiasiaa että talouspakotteiden vuoksi maamme häviää vuosittain 3-12 miljardia selvää rahaa, mutta eliitille ei tietenkään mikään hinta ole liian korkea uskollisuudesta.

Vaan kun Venäjän roolia Ukrainassa katsoi kiihkottomasti ja vain tosiasioihin perustuen, oli selviö ettei Venäjä miehittänyt Krimiä, vaikka tätä väitettä on meillä toistettu systemaattisesti. Venäjän armeijan joukkoja ei myöskään sodi itä-Ukrainassa, tulitaukorikkomukset tapahtuvat yksipuolisesti Kiovan joukkojen puolelta, talouspakotteiden perusteet ovat kyseenalaiset, ja BUK-ohjus –teoria on kestämätön MH17 –tapauksessa. Koko juttu on silkkaa puppua alusta loppuun.

Vaan kun sotakiihkossa ollaan, kukaan ei halua kuulla järkipuhetta. Keskellä lietsontaa sellaiselle ei ole tilaa, ja tästä saammekin aasinsillan seuraavaan teemaan eli jälkitotuudelliseen aikaan.


Loppujen lopuksi valtaosa ihmisistä on kiinnostunut rakentamaan maailmankuvaansa faktojen nojalla. Totuus itse asiassa vain ärsyttää ihmisiä sillä he haluavat uskoa siihen mihin haluavat uskoa, eikä heitä muu kiinnosta. Näin se on kyllä ollut aina koska ihminen on psykologisesti sellainen.

Yllättäen löysin viime vuonna Uuninpankkopojan blogin ja aloin sitä seuraamaan vakituisesti. Tajusin hänen strategiansa ja se on todenpuhuminen. Jonkinlainen lainoppinut hän lienee ja osaa vedota lainopillisiin faktoihin useissa kirjoituksissaan. Sellainen kaveri on pohjattoman ärsyttävä enkä ihmettele että saa tynnyrikaupalla paskaa niskaansa – kukaan ei pidä tyypistä joka on aina oikeassa. Tunsin jopa tiettyä hengenheimolaisuutta koska minäkin rakastan tosiseikoissa pysymistä enkä asiakysymyksissä anna tunteiden tai vastapuolen korkealentoisen mielikuvituksen vaikuttaa. Kahdet eri bannit saaneena opin myös kantapään kautta, että ensin saan hermostumaan toiset bloggaajat joista syntyy kokonainen vastaanväittäjien kuoro ja lopulta ylläpito saa tarpeekseen tyypistä joka kehtaa olla aina oikeassa ja perustella sen myös. Se vain on näin. Harvahan loppujen lopuksi haluaa tietää miten asiat oikeasti ovat.

Tämä on Ukrainan kriisin kohdalla vain sikäli ikävää että pian valheesta tulee valhe joka jää historiankirjoihin, ja väärennetty historia - edes lähihistoria – on aina valitettavaa akateemisen totuuden puhtauden takaamiseksi.

Valhemedian vastapainoksi on tulemisensa prosessissa jonkinlainen vaihtoehtomedia, jota tosin ei ole vielä nähty. Kukaan ei ole vielä toistaiseksi halunnut tämän tyylilajin kuninkaaksi vaikka sinne pääseminen on äärettömän helppoa jos vaan tietää mitä tekee. Ettei tästä kirjoituksesta nyt tulisi ylipitkää, kerron sen teille kaikille miten se tehdään, jos jollakulla on halua.

Ps. mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja yrittäkää nyt pitää uudenvuodenlupauksenne edes kuukauden ajan. Meillähän on sivustolla tulossa isot remontit ja pitkäaikainen ylläpitäjänikin on jättänyt eläkehakemuksensa ja uutta ollaan lähiviikkoina pestaamassa, joten toivotaan että kaikki menee hyvin.

Jukkis

Toivotanpa tässä hyvää joulua kaikille. Uuttavuotta en toivota sillä raketti lähtee taas heti liikkeelle kun joulunpyhät on vieteskelty ja kinkut sulateltu. Itsehän koetan laittaa itseni ns. joulutaajuudelle, ihan vaan testatakseni pystyykö siihen vielä näinkin kyyninen ja katkeroitunut mies. Ja että jouluntoivotuksissakaan ei olisi mitään ironiaa, sarkasmia tai taka-ajatusta mukana. Kylkiäiseksi ei pistetä Juicen Sika –kappaletta, ei kaiveta netistä kuvaa sarjamurhaajapukista tai ylipäätään pilata harrasta tunnelmaa.


Tässä voi kertoa senkin että oli siinä ja siinä ettei Sinikiven sivut pamahtaneet kiinni jouluaaton aattona. Vanha tuttu ongelma eli kaistanleveys syynä. En sitten tiedä mistä johtuu että kävijämäärissä on vain lievää nousua mutta lokakuussa kaistanleveys lähti kävijämääriä karkuun. Ehkä näitä nyt vaan luetaan ja klikkaillaan vähän tarkemmin kuin aiemmin, mutta ainakin tihentynyt kirjoitustahti täytyy olla alkusyynä. Eipä siinä nyt auta kun kaivaa kuvetta ja ottaa vähän isomegaisempi webbihotelli.

Toisaalta on pakko sanoa että alkaa käydä nykyinenkin levytila ahtaaksi kun miettii mitä sitä suunnittelee. Sivustohan on nk. vaiheessaan ja ensi vuonna alkaa muistuttamaan ihan oikean nettisivuston ulkonäköä. Ajattelin myös jossain kohtaa laajentaa liikkuvan kuvan puolelle, mutta eipä lupailla mitään tarkempaa koska eihän näistä koskaan tiiä koska saa inspiraation sellaiseen. Vain se on varmaa että tästä tulee yhden miehen vaihtoehtomedia ja virtaahan mulla piisaa. Aika näyttää, rupeaako muutkin sit tarjoaan artikkeleita.


Suuruudenhullut haaveet tulee tietenkin jäämään tuuleenhuudoksi. Raaka totuus on, että olen harvoin samalla aaltopituudella yleisen kulttuuritarjonnan tai edes vallitsevan keskustelukulttuurin ja sen –ilmapiirin kanssa. Ne kyllästyttää, ja on omissa silmissäni vähän sellaista keskinkertaista. Niinpä sitä vetää omalla linjallaan mutta sen huono puoli on taas se, että harvahan tajuaa mun jutuistani mitään, tai pystyy niihin samaistumaan. Lohduttautukaa kumminkin sillä että ne jotka Sinikiveä seuraa, voi pitää itseään keskimääräistä älykkäämpinä ihmisinä. Tämä oli sanottu ilman mitään itsekehua tai mielistelyä, asia vaan on näin.

Yhtä kaikki, tässä pidän pienen joulupaussin joka tarkoittaa että seuraava etusivun päivitys on koska on, ja sitten taas rullataan. Jouluntoivotukseni teille kaikille.

Jukkis