Pääkirjoitukset

Tässä osassa tutustumme YLEn hallitussuhteisiin ja näemme miten se on sekä hallituspolitiikan ulko- että sisäpolitiikan jatke. Älkää lukeko tätä koska tämä juttu on oikeasti pelottava ja vain enteilee tulevia asioita.

Ulkopoliittinen linjaus - kritiikitön uutisointi

Kuvio pitää vain ymmärtää. Siitä voi tehdä vaikka kaavion jos haluaa. Sen alkupää on tietenkin Yhdysvalloissa Obaman hallinnossa. Jokainen meistä tietää, että tämä hallinto on edustanut sitä surullisenkuuluisaa amerikkalaista hegemoniaa eli tutummin amerikkalaista imperialismia. Tähän päälle voidaan listata vielä sen perimät talouspoliittiset linjaukset, jotka edustavat tätä globalisaatiota, joka tunnetusti etenee talouskriisistä toiseen mittavien sosiaalisten ongelmien kera. Mutta tämä tästä, ei tässä ole tarkoitus ruotia amerikkalaisten meininkiä vaan mikä on sen suhde tänne kaukaiseen piskuiseen suomeemme.

No nythän on niin, että Kokoomus on erityisen hartaasti rakentanut suhteita Obaman hallintoon ja niin kauan kun Kokoomus on hallituksessa istunut, on näitä suhteita syvennetty, ja pian niistä onkin kasvanut samanlainen suunnannäyttäjä kuin mitä aikanaan oli Kekkosen idänsuhteet – asia jota ei saa arvostella ja jota pitää apinoida pikkutarkasti. Siihen ovat yhtyneet sittemmin kaikki porvaripuolueet ja ilmeisesti myös vasemmiston oikeistosiipikin. Voidaan liioittelematta sanoa että nämä suhteet määrittävät tällä hetkellä koko Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikan.


Kyse ei ole pelkästä poliittisesta yhteistyöstä vaan myös talousmallista eli tästä kuulusta ”yritysystävällisestä” talouspolitiikasta ts. globalisaatiosta. Sitten on se näkyvin juttu eli mediayhteistyö. Valtamedia on vahvasti sitoutunut kaikissa ulkopoliittisissa kysymyksissä obamalaisen hallinnon linjanvetoihin, sarananaan tietenkin maamme istuva hallitus. Näin valtamediasta, erityisesti YLEstä on tullut hallituksen yksisilmäinen äänitorvi. Troijanhevosena toimii YLEn johtaja Atte Jääskeläinen. Korostetaan erikseen että tälläinen malli on olemassa vain diktatuureissa jossa viestimet toitottavat vain valtaapitävien saneluita, ja se malli on nyt meilläkin.

Se alkaa tosiaan jo tuolta Ukrainan kriisistä ja jopa ennen sitäkin. Kun amerikkalaiset vehkeilivät jo ennen maidania vallankaappausta Ukrainassa, aloitettiin Suomessakin mielikuvasota jo hyvissä ajoin. Jokainen saattaa muistaa jo Sotshin olympiakisojen aikaan miten Putin-kritiikki nostettiin agendaksi YLEn toimesta. Sillä valmisteltiin maaperää tuleviin tapahtumiin. Sen toinen pää on sitten näissä Obaman lausunnoissa jossa Venäjä vaikutti Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, asia jonka kuka tahansa rivikansalainen ymmärtää täydeksi hölynpölyksi, mutta jota kotimaiset viestimet uutisoivat siitä huolimatta vakavalla naamalla vaikka jokainen näkee väitteiden naurettavuuden.

Siinä välissä olemme nähneet vaikka mitä valeuutista. Olemme nähneet sen Ukrainan kriisin aikana, Syyrian sodan yksipuolisena uutisointina, osittain jopa ristiriitaisena, olemme nähneet sen tapana uutisoida Venäjästä ja erityisesti Venäjän päämies Putin on länsimediassa tehty lähes hirviöksi. Natoa on ihannoitu tyystin yksipuolisesti. Monien silmät ovat vasta nyt avautuneet, kiitos sille että pääministeri Sipilä itse paljasti miten syvässä lieassa YLE on hallituksen käsissä.

Sisäpoliittinen PsyOps

Syy siihen miksi kansalaiset eivät ole kyseenalaistaneet tätä koko uutisointia, eikä ole syntynyt mitään rehelliseen uutisointiin pyrkivää vastavoimaa johtuu pelosta. Pelkohan on se joka viiltää kuin kirurgin veitsi. Vaikka 70% kansalaisista vastustaa Natoa, kukaan ei uskalla sitä sanoa ääneen koska pelkää saavansa venäjä-trolli –maineen ja kiistatta nettimaailmassa jo tällä lauseella saa globalistioikeiston kimppuunsa joka ahdistelee jokaisen toisinajattelijan hiljaiseksi. Turha puhua puolueettomuuspolitiikan nimeen koska sekin on venäjä-trollaamista. Turha vedota itsenäiseen puolustukseen koska sekin on venäjä-trollaamista. Turha kritisoida uutisten oikeellisuutta, arvostella Ukrainan hirmuhallintoa, löytää sovittelevia sävyjä Venäjästä, kyseenalaistaa venäjän meri- ja ilmatilaloukkaukset oikeisiin mittasuhteisiinsa, nähdä tässä kaikessa jättimäinen natohanke. Mutta kaikkihan me olemme näissä asioissa juuri näillä linjoilla? Vaan pidämme silti turpamme kiinni. Katsokaas kun se pelko. Erottumisen pelko. Silmätikuksi joutumisen pelko. Pelolla meitä hallitaan. Uhkaillaan jopa toisten kansalaisten taholta.


Josta me pääsemmekin siihen että pelon lietsoi YLE alkaessaan ”tutkimaan” Venäjä-trolleja ts. ahdistelemaan kaikenlaista toisinajattelua. Pidän itse ilmiselvänä että tämänkin trolli-hankkeen taustalta löytyy samainen YLEn Atte Jääskeläinen joka käytti tässä kohtaa toimittaja Jessikka Aroa käsikassaranaan. Sillä lietsottiin, peloteltiin, vaiennettiin, eli sanalla sanoen suoritettiin psykologinen operaatio (PsyOps) joka tähän herkkään kansaan onnistui yli odotusten. Vain muutama älykäs, intellektuellinen kansalainen asettui vastustamaan tätä kehityskulkua joutuen melkoisiksi sylkykupeiksi. YLE on kenties eniten jakanut kansaa sitten kansalaissodan vuosien hyviin ja pahoihin ja pannut isolle osalle ihmisiä kuonokopan jossa nämä eivät uskalla ilmaista mielipidettään vääränlaisen leimautumisen pelossa. Se on lietsonut osasta kansalaisia vapaaehtoisia ajatuspoliiseja joiden tehtävä on kitkeä verkosta kaikenlaiset väärät mielipiteet ja vaientaa ne keinoja kaihtamatta. Pelko, ystävät. Pelko! Tervetuloa amerikkalaisen uutisoinnin tavoille.

Jukkis

Jukkis-työryhmä tarttuu nyt härkää sarvista ja kertoo miten MH17 putosi taivaalta – ja samalla selviää myös mikä oli se taho, joka koneen pudotti. Tätä loppuraporttia onkin tässä odoteltu kuin kuuta nousevaa. Näin meidän kesken katson tehneeni tämän aiheen eteen enemmän mikä kohtuullista olisi ja nyt voi onneksi sitten keskittyä elämässä muihinkin aihepiireihin.

Maallikon pitää tietenkin keskittyä siihen ainoaan todistekappaleeseen joka saatavissa on, eli turmakoneen putoamispaikalta otettuihin valokuviin.

Pyöreitä reikiä kulmikkailla sirpaleilla - ei onnaa

Lähtökohtaisin asetelma MH17 –tutkimuksessa on vedota luonnonlakeihin. Kertauksen vuoksi vielä BUK-ohjuksen koostumus. BUK-ohjukseen stanssataan tehtaalla 8000 sirpaletta, joista 4000 on kuutioita, 2000 pienempiä kuutioita ja 2000 kpl rusetinmallisia. BUK-ohjuksessa on siis tasan 0% pyöreänmuotoisia sirpaleita, mutta siitä huolimatta koneen rungossa sellaisia on. Niitä on nähtävissä ohjaamon vasemmassa seinämässä, ohjaajien istuimissa, ohjaamon tuulilasissa ja yllättävästi kyllä jopa ohjaamon lattiassakin. Hämmästyttävää kyllä - pyöreitä reikiä ei löydä muualta.

Nythän on tietenkin niin että pyöreitä reikiä on mahdoton tuottaa minkäänlaisella kulmikkaalla kappaleella. Yksinkertaisesti siksi että se on luonnonlakien vastaista. Kuutiomainen tai perhosmainen kappale voi tuottaa vain sen muotoisia reikiäkin, tai riippuen missä kulmassa ne tulevat, ne ovat joko perhosmaisia tai viirumaisia. Muunlaiset muodot eivät ole mahdollisia. Mikäli lukija on epäuskoinen, hän voi koettaa vaikka taskulampun avulla heijastaa kuution muotoisesta kappaleesta pyöreän varjon seinälle. Tämän kokeen helpoin versio on yrittää työntää kappaletta varjoonsa eli arkisemmin tunkea neliömäistä kappaletta pyöreään reikään. Tämä on keskeisin asia eikä sitä voi ohittaa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti vai miten sitä sanotaan? Pölhöä sen kiistäminen kuitenkin on.

Pyöreät reiät kaikki samassa tasossa.

Toinen osio on sitten tutkia missä päin runkoa näitä pyöreitä reikiä esiintyy, ja millaisessa kulmassa ne ovat. Yksi hyvin oleellinen todistuskappale on koneen vasen siipi jossa on pitkä uurre. Sellaisen voi tietenkin ajatella syntyneen myös kun koneen ohjaamosta on irronnut kappale, joka sen olisi uurtanut. Toisaalta siinä korkeudessa ja siinä nopeudessa ei mikään kappale voi varsinaisesti uurtaa jälkeä koko siiven pituudelta, vaan korkeintaan siihen olisi voinut osua kappale joka olisi kimmonnut välittömästi ilmavirran vietäväksi, mutta se ei olisi kyntänyt siipeä. Uurre tuskin on voinut syntyä myöskään maahansyöksyn yhteydessä koska kyseessä on siiven yläpuolinen osa. Sen on pakostakin oltava syntynyt tästä kuulusta korkea-energeettisestä kappaleesta.


Luotisarja alkaa ilmeisemmin vasemman siiven takaa ja 20mm panssariammukset ovat viistäneet siiven pintaa kunnes ovat rei´ittäneet ohjaamon vasemman seinämän.

Siiven uurre on sikäli oleellinen, että sen rataa seuraamalla päädytään ohjaamon kohtaan, joka on rei´itetty kenties eniten, eli ohjaamon vasen seinämä. Seuraamalla astekulmaa päädytään koneen kapteenin ja kakkosohjaajan tuolinselkämyksiin, jotka niin ikään osoittavat jälkiä täyspyöreistä rei´istä. Tämän jälkeen astekulma jatkaa matkaansa kohti ohjaamon etulasin ikkunankehyksiä, jossa täyspyöreitä reikiä on vieri vieressä.




Luotisarja on tullut ulos ohjaamon tuulilasin kehyksistä jossa kenties on eniten täyspyöreitä reikiä

Toisinpäin ajatellen – voiko kyseessä kuitenkin olla ohjuksen aiheuttama sirpale? Se on ainakin selvää että jos näin on, asialla ei missään tapauksessa voi olla BUK-ohjus, koska se ei kykene tekemään ensimmäistäkään täyspyöreää reikää. Ohjusta vastaan sotii kuitenkin muutama muukin asia. Ottaen huomioon missä kulmassa mahdollisen ohjuksen on ajatteltu räjähtäneen, hivenen koneen ohjaamon yläpuolella, sen etuoikealla, eivät pyöreät reiät vastaa tätä astekulmaa. Itse asiassa pyöreät reiät ovat räjähdevaikutuksiin nähden vaakasuorassa tasossa, joten ne eivät ole voineet syntyä ohjusiskussa ensinkään. Toinen on sirpaleiden itsensä kineettinen voima joka heikkenee nopeasti. Räjähdesirpaleista ei ole lävistämään koneen ohjaamoa, lentokapteenia, koneen vasenta seinämää ja vielä säilyttämään energiansa siipeä raapiessaan. Tämäkin on ihan fysikaalinen perusasia.


Lähes poikkeuksetta kaikki pyöreät reiät ovat löydettävissä samalta suoralta joka todistaa melko kiistattomasti että ilmassa  on ammuttu konetuliaseella.

Ottaen huomioon reikien samankaltaiset koot, n. 20-30mm, niiden identtisen lentoradan, lentokorkeuden ja –nopeuden, ei jäljelle jää kuin panssariammukset, ja niitä voi aiheuttaa vain ja ainoastaan hävittäjälentokoneen konetykki. Mikään muu selitys ei vain ole mahdollinen. Jos joku on eri mieltä ja vakuuttunut vaikkapa BUK-ohjuksesta, todisteista välittämättä, suositan tutustumaan johonkin fysiikankirjaan ja miettimään kannattaako kinata selkeitä luonnonlakeja vastaan?

Toki on myönnettävä että ohjuksen aiheuttamia sirpalevaurioita rungosta löytyy. Osa rei`istä menee vielä luotisarjan piikkiin, sillä mitä sivummassa luodit tulevat, ne muuttuvat täyspyöreistä pitkulaisiksi.Silti seassa on selkeitä kuutiomaisiakin reikiä joka ilmentää kokonaan toisenlaista asetyyppiä. Oleellista on kuitenkin keskittyä pyöreisiin reikiin koska se kertoo läheltä ammutusta konekivääristä.


Alustavasti näyttäisi siltä että hävittäjälentokone on tullut koneen vasemman siiven takaa, ampunut ohjaamoon sarjan 20mm panssariluoteja. Lattiatasossa olevat luodinreiät ilmentävät että sarjan aikana joko matkustajakone tai hävittäjä on muuttanut lentokorkeuttaan. Tämän jälkeen hävittäjä on laukaissut vielä jonkin pienen ilmasta-ilmaan –ohjuksen, mahdollisesti Scorpion –tyyppisen pienen räjähteen, joka on kylläkin aiheuttanut sirpalesuihkun mutta ilman sellaista paine- ja lämpövaikutusta jonka BUK-ohjus tekisi.

Tämän jälkeen matkustajakone on vielä leijunut ilmassa hetken aikaa kuollut lentokapteeni ohjaimissaan kunnes nokka on painunut niin alas, että rasitus on murtanut ohjaamon irralleen ja sen perästä on tullut matkustamokin. Kaikki todisteet joita on julkisesti nähtävillä, puhuu tämän skenaarion puolesta.



Ohjaamon tuoleista on löydettävissä täyspyöreitä  reikiä.

Selvää on, että kun kyseessä oli hävittäjälentokone, on syyllinen löydettävissä Kiovan hallinnon puolelta. Separatisteilla ei ole ilmavoimia. Toinen oleellinen asia on tietenkin se, mihin tämä luotisarja on ammuttu, joka todistaa kyseessä olleen kylmäverisen murhan. Mikäli mistä tahansa koneesta tyytyy ampumaan sen ainoan henkilön, joka konetta osaa ohjata, tässä tapauksessa lentäjä, on varmaa että myös jokainen matkustaja saa samalla kuolemantuomion. Ottaen luotisarjan tähtäyspisteen huomioon, on selvää että on tähdätty kohti lentäjää. Koko turmakoneessa onkin mystisintä että kaikki ulkopuoliset vauriot ovat nähtävissä vain ohjaamon välittömässä läheisyydessä.

Tämä oli se syy miksi alusta asti tunsin epäilyksiä BUK-teoriaa kohtaan. Ajatus siitä että kahdeksan kilometriä alapuolelta ammuttaisiin ohjus joka onnistuisi nimenomaisesti tappamaan vain ja ainoastaan koneen lentokapteenin, on sattumaksi huikea mahdollisuus. Tilastollinen mahdottomuus jopa.

Venäläisteorian väitteissä voi olla paljon perää että alasampuja on ollut hävittäjäkapteeni Voloshin Valerjevych joka lentomekaanikolleen sanoi kuin ohimennen että ”yksi kone oli väärässä paikassa väärään aikaan”. Lausuma ilmaisee että kyseessä olisi ollut vahinko, kun päivässä lukuisia taistelulentoja tehnyt hävittäjäkapteeni on vain nähnyt tutkakuvan pilvien keskellä, ja hyökännyt sen enempiä miettimättä. Tiettävästi Valerjevych on ollut sittemmin kadoksissa, ja on esitetty todisteettomia epäilyjä, ettei hän eläisikään enää. Samanlainen mystinen katoaminen koski ukarainalaista lennonvalvoja Anna Petrenkoa joka niin ikään katosi kuin savuna ilmaan ”lomalle” ja joka ilmeisesti oli sama kuin salaperäinen ”Carlos”. Tutka-aineistoa ei Kiovan hallinto ole antanut ulkopuolisille ja vielä vähemmän tietoja hävittäjiensä liikkeistä kyseisenä päivänä. Sen sijaan – kuten aiemmin mainittua – se yritti vallata turmakoneen jääneet ja kun epäonnistui tässä, yritti tuhota turmakoneen tykkitulella ja mahdollisella hävittäjähyökkäykselläkin.


Jukkis-työryhmä on selvittänyt mitä MH17 –koneelle tapahtui. Yksinkertaisesti katsomalla todisteita eli valokuvia turmakoneen palasista ja esittänyt niistä johtopäätöksiä jotka ovat kenen tahansa aikuisen järjenjuoksulla varustetun tulkittavissa. Totuus tulee selviämään myös lukijalle virallista tietä jo 25 vuoden kuluttua, kun aihepiiri ei kiinnosta enää ketään ja sen voi paljastaa. Sitä ennen joudumme vielä seuraamaan tätä hollantilaisfarssia, jonka tarkoitushakuinen ja suoranaisen lapsellinen todisteketju olisi huvittavaa, ellei tähän sisältyisi niin paljon inhmillistä tragediaa.

Case Closed
Jukkis

Palaan vielä – ties kuinka monennen kerran mystiseen MH17 –tapaukseen. Koska tapauksesta ei selvästikään tunnu tulevan valmista, olen perustanut aiheen tiimoilta Jukkis –työryhmän, joka tässä nyt sitten julkistaa yhden väliraportin ja seuraavassa osassa loppuraporttinsa. Uskokaa kun sanon, että tämä raportti pesee mennen tullen ne oikeat ja viralliset tutkimukset. Se on kylläkin tehty puhdasverisesti ärsyttämään kaikkia `oikean totuuden´ uskovaisia.

Ennaltahaetut syylliset...

Niin…ne oikeat ja viralliset tutkimukset… ne pitää tietenkin läpikäydä mitä aiemmin on tehty vai onko mitään. Pitää muistaa että maailmassa tehdään kahdenlaisia tutkimuksia; niitä joissa tutkitaan ja niitä joissa peitellään. Myös tässä asiassa on kova poliittinen paine. Mikäli oli kuten länsimaiden yhteisö on todennut että koneen pudottivat itä-Ukrainan separatistit BUK-ohjuksella, todisteita riepoteltaisiin ympäriinsä, annettaisiin lausuntoja, tuomioita, sanktioita, kaikki olisi avointa ja julkista eikä tyhmimmällekään jäisi epäselväksi kuka koneen pudotti ja millä.

Mikäli asialla taas olisikin ollut separatistien sijasta Ukraina, eli vastuupuolella Kiovan hallinto, se olisi kaikille enemmän kuin noloa. Länsimaat jotka ovat poliittisessa sidoksessa tähän hallintoon kyynärpäitään myöten, joutuisi myöntämään asettaneensa talouspakotteet Venäjää kohtaan väärin perustein, Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry - joka ensimmäisenä puhui BUK-ohjuksesta vedoten hämäriksi jääneisiin satelliittikuviin – paljastuisi luikurinpuhujaksi, ja venäläiset saisivat riemuvoiton propagandan saralla, kun heitä olisi syytelty aiheetta. Poliittinen paine on siis olemassa että Ukraina – Kiovan johto – ei missään tapauksessa saa olla vastuussa MH17 –matkustajakoneen pudottamisesta.

Ylläolevasta poliittisesta asetelmasta voi siis jotakin päätellä että hollantilaistutkimuksen johtoon nostettiin Tjibbe Joustra, vanha poliittinen kehäkettu ja kabinettijuonittelija, joka ymmärtää puolesta sanasta ulkopoliittiset realiteetit. Lentoturmien ammattimaiseen tutkintaan erikoistunut IATA pidettiin kokonaan ulkopuolella, mustanlaatikon sisältöä vähäteltiin, ja tyydyttiin ylimalkaisesti puhumaan vain `korkea-energeettisistä kappaleista´ koska ei haluttu sanoa, mikä koneen pudotti. Hollantilaisraportti jauhaa kaikenlaista epäoleellista sivutolkulla ja tyytyy loppukaneettina vain toteamaan, että kone pudotettiin, aivan kuin se olisi jollekin vielä epäselvää. Tähän meni alun toista vuotta, ja koko aikana ei julkaistu edes yhtäkään väliraporttia, mikä on vastoin yleistä protokollaa. Välttääkseen sanomasta ääneen millä MH17 pudotettiin, hollantilainen tutkimusryhmä halusi pelata aikaa aloittamalla erillisen rikostutkimuksen, joka tulisi antamaan raporttinsa vasta viiden vuoden kuluttua. Kun sitten omasta syyttömyydestään vakuuttuneet venäläiset vastustivat tätä vetkuttelua, länsimainen media aloitti välittömästi kampanjan, että venäläiset vastustavat rikostutkimusta, jotta lukijalle jäisi mielikuva, että venäläiset koettavat peitellä jälkiään.

Kiovan hallinnon ensireaktio

Kun MH17 kone putosi taivaalta, Kiovan toiminta oli kaikin puolin epäilyttävää. Se käynnisti välittömästi maahyökkäyksen koneen putoamispaikalle, jonka separatistit torjuivat kiivaiden taisteluiden jälkeen. Välittömästi koneturman jälkeen separatistit pudottivat lähelle ukrainalaisen taisteluhävittäjän, jolla saattoi olla ohjeena pommittaa koneen jäänteet tutkimattomaan kuntoon. Kun tämäkään ei onnistunut, Kiovan joukot aloittivat kohti turmapaikkaa päiväkausia kestäneen tykistön rumputulituksen. Ilmeisenä tarkoituksena tuhota turmakoneen jäänteet pysyvästi, mutta välimatka oli liian pitkä eivätkä he ilmeisesti osanneet mitata täysin tarkkaa kohtaa. Joka tapauksessa tykkitulella oli se vaikutus, että tutkijat eivät päässeet päiväkausiin turmapaikalle. Tämähän uutisoitiin meilläkin että ”separatistit estävät tutkijoita”. On kuitenkin korostettava että nämä tutkijat eivät olleet varsinaisesti tutkijoita, vaan Hollannin tiedustelupalvelun virkailijoita, sillä kaikenlaiset siviili-viranomaiset pidettiin alusta asti tutkimuksesta kaukana. Ei tuntunut tapahtuvan mitään, joten sitten Malesia kyllästyi vetkutteluun ja ilmoitti palkanneensa yksityisetsiviä aloittamaan oman kansallisen tutkimuksen, ja estääkseen tämän kehityskulun koneen palaset kiikutettiin äkkiä junalla kohti Hollantia malesialaistutkijoiden ulottumattomiin.


Lopulta koetti kauan odotettu päivä että raportti julkaistiin. Se nojasi luonnollisesti teoriaan BUK-ohjuksesta, ja koetti rakentaa sen pohjalle suhteellisen hataraksi jäänyttä näkemystään. Keskeisiä todisteita oli kaksi, joista toinen liittyy itse BUK-ohjukseen ja sen koostumukseen. BUK-ohjukseen stanssataan tehtaalla 8000 sirpaletta, joista 4000 on kuutioita, 2000 pienempiä kuutioita ja 2000 kpl rusetinmallisia.
Hollantilaistutkijat kelpuuttivat 800 sirpaletta ohjaamosta, joista 70 otettiin tarkempaan tutkimukseen ja niistä vain muutama näytettiin suurelle yleisölle. Arvattavasti koska vain ne olivat halutun mallisia rusettimuotoja, tai edes niitä etäisesti muistuttavia. Tilastollisestihan rusetinmuotoisia sirpaleita yksin olisi pitänyt olla 2:1:1 suhteessa eli toista sataa. MH17 rungosta otetuissa kuvissa ei ole rusetinmuotoista reikää ensimmäistäkään, vaikka niitä ilmaantui paljon vertaavassa räjähdystestissä, joka suoritettiin Venäjällä. Tiettävästi myös Suomessa on tehty vastaava koejärjestely, ja ilmeisesti siinäkin runkoon ilmaantui niin paljon rusettireikiä, että koetta ei rikostutkimus JIT voinut kelpuuttaa.


Nämä sirpaleet ovat siinä ja siinä tunnistettavissa rusetinmuotoisiksi. Yhtä lailla ne saattavat olla myös vääntynyttä metallia, jotka ovat vain sattumalta sen muotoisia kuin ovat. Maallikkokin erottaa niiden punaisesta väristä, että ne ovat eri metalleja, lähinnä kai jotakin kuparinkaltaista metalliseosta jota BUK-ohjuksessa ei ole. Niiden koko, paino ja muoto eroavat radikaalisti BUK-ohjuksen sirpaleista ja suurin arvoitus on, mistä ne olisivat voineet mennä ohjaamon sisään kun rungossa ei ole sen muotoisia sisäänmenoaukkojakaan? Luultavasti ohjaamon 800 sirpaletta ovat kukin omissa muodoissaan, ja tästä on vain poimittu kirsikat kakun päältä. Tälläinen todiste ei ole missään suhteessa validi ja se että raportti niitä kuitenkin esittelee kielii enemmän raportintekijöistä kuin tutkimuskohteesta.

Toinen todiste nojaa länsimedioissa paljon esiteltyyn kuvaan BUK-ohjuksen palasesta, jonka on annettu ymmärtää löytyneen koneen putoamispaikalta. Siinä on vain jäänyt havaitsematta, että koneen putoamispaikan ja pudottamispaikan välinen ero lasketaan kilometreissä, ja on tyystin mahdotonta että mikään sirpale olisi voinut kulkeutua moista välimatkaa – kahdeksan kilometriä – räjähdyspaikalta putoamispaikalle. Näihin kahteen teesiin hollantilaisraportti kuitenkin nojaa, ja sanomattakin selvää, että näin epäkelvot todisteet tekevät koko raportista naurettavan ja kömpelön. Tosin on sanottava että itse raportti mainitsee vain kappaleen löytyneen ”Ukrainasta” ja tarkennus putoamispaikalta on tehty lehdistötilaisuudessa. Tälläistä todistetta ei missään nimessä pitäisi kelpuuttaa mihinkään vakavasti otettavaan tutkimukseen.



Hollantilaisraportin esittelemä BUK-ohjuksen palanen joka mystisesti kulkeutui räjähdyspaikalta ilmassa 8.8 km päähän. Jokuhan voisi pitää tälläistä jo lavastuksena? 

Surkuhupaisa "rikostutkimus" JIT

Todelliseksi limboksi jää sitten hollantilaisen rikostutkimuksen JIT:n ensimmäinen väliraportti. Se nojaa BUK-lavetin matkareittiin Venäjältä itä-Ukrainaan, ja on alkuperältään Bellingat –tutkimusryhmän aineistoa. Niille jotka eivät tiedä mikä on Bellingat, kerrottakoon että se on lontoolaisen Elliot Higginsin yhden miehen tutkimusryhmä, jonka tämä työttömänä nettissurffarina aikanaan perusti, ja hänen kuviinsa on liitetty laajemminkin vahva manipuloinnin leima. Mainita voi esimerkiksi Der Spiegelin päätoimittajan, joka joutui julkisesti pyytämään lukijoiltaan anteeksi, että oli haksahtanut Higginsin kuvamanipulaatioihin. Ottamatta kantaa ovatko Higginsin kuvamateriaalit todellisia tai eivät, koska alkuperäistä filmimateriaalia hän ei ole suostunut näyttämään, ovat ne ainakin epäilyttäviä. Millä todennäköisyydellä 5-6 eri ihmistä toisistaan tietämättä kuvaisivat samaa lavettia eri paikoissa, ja vieläpä laittaisivat ne kaikki youtubeen samalla kellonlyömällä? Toisekseen on syytä huomauttaa että oli tämä venäläinen aavelavetti todellinen tai ei, se voi olla parhaimmillaankin vain epäsuora aihetodiste. Pitää muistaa että itse koneen pudottaminen BUK-ohjuksella on todisteiden puolesta pelkkä hypoteesi, joten väliraportti ohjaa yleistä mielipidettä kokonaan epäoleellisille teille.


Tämä jättää tietenkin epäilyksen ilmaan, miksi kansainvälinen poliisiyksikkö ylipäätään käyttäisi resurssejaan jonkin kotikutoisen yksityisetsivän hämäräfilmeihin? Tämä on niin oikeaa rikostutkimusta pilkkaavaa, että piti oikein selvitellä mikä tämä JIT-ryhmä oikein on, mutta yllättävästi sen koostumus on tyystin salainen. Vain se tiedetään, että Venäjä on siitä ilmanmuuta suljettu ulkopuolelle koska sehän on ollut valtioista lähes ainoa joka on vaatinut avointa ja puolueetonta tutkimusta. Myös Malesia, joka valtiollisella tasolla on esittänyt epäilyksiä Kiovan roolista, suljettiin tutkimuksen alkumetreillä pois, mutta sittemmin sille on annettu oikeus lukea raportteja, mutta itse tutkimuksiin sillä ei ole asiaa. Ainoa vihje tästä salaisesta tutkimusryhmästä tulee pienestä maininnasta, että koneturman alkumetreillä, rikostutkimus annettiin Ukrainan hallinnolle, koska itse turmakin tapahtui heidän maaperällään. Sellaista vaihtoehtoa ei edes ajateltu että he saattavat olla myös syyllisiä. Ilmeisesti JIT onkin tyystin ukrainalainen rikostutkimus, joka näön vuoksi kokoontuu Hollannissa, ja tästä syystä sen väliraportti onkin enemmän tökeröä propagandaa kuin mitään vakavasti otettavaa tutkimusta.

Sen verran voi yhteenvetoa tehdä, että voidaan katsastaa myös mitä kaikkea oleellista tutkimuksessa on tähän asti pimitetty.

Korkea-energeettiset kappaleet ovat termi joka ei kieli mistään. Vain niiden metallinen koostumus on mainittu, ja ei ole suurikaan yllätys että metallit ovat yleisiä sotametalleja joita käytetään lähes kaikissa aseissa. Nykyisellä molekyylitason tutkimuksella voidaan toki välittömästi sanoa, minkälaisesta aseesta ne ovat, ja ne voidaan jäljittää jopa tietyn tehtaan tiettyyn kokoonpanolinjaan, mutta tätä ei ole kerrottu.

Lentokapteenin ruumis kuin ruumiinavauspöytäkirja ovat salaisuus, vaikka siitä totuuden näkisi yksin tein ilman mitään spekulaatioita. Koneen mustaa laatikkoa ei ole analysoitu julkisesti ollenkaan. Ukrainan hallinnolta ei ole pyydetty minkäänlaisia dokumentteja tuolta ajanjaksolta, ja lennonjohdon tiedot ovat edelleen antamatta. Venäläisten antamaa aineistoa, esim tutkatietoja, ei ole vastaavasti huomioitu millään tavalla ja ne on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Silminnäkijöitä ei ole haluttu haastatella ensinkään. Koko episodista tuoksuu vahva peittelemisen mentaliteetti. Edes ulkoministeri John Kerry ei ole katsonut asiakseen julkistaa mainostamiaan ohjuskuvia – tokko niitä on oikeasti olemassakaan?

Yhteenvetona voi todeta että tällä hetkellä MH17 –koneen putoamissyistä ei käydä minkäänlaista vakavasti otettavaa tutkimustyötä. Siihen tuntuu enemmänkin liittyvän selkeää pimittelyä ja ajanpeluuta. Tämä tahti tuskin tulee muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden kuluttua. Joten on aika tarttua härkää sarvista ja tutkia asia itse joka tapahtuu kirjoituksen seuraavassa osassa. Sitä odotellessa.

Jukkis

Voivatko ihmiset kohdata toisena unessa ja vaihtaa ajatuksia? Tämä se onkin miljoonan taalan kysymys sillä loppujen lopuksi unista ei tiedetä mitään. Vaan onko keskuudessamme todellakin joku, joka osaa työntyä toisten unimaailmaan?

Tarinahan sai alkunsa kun amerikkalainen psykiatri kuunteli potilastaan joka näkee unta aina samasta henkilöstä. Piirsi jopa kuvankin ja kun kuva unohtui sitten lojumaan johonkin pöydänkulmaan, saapasteli paikalle joku toinen potilas joka ensitöikseen ilmoitti, että on nähnyt unessaan tuon saman miekkosen. Joten tästähän käynnistyi sitten kansainvälinen ajojahti, kuka tuo salaperäinen uniintunkeutuja on.


Itse suhtaudun – rehellisesti sanoen – epäillen koko tarinaan. Se on kyllä hyvä, jopa niin hyvä, että siihen tahtoo uskoa, mutta tähän mennessä ei aiheesta mitään laajempaa ilmiötä ole syntynyt. Ei ole ilmoittautunut tuhansia saati miljoonia ihmisiä jotka olisivat hahmon unimaailmastaan tunnistaneet. Puhutaan korkeintaan kymmenistä, kenties muutamista, joiden todistusarvoon on syytä suhtautua epäillen.

Epäilen että kyseessä on varsin eriskummallinen sattuma, mutta joka vahingossa on samalla myös äärimmäisen kutkuttava tarina.

Tarinan viitekehys voi silti olla totta. Missään ei ole kirkossa kuulutettu, ettäkö unet jollain lailla rajoittuisivat aivojen materiaalin sisäpuolelle. On pitkään epäilty, osittain kokeellisesti todistettukin, että aivojen ns. mikroputket ovat kvanttitilassa, ja kvanttitila pääsee öisin valloilleen kun valvetietoisuus ei pakota sitä ottamaan vain yhtä muotoa. Kvanttifysikaalisessa mielessä ei ole ollenkaan mahdotonta vaikka aivojen kvanttikentät muodostaisivat kokonaisen verkoston johon meidän kaikkien aivot kytkeytyy nukkuessamme. Mikä tämä verkosto on, on vielä tieteen ulottumattomissa. Teoriaan sisältyy myös vahva aspekti siihen että koska kvanttihiukkasille tulevaisuus ja menneisyys ovat yhtä ja samaa, on mahdollista nähdä myös enneunia tai jopa tietoja kaukaa menneestä – mene ja tiedä.


Vaan jos olette kyseistä heeboa unissanne nähneet, tunnette hänet tai olette hän itse, niin kertokaa. Jos todellakin osaat työntyä toisen uniin ja lukea ajatuksia, niin varmasti CIA haluaa tutustua teihin ja uskoakseni saatte itse määrätä oman palkkanne.