Pääkirjoitukset

Kun lähestyy niinkin isoa aihepiiriä kuin valtamediaa ja sen rehellisyyttä, on ensin pohdittava aiheen yleisiä reunaehtoja ja kokonaiskuvaa. Viime aikoina epäilyjä median rehellisyydestä on saanut erityisesti YLE ja sen poliittinen toimitus ja kiistatta on helppo osoittaa, että se tosiaan laskettelee luikuria, ja koettaa enemmän manipuloida kuin uutisoida.

Mennään ensin siihen että tavallisen kansalaisen on hyvin vaikea paljastaa valeuutisia oikeiden joukosta, ja vielä vaikeampaa on siitä käydä asiallista kansalaiskeskustelua. Tähän on syynsä. Kuitenkin aina joku määrä populaatiosta on samaa mieltä valeuutisen kanssa, ja luonnollisesti ei silloin kykene erottamaan uutisen todenperää koska joutuisi samalla tarkistamaan omia arvojaankin. Niinpä helpolla alkaakin kinaaminen itse maailmankuvasta kuin varsinaisesta aiheesta eli uutisen todenperästä. Jokainen tietää mitä tarkoitan. Maahanmuuttokeskustelu kenties äärimmäisin esimerkki jossa valtamedia todellakin kiillottaa tiettyjä epäkohtia ja niitä ei voi julkituoda kansalaiskeskustelussa saamatta rasistin leimaa. Vastaavasti nuivin väestönosa vetoaa vaihtoehtomedioiden manipuloituihin artikkeleihin, ja eivät näe niissä mitään kritisoitavaa,koska se vastaa heidän omia näkemyksiäänkin.

”Salama tappoi lesken ainoan lehmän - eikö tämä kapitalistien sorto koskaan lopu?”. Tämä on vanha vitsi kommunistilehden pääotsikosta ja luonnollisesti se joka on kommunismin lumoissa, ei näe uutisessa mitään kummallista saati tarkoitushakuista.

Kun tekee karkean listan missä aihepiireissä esimerkiksi YLEn poliittinen toimitus on valehdellut, ja koska se alkoi, voidaan saada aikaan seuraavanlainen kaavio.

Ukrainan kriisi ja sitä edeltäneet ja seuranneet tapahtumat.

Venäjä ja erityisesti sen päämies Vladimir Putin

Syyrian sodan ns. ”white helmet” –uutisointi

TTIP-Sopimukseen liittyvät asiat.

Nato-uutisointi

Pääministeri Sipilän liikeasiat.

Erityisesti viimeisin on avannut silmät useimmilta näkemään hallituksen ja YLEn pääjohtajan Atte Jääskeläisen yhteydet. Tarkemmin kun listaa katselee, huomaa sen noudattavan hallituksen linjaamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se tuntuu vahvasti myötäilevän myös niitä amerikkalaisia näkökantoja, joihin suomalaiset solmivat kiinteät suhteet Barack Obaman ”globalistihallinnon” kanssa. Lyhyesti sanoen, YLEn uutistarjonta noudattaa selkeästi hallitusvetoista ohjelmaa. Sen alku voidaan osoittaa toki jo Kataisen hallituksen loppuaikoihin, jolloin Ukrainan kriisi käynnistyi, mutta varsinaisesti sitä hyödynsi Stubbin lyhyeksi jäänyt hallitus. Jokaisella negatiivisella uutisella Venäjästä ylläpidettiin talouspakotteiden legitiimiä sekä nato-hakemusta, joka nopeasti ja salassa muutettiin kahdenkeskiseksi sopimukseksi amerikkalaisten kanssa. Stubb vei tämän mediasuhteen myös uuteen SSS-hallitukseen, jossa sen peri sittemmin pääministeri Sipilä, siinä missä puolustusministeri Jussi Niinistö peri omat mediasuhteensa edeltäjältään.

Nythän on niin että diktatuurissa median tehtävä on vain hehkuttaa hallintoa ja luotsata sen agendaa. Täysin yksipuolinen hallituspolitiikan myötäily, jota YLE on surutta harrastanut viimeiset kolme vuotta, on ollut pöyristyttävää journalistisesta näkökulmasta. Tavallinen rivikansalainen joka ymmärrettävästi on lähtenyt mukaan tähän kampanjointiin, ja yhtyy moniin hallituspolitiikan linjauksiin, ei kykene sitä näkemään, ja vaikka näkisikin räikeissä yksityiskohdissa, sulkee siltä tietoisesti silmänsä.

Helppohan se on nähdä tietenkin malka omassa silmässäni.Myönnän etten ole ikinä ollut esim. rasisti saati millään muotoa maahanmuuttokriittinen, enkä pidä esim. Jussi Halla-ahon perusteluja millään muotoa perusteltuina, saati hyväksy uusnatseja. Tässä asiassa olen samalla viivalla YLEn nk. suvakkilinjauksen kanssa, mitä arvoihin tulee. Onko minussa miestä myöntämään että silloin tällöin maahanmuuttoa käsittelevissä uutisissa on lakaistu maton alle tiettyjä juttuja ja korostettu täysin epäolennaisia. Onko siis myönnettävä että nuivienkin perusteissa on silloin tällöin pointtinsa, vaikka muuten en allekirjoita juurikaan mitään heidän sanomaansa? Pakko se on myöntää ja antaa ”vastapuolelle” ilmainen irtopiste koska omat arvoni eivät voi nojata virheelliseen käsityskantaan, saati kestämättömiin teeseihin.

Painiiko sitten joku Jaakobin lailla uutisoinnin parhaissa. Valtaosahan meistä varmaan suhtautuu Venäjän johtoon epäilevästi, ja uskoo tosissaan että venäjällä on jokin rooli itä-Ukrainan sodassa jne. Vaan jos uutisvirta myötäilee tätä näkemystä, niin onko miestä myöntää että venäjässä on omat vikansa, mutta silti uutistarjonta on puppua? Sellainen asenne on jo sivistynyt ja lähes vailla vertaansa.

Itse olen sitä mieltä että media valehtelee tasan niin kauan kunnes sen toimet voidaan paljastaa laadukkaalla kansalaiskeskustelulla. Tämä tarkoittaa että tietyt provosoivat uutiset hajottavat kansaa, olisi ihmisten yhtenäisesti käytävä ruotimaan valeuutisia, riippumatta siitä ovatko muuten näkökulmasta samaa vai eri mieltä. Valhe on valhe vaikka se kuinka olisi mairea ja hunajainen.  

Jukkis

Netissä tuntuu liikkuvan myös vastapropagandaa Megaliittikivien arvoitus –kirjaa
kohtaan. Ymmärrettävästi sitä levittävät tahot, jotka eivät kuitenkaan ole katsoneet
asiakseen tutustua  itse kirjaan ja sen sisältöön, jossa asiaa perustelen, vaan toimivat
olettamusten ja väärinkäsitysten varassa. Otan tällä kertaa syyn itseeni, kun en ole
riittävän tarmokkaasti  perustellut mistä näissä kivissä on kysymys, ja näin pääsee
väärinkäsityksiä syntymään. Koska tämä on nk. puolustuksen puheenvuoro, joudun
jossain määrin yksinkertaistamaan huomattavasti monimutkaisempia asioita, josta
tietenkin anteeksipyyntöni. 



On se kansi niin kaunis... ei sille mitään voi.                        

Megaliittikiven tunnistaminen...


Tyypillinen megaliittikivi on maakivi joka on nostettu irtokivien päälle. Näitä kiviä on yleensä

kolme, joista kaksi sijaitsee maakiven takaosassa, ja yksi sen etupuolella, muodostaen

kolmiomaisen kokonaisuuden. Niitä ei juurikaan koskaan ole kahta, viittä tai kahdeksaa tai

muutakaan satunnaista määrää, vaan aina kolme.

Näistä kolmesta kivestä etumainen on lähes aina punaista kivilaatua. Tavallisimmin tietenkin

punagraniittia mutta nostajilleen ovat kelvanneet mikä tahansa punertava kivilaatu.

Takaosassa olevat kaksi kiveä ovat yleensä normaaleja harmaita kivilaatuja, enkä koskaan ole

nähnyt takakivissä punaista kiveä.

Käytännössä siis megaliitit ovat kolmijalkaisia kiviä joista etumainen hyvin usein punainen.

Jos nyt vielä joku ajattelee että on siinä sitten jääkausi nostanut kiven kummallisesti, on kyllä

vika oivaltajassa. Sillä luonto voi tehdä kerran, kaksikin, moisen luonnonihmeen, mutta se ei

väkää identtisiä kopioita kerta toisensa jälkeen.


Korkeuskäyrä...


Toinen kivityyppi on sitten maakivi joka on etuosastaan nostettu yhden irtokiven varaan. Yli

puolessa kaikissa itsenäkemissäni tapauksissa, myös tämä kivi on punaista kivilaatua. Luonto

ei valkkaa punaista irtokiveä erikseen, ei kolme- eikä yksijalkaisissa. Merkittävin seikka

molemmissa kivityypeissä on että ne ovat kaikki samalla korkeuskäyrällä. Tähän saattaa

epäilevä tuomas todeta, että eikö kiviä sitten ole matalammilla korkeuskäyrillä. Tähän on

sanottava etten tiedä. Kun kiinnostuin aiheesta muutama vuosi takaperin, en tietenkään voi

tutkia metsiemme jokaista neliömetriä ja sen jokaista kiveä. Läpikävin kaikki netistä

löytämäni kivikuvat, joita ovat ottaneet lukuisat samoilijat, eräihmiset, luontoharrastajat,

geokätköilijät, ja vähän omistautuneemmat harrastajat kuten mm. luolamies tai satunnainen

retkuilija, jotka kumpikin pitävät yllä laadukasta sivustoa. Tietenkin tutkin itsekin

karttaohjelmia ja etsiskelin nimellisiä kiviä jotka kävin tutkimassa omin silmin aktiviteettini

mukaan. Lopulta asettelin ne kaikki kartalle ja ne kaikki olivat samalla korkeuskäyrällä. Ilman

poikkeuksia.




Suomi vuonna 9600 eaa. Käytännössä megaliitteja on mahdoton löytää ruskeiden alueiden

ulkopuolelta. mutta jos joku tietää niin kertokoon.


Jos on olemassa vastaavia kiviä matalammalla niin en todellakaan tiedä sellaisista mitään

mutta jos lukija tietää, hän valistakoon. Tai itse asiassa on olemassa korkeustaso josta näitä

voi löytää. Ylin rantaviiva vuodelta 9500-9300 eaa.


Hahmollisia kiviä?


Jonkin verran kritiikkiä on tullut että väitän niiden esittävän eläin- tai ihmishahmoja.

Myönnän kritiikin oikeellisuuden, sillä sellainen väittämä on luonteeltaan subjektiivinen.

Kivissä kun voi nähdä hahmoja jos haluaa mutta ovatko ne hahmollisempia kuin mikä tahansa

satunnaisesti valittu maakivi, onkin hyvä kysymys. Vaan on kuitenkin mietittävä sitäkin, että

kun ihmiskäsi on ammoin nostanut tuollaisen kiven irtokivien varaan, on siihen tietenkin

oltava myös jokin syy. Miksi juuri jokin tietty kivi on valittu? Väitän kaiken uhallakin että on

olemassa muutama kivi jonka ulkonäöllisestä luonteesta ei ole mitään epäselvää joten on

oletettava että vastaava idea toistuu muissakin megaliiteissa aavistuksen karkeampana.




Tss... aatella että jotkut on tässä näkevinään ihmispäisen hahmon... ja vieläpä punaisella

aluskivellä joka tuntuu näiden kohdalla olevan enemmän sääntö kun poikkeus.



Ymmärrän hyvin vastaväitteet koska en ole näitä riittävästi painottanut. Uskon kuitenkin että

se todellinen polemiikki on vielä edessäpäin. Sillä nämä kivet kun ovat pystytetty sellaiselle

korkeuskäyrälle, ettei silloin tiettävästi maatamme oltu vielä edes virallisesti asutettu.

Halusin tämän julkituoda koska lukija saattaa harhautua oivan tiedon polulta muutaman

väärinkäsittäjän vuoksi. Meillä kaikilla on omat aivomme ja tiedämme että varsin usein

uusien asioiden kohdalla motivaattorina on vain ennakkoluulo eikä suinkaan punnittu

kritiikki.


Jukkis

Oli tietenkin aikakin sanoa sananen Trumpista – tai pikemmin kaikkien karsastamasta populismista. Asia täytyy vain ymmärtää syvällsemmin yhteiskuntarakenteiden kautta. Rakenne tässä yhteydessä on sama kuin talousmalli joka säätelee pitkälti politiikkaakin.

Kultakannasta Keynesiin

Lähdetään liikkeelle siitä tosiasiasta että mikään talousmalli ei ole ikuinen. Se millä on alku, sillä on myös loppu. Ennen sotia oli vallalla kultakanta joka jälkikäteen ajateltuna piti työttömyysluvut korkeina ja rahan arvossaan – keillä sitä nyt sattui olemaan. Kun kultakanta osoitti tehottomuutensa, tilalle astui keynesiläinen talousoppi, jonka me tunnemme nimellä hyvinvointivaltio. Hissuksiin senkin valuvirhe alkoi näkymään inflaatiokierteenä ja kun tullaan 1970-luvulle, Nixonin aikaan, budjettivajeita piti jo paikata velanotolla koska raha menetti toistuvasti arvoaan. Meillä Suomessa tämä näkyi sillä ilmeisimmällä tavalla; viinanhinta kallistui joka syksy ja luonnollisesti duunarit hakivat kossupullonsa hinnan takaisin jokakeväisten lakkouhkausten avulla. Hinnat siis kallistuivat ja palkat yrittivät pysytellä perässä. Keynesiläisyys oli tullut loppulauselmaansa.

Keynesistä markkinaliberalismiin

Tilalle astui markkinaliberalismi joka tunnetaan myös nimellä globalisaatio. Sen kultakausi oli 90-luvulla jolloin Francis Fukuyama kirjoitti talousfilosofisen raamatunkin ”Historian loppu” joka povasi ikuisesti kestävää onnea tämän uuden aatteen valossa. vaan sekin systeemi alkoi köhimään 2000-luvulla tultaessa ja nykyisin ollaan yhtä mieltä siitä, että tämä talousoppi on tullut kestämättömäksi.Tilalle ei vain ole onnistuttu kehittämään mitään. Onkin ennustettu jo kauan ennen Trumpia että käy hänessä kuinka käy, oikeistopopulismi tulee valtaamaan poliittisen kentän markkinaliberalismin kannattajilta ja luo – tai ainakin muuttaa – talousjärjestelmää uusiksi. Rajojen sulkeminen, protektionismi, tuontitullit ym antavat oikeuden povata että on syntymässä jonkinlainen uus-keynesiläinen talousmalli.


Pienenevä keskiluokka

Tavallinen pulliainen ei ole tiedostanut markkinaliberalismin negatiivisia puolia yhteiskuntarakenteina. Palkansaaja ei välttämättä tiedosta että globalisaatio on rahavirtojen, tuotannon ja työvoiman vapaata liikkumista ns. ”liittovaltioajattelu” joka tarkoittaa kenen tahansa työpaikan katoamista Kiinaan tai halpatyövoimamaahan. Sijoittelut saattavat myös ohittaa kokonaisia maita, jolloin niiden hallituksia voidaan painostaa, pikkuvaltiot jotka ovat riippuvaisia vientisektorista saattavat olla isojakin nettohäviäjiä. Irtisanomiset ovat arkipäivää, uudelleenkouluttautuminen välttämätöntä ja keskiverto palkansaaja putoaa ennemmin tai myöhemmin alati paisuvaan alaluokkaan ja sen halpatöihin. Tämä liikkuvuus on pääsyy miksi perinteinen keskiluokka tuntuu pienenevän ja alaluokka paisuu paisumistaan. Onko se ihme että Trump saa väen uurnille jos lupaa pysäyttää tämän kehityksen?

Köyhät heitteille

Markkinaliberaalit vihaavat erityisesti julkista sektoria – eli siellä missä valtaosa työpaikoista on – ja niistä erityinen silmätikku on sosiaalisektori. Peli alkoi jo silloin kun Yhdysvallat lähti markkinaliberaalille tielle 1981 jolloin esim kaikki laitokset ja mielisairaalat suljettiin, ja mielenterveysongelmaiset vain heitettiin kadulle paleltumaan. Tahti on ollut vastaava kaikissa maissa joihin tämä aate on tullut. Viimeisin esimerkki taitaa olla Viro joka otti tämän aatteen ja alkoi pistämään maataan `eurokuntoon´ lopettamalla kaikki sosiaaliohjelmat kuten sosiaali- ja työttömyyspäivärahat. Siis aivan kirjaimellisesti. Jotta väki ei sentään kokonaan kuolisi nälkään, se joutui matkaamaan isolla joukolla helsingin sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Kun se nyt on rantautumassa tänne Sipilän hallituksen myötä, on Sipilänkin ilmiselvä tarkoitus lakkauttaa työttömyyspäivärahat kokonaan rinnan minimipalkan kanssa. Joku voi tässä kysyä että millä nämä korvataan ja miten turvataan säällinen asuminen ja toimeentulo? Miksi ne pitäisi turvata? Onko olemassa jokin erityinen syy miksi ihmisiä ei voi vain tappaa nälkään tai jättää kaduille paleltumaan? Näinhän se on tehty muuallakin. Hurstin leipäjonot kyllä elättävät väen – tai sitten eivät. Tietenkin Suomessa on luita lainsäädännöllisiä esteitä Sipilän suureksi kiukuksi.

finanssikriisistä toiseen

Mittavin valuvirhe markkinaliberalismissa on tietenkin rahavirtojen ja –velkojen ahkera liikuttelu. Väliin joku saa mustanpekankin kouraansa, kuten Lehman Brothers, Kreikan valtionpankki tai pikapuoleen saksalainen DB. Silloin käydään palkansaajan kukkarolla ja aina kun on yhdestä finanssikriisistä toivuttu, iskee kaksi muuta tilalle.


siirtolaisvirrat

Selvää on että globalisaatioon kuuluu olennaisesti ihmisten liikkuminen. Koska globalisaatio on härskeimmillään kehitysmaissa, sen väestön pitää lähteä liikkeelle jo toimeentulomielessä. Käytännössähän siellä päässä suurmaanomistajat, huumelordit ja ylikansalliset yritykset omistavat kaiken, ja toimeentulon ainoa muoto onkin usein järjestäytyneen rikollisuuden saralla - tai sen armoilla. Huume- ja ihmiskauppa, salakuljetus tai suoranainen orjuus onkin globalisaation seuralainen. Maastamuutto tietenkin ja on huomioitava että myös länsimaissa alkaa esiintyä maastamuuttoa kun markkinaliberalismi tulee, joka länsimaiden kohdalla tarkoittaa usein koulutetuinta väestöä joka muuttaa ulkomaille toimeentulon perässä. Tilalle tulee halpatyövoimaa eli siirtolaisia – ja varsin usein seuralaisena on em järjestäytynyt rikollisuuskin.

Korkeat työttömyysluvut

markkinaliberalismi toivottaa erittäin tervetulleeksi nämä siirtolaiset. Ne pitävät työttömyysluvut korkeina, jolloin inflaatiota ei synny ja raha säilyttää arvonsa – siis keillä sitä nyt onkaan, eliitillä ainakin. Tuotantoja riivaa katteen puute matalan ostovoiman vuoksi, työväestö ei pääse järjestäytymään ja ylipäätään työmarkkinat ovat työnantajien eli yhtiöiden hanskassa. Ne tietenkin suosivat siirtolaisia koska heillä ei ole varaa pullikoida eikä heidän sosiaalimaksuistaan tarvitse välittää tuon taivaallista. Jos he ovat paperittomia, heidät voi aina ilmiantaa juuri ennen tilipäivää ja ottaa uudet siirtolaiset tilalle. Kyse on siis laajamittaisesta hyväksikäytöstä ja riistosta ja sehän sopii. Protektionismi eli työpaikkojen suojelu ulkopuolisilta onkin tälle aatteelle kauhistus ja ammattiliitot erityinen arkkivihollinen. Kanta-asukkaat tuskin ovat tyytyväisiä isoihin siirtolaisvirtoihin ja syntyy rasistista turbulenssia. Se on reaktio yleiseen elinolojen huononemiseen joka johtuu suuresta työvoimareservistä. Jos ette ymmärtäneet tästä mitään niin tiivistetään että markkinaliberaaliin malliin kuuluu aina mahdollisimman paljon työttömiä.

Pitkittyneiden konfliktien politiikka

Maailmanlaajuisesti kun globalisaatio on yksinyt jo pitkään, se on pyrkinyt valtaamaan heikompien maiden luonnonvaroja tasapainottaakseen itsensä. Juuri näitä ovat nämä viime vuosina nähdyt Ukrainan vallankaappaukset, joita keinottelija George Soros käynnisti, arabikeväät ja samettivallankumoukset. Näiden maiden hallinnot korvataan tietenkin hirmuhallinnoilla ja niihin lietsotaan tietoisesti päättymättömiä sisälllissotia aseteollisen kompleksin etujen mukaisesti. Obama joka on markkinaliberaalien leirissä, vaikutti vahvasti siihen että Hillary Clinton tulisi jatkamaan tätä sotapolitiikkaa, kun taas Trump haluaa sen lopettaa, joten mediajätit ovatkin välittömästi alkaneet demonisoimaan Trumpia.

Kotimaa: Vihreistä perussuomalaisiin

Humanistille ja ihmisoikeusaktiiville Trumpin vaalivoitto on ollut järkytys. Nytkö tapahtuu siirtolaisvirtojen patoamisia, rikostuomioiden kovenemisia, suoranaisia noitavainoja vähemmistöjä kohtaan ja rasismin leimahtamista? Nk. suvakeille tämä voi olla kova pala, mutta vihreästi ajattelevankin on otettava lusikka kauniiseen kouraan ja myönnettävä että hän kannattaa tahtomattaankin sotapolitiikkaa, ihmisten hyväksikäyttöä, laajamittaista köyhyyttä ja sen lieveilmiöitä ja monet Vihreiden kammoamista ilmiöistä johtuvat juuri vallitsevasta rakenteesta. Oikeistopopulismi on ainoa voima joka tämän voi muuttaa. Ei tämä tietenkään sada perusuomalaisten laariin joka otti ja meni liittoutumaan markkinaliberaalisten voimien kanssa, eli Sipilän hallitukseen, juuri ennen kuin maailma on muuttumassa. Huono tuuri.

Selvää on että markkinaliberalismin ruumiistumalle eli Kokoomukselle Trump on täyttä myrkkyä monestakin eri syystä ja arvattasti he tulevat vielä pitkään kampanjoimaan valtamediamme avulla Trumpin demonisoimiseksi.

Sen sanon että jos vaan tilaisuus avautuu, äänestäisin itsekin Trumpia ja hänen hengenheimolaisiaan sen sata kertaa. Mikä tahansa muutos ei voi olla kuin askel parempaan vaikka se alkuun olisikin askel taaksepäin. aika näyttää joudunko pettymään odotuksissani.

Jukkis

Nyt on vähän jäljellä siihen että megaliittikivien arvoitus näkee päivänvalonsa. Veikkaan että ensi viikolla jo lähtee ennakkotilaajille kirjat liikkeelle. Ihan vaan vällipäivityksenä ja kertauksen vuoksi teemme vielä katsauksen Ruoveden megaliittikiviin.

Ensimmäisenä kun lähtee kivibongarin raastavalle tielle, on tiedettävä milltä  Ruovesi näytti 11 000 vuotta sitten. Murtomainen saaristo jossa jo eleli valaanpyytäjiä vaikka nykytiede ei heidän olemassaolostaan mitään tiedäkään. Saati siitä että he nostelivat kiviä omista salaisista syistään.


Tässä teille muinainen saari vuodelta 9600 eKr ja sen neljä kiveä merkittynä.

Ensimmäisenä katse kiinnittyy pohjoisen "ankkakiveen". Se on tuiki tavallinen maakivi joka tietystä kulmasta esittää lintumaista hahmoa ja syy siihen miksi olen sen kelpuuttanut mukaan on se, että näitä lintumaisia kiviä tuppaa esiintymään aika monenkin muinaissaaren pohjoispuolella. Ilmeisesti ne ovat joitakin sen aikaisia merimerkkikiviä ja muodostavat yhtenäisen verkoston. Aika näyttää... aika näyttää.